No mutta entä sitten kun samassa ihmisessä risteilevät molemmat ominaisuudet eikä sataprosenttista tasapainoa niiden välillä ole... ;) -> haaste.
Toisaalta harkitsen, pohdin, analysoin. Olen hyvin varovainen. Rakastan hiljaisuutta, rauhaa, olemista.
Toisaalta taas olen hyvin impulsiivinen, annan tunteiden viedä, innostun herkästi. Joskus mua ärsyttää sellaiset tyypit joilla ei tätä "hulluttelun hetkeä" koskaan ole, tekisi mieli ravistella heitä ja sanoa että come on, herää, tee jotain impulsiivista ja vaikka hassua... ELÄ! Anna mennä, äläkä mieti mitä muut ajattelee...
Toisinaan sitten impulsiivisuuteni saattaa tietenkin mut vaikeuksiin, kaduttaa jälkeenpäin kun on sanonut tai tehnyt jotain tunnekuohun vallassa. Ehkä liioitellutkin asiaa ja tunteitaan siitä mitä ne todellisuudessa ovat.
Samoin rakkaudessa nämä kaksi puolta ovat vahvasti minussa läsnä. Enimmäkseen olen halinalle, hellyyttä ja läheisyyttä rakastava, mutta toisinaan taas intohimoinen, kiihkeä, hassutteleva. Ota siitä sitten selvää. ;)
Mun kohdalla kai siis voisi sanoa ettei impulsiivisuus ole paha asia kunhan sitä oppii kuitenkin jotenkin hillitsemään! Onneksi se on vain pieni osa mua, enimmäkseen en ole sellainen kuitenkaan. Eivätkä impulsiivisuus ja harkitsemattomuus ole synonyymejä...!
Toisaalta harkitsen, pohdin, analysoin. Olen hyvin varovainen. Rakastan hiljaisuutta, rauhaa, olemista.
Toisaalta taas olen hyvin impulsiivinen, annan tunteiden viedä, innostun herkästi. Joskus mua ärsyttää sellaiset tyypit joilla ei tätä "hulluttelun hetkeä" koskaan ole, tekisi mieli ravistella heitä ja sanoa että come on, herää, tee jotain impulsiivista ja vaikka hassua... ELÄ! Anna mennä, äläkä mieti mitä muut ajattelee...
Toisinaan sitten impulsiivisuuteni saattaa tietenkin mut vaikeuksiin, kaduttaa jälkeenpäin kun on sanonut tai tehnyt jotain tunnekuohun vallassa. Ehkä liioitellutkin asiaa ja tunteitaan siitä mitä ne todellisuudessa ovat.
Samoin rakkaudessa nämä kaksi puolta ovat vahvasti minussa läsnä. Enimmäkseen olen halinalle, hellyyttä ja läheisyyttä rakastava, mutta toisinaan taas intohimoinen, kiihkeä, hassutteleva. Ota siitä sitten selvää. ;)
Mun kohdalla kai siis voisi sanoa ettei impulsiivisuus ole paha asia kunhan sitä oppii kuitenkin jotenkin hillitsemään! Onneksi se on vain pieni osa mua, enimmäkseen en ole sellainen kuitenkaan. Eivätkä impulsiivisuus ja harkitsemattomuus ole synonyymejä...!
Vastaukset 5
Vanhimmat
..olisin voinut itsekin kirjoittaa, sanasta sanaan.
Nuo kaksi niin kovin erilaista puolta risteilevät minussakin ritirinnan, sulassa sovussa, harkitsevuus/varovaisuus - impulsiivisuus.
Välillä olen kuin tuli ja leimaus, sekunnin murto-osassa olen nähnyt jo silmieni edessä puoli maailmaa ja toisinaan vuosia kestänyt harkintani saa ystävät/kumppanini raivon partaalle.
Kyllähän tämä sellaista tasapainoilemista on. Mutta olen myös viehättynyt kumpaankin ominaisuuteeni. Ne ovat ainakin omasta mielestäni tarpeellisia ominaisuuksia. Ne vaan täytyy osata kaivaa esiin niille sopivina ajankohtina.
Rakkaussuhteessani ne tulevat esille varmaan lähinnä siten, että siedän ja kestän melkeinpä mitä tahansa toisen taholta. Mutta sitten joskus, ihan yllättäen, yksi sana ja minä lennän kattoon..:D
Tehän suorastaan kuvailitte miut noissa viesteissänne! =D
Mie oon kans ihan samanlainen.
Välillä menee ikuisuus mietties et mitä haluis tehä ja välil sit taas tekee hurjan paljon sekunnin tuhannesosassa! =D
Mut semmosii ne kaksoset (horoskooppi) sattuu oleen. =) Ja kyl varmaan sopii moneen muuhunkin horoskooppiin. =)
Onneksi meissä inehmoissa on kaikenlaista samassa pakkauksessa. Ei käy tylsäksi.
Vaikeaa joskus. Välillä tuntuu että impulsiivisuus tuottaa enemmän harmia kuin iloa, mutta onhan se joskus hyväkin asia.
Etenkin jos löytyy samanmoinen ihminen elämää jakamaan... :D
Ei aina voi vain olla jotain ominaisuutta.
Teen monesti impulsiivisia asioita - lähden "reissuun" aika helposti. Kysy vaan - sano, että ota passi, niin mennään! Otan haasteita vastaan "teetkö nyt...." TEEN. Minut on helppo puhua ympäri tekemään asioita.
Harkitsen silloin, kun harkintaa tarvitaan. Olen jo monesti kertonut olevani realisti, ja se kai pätee tähänkin. Tarkoitan, että harkitsen, onko jonkun aktin suoritus järkevää, tuottoisaa yms..
Miten mä nyt tämän kokoaisin. Ehkä siten, että en koskaan (tai ainakin hyvin harvoin) kadu mitään tekemistäni. Harkitsen suuria tekoja tai tekoja, joissa on joku suurempi seuraus - joku toinen ihminen kyseessä. Oman itseni suhteen sitten otan näitä impulsiivisia riskejä - enkä halua katua kyllä niitäkään :o) Ylilyönneissä sitten pyytelen anteeksi ja lupsuttelen koiranpennun silmiäni..