Tässä mietin, että mikä saa teidät sijaisvanhemmat jaksamaan jatkuvia oikeusprosesseja yms...?
Taistelua lapsesta ja lapsen parhaasta jne...?
Ihailen teidän jaksamista suuresti.Olemme mietintävaiheessa sijaisvanhemmuudessa ja pähkäilen just tuota jaksamista ja biosuvun kanssa toimimista? Mikä itsessään ei olisi ongelma (biosuku), mutta jos ovatkin erityisen hankalia (kuten täällä välillä kirjoittelevat), niin miten saada paukut riittämään?
Koko ajan olisi kuitenkin tieto lapsen välttämättömästä tarpeesta sijaiskotiin (omakoti ei syystä eikä toisesta tulisi enää kysymykseen) siinä ohessa kiintymys kasvaisi ja huoli lapsen parhaasta repisi sydäntä?
Miten jaksatte? Mistä saatte voimaa?
Taistelua lapsesta ja lapsen parhaasta jne...?
Ihailen teidän jaksamista suuresti.Olemme mietintävaiheessa sijaisvanhemmuudessa ja pähkäilen just tuota jaksamista ja biosuvun kanssa toimimista? Mikä itsessään ei olisi ongelma (biosuku), mutta jos ovatkin erityisen hankalia (kuten täällä välillä kirjoittelevat), niin miten saada paukut riittämään?
Koko ajan olisi kuitenkin tieto lapsen välttämättömästä tarpeesta sijaiskotiin (omakoti ei syystä eikä toisesta tulisi enää kysymykseen) siinä ohessa kiintymys kasvaisi ja huoli lapsen parhaasta repisi sydäntä?
Miten jaksatte? Mistä saatte voimaa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sijaisvanhemmuudessa ovat parasta nämä lapset ja heidän kehityksensä seuraaminen. Vaikka joskus tuntuu tosi raskaalta, niin lapsen valoisa hymy, suukko poskelle, halaus yms. ovat sellainen voimanlähde, että olemme valmiita tekemään vaikka mitä.
Vertaistuki on tässä työssä äärettömän tärkeää. Työnohjausta olen myös saanut, mutta vertaistuen olen kokenut parempana. Tänä talvena ei voimat riitä ajamaan satoja kilometrejä ryhmän tapaamisiin, mutta onneksi minulla on yksi sijaisäiti, jonka kanssa kahvittelemme säännöllisesti. Lisäksi vertaistukea on sähköpostiviestien päässä.
se vaatii, siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta siinä vain on se jokin ja tottahan on ettei kaikistole sijaisperheeksi. Puolison tuki ja yhteistyö auttavat paljon ja lapsessa tapahtuvat pienetkin eistykset/muutokset palkitsevat runsain mitoin-tiedät saaneesi aikaan jotain suurta pienne ihmisen elämässä. Luonnollista on että joskus kaikki väsyy, mutta niinhän sitä väsyy biologistenkin lasten kanssa, silloin täytyy toimia maalaisjärkeään käyttäen ja järjestää itselleen hiukan vapaata tms. Biovanhempien kanssa pärjää joko hyvästi tai huonosti tai vaihtelevasti, mutta lapsi on tärkein ja rajat neon biovanhemmillekin oltava.Se että luot pienen lapsen tulevaisuuteen muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta on kallisarvoista ja sillä on pitkäkantoiset vaikutukset hänen aikuisuuteensa, joten rikastuttaminen arkipäiväisillä tavallisilla asioilla takaa turvallisen lapsuuden ja rakkaat muistot.
Itse saan voimia lapsista, puolisoltani ja koulutustilaisuuksista, sekä omasta vapaa ajasta.
Vertaistuki on tärkeä voimavara tässä hommassa.
Sossut ovat myös tärkeässä asemassa tässä yhtälössä.
Jos on ammattitaitoinen sossu, on ne biosuvun vaikeudet paljon paremmin hallittavissa.
Oma parisuhde on voimavara. Täytyy myös itselleen ottaa aikaa, että pääsee hengähtämään.
Parasta jaksamis-lääkettä on kuitenkin lapsen eteenpäin meno sekä heidän tyytyväiset ilmeet.