Kirjoitan nyt tännekin osioon kun haluaisin paljon vastauksia,
Eli menin viime viikolla ultraan vähenevien liikkeiden takia rv 36.
Kävi ilmi että sikiö liikkuu vilkkaasti,mutta en tuntenut mitään koska lapsivettä oli reilusti, sitten lääkäri huomasi että sikiöllä on suulakihalkio ja suuri vesimäärä johtuu siis siitä.
Mitään muuta poikkeavaa ei löytynyt, kasvaa normaalisti jne.
Alkujärkytyksestä kun olen selvinnyt niin kaipaisin kaikkea mahdollista tietoa asiaan liittyen, kokemuksia? Miten vauva-aika sujuu? Entä leikkaus? Miten puheen kehitys, ilmeisesti konsonantteja voi olla hankala oppia ja tarvitsee puheterapiaa?
Eli menin viime viikolla ultraan vähenevien liikkeiden takia rv 36.
Kävi ilmi että sikiö liikkuu vilkkaasti,mutta en tuntenut mitään koska lapsivettä oli reilusti, sitten lääkäri huomasi että sikiöllä on suulakihalkio ja suuri vesimäärä johtuu siis siitä.
Mitään muuta poikkeavaa ei löytynyt, kasvaa normaalisti jne.
Alkujärkytyksestä kun olen selvinnyt niin kaipaisin kaikkea mahdollista tietoa asiaan liittyen, kokemuksia? Miten vauva-aika sujuu? Entä leikkaus? Miten puheen kehitys, ilmeisesti konsonantteja voi olla hankala oppia ja tarvitsee puheterapiaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Heeei!
Eikö kenelläkään ole mitään kokemuksia tästä asiasta, edes jonkun tuttavan kautta?
Lääkäri sanoi että tämä halkio on Suomessa yleisin rakennevika...
Tietoa kaipaava!!
En tunne yhtää tapausta. Sorry, en voi auttaa. Googleta löytyykö valmiita keskusteluja...
Hei! Minulla on jo 3 vuotias poika jolla on suulakihalkio.
Sinulla on sinällään "parempi" tilanne että tiedät tuon halkion jo ennen kun lapsi syntyy. Meille asia selvisi vasta synnytyksen jälkeen ja olihan Alkujärkytys aikamoinen kun en ollut kuullutkaan mistään halkiosta(en tiennyt mikä se on ja mihin se vaikuttaa) eikä kukaan oikein osannut sairaalassakaan tarkemmin kertoa.
Kaikkihan toivovat tervettä lasta, mutta yritin silloin ajatella että jos jotain vikaa kerta "pitää" olla niin tämä halkio on aika pieni vika.
Meillä vauva-aika sujui suhteellisen normaalisti, imettää en tietenkään voinut halkion takia. Syöminen sujui hyvin,mutta välillä maitoa pääsi nenästä,mikä aiheutti sitten jonkun verran itkuja.
Leikkaus oli henkisesti todella rankka kokemus, vauva piti jättää yksin sairaalaan (suosittelivat että vanhemmat ovat yön poissa) poika kuitenkin toipui nopeasti ja leikkaus onnistui hyvin. Pari päivää sai sairaalassa kovempia kipulääkkeitä ja sitten päästiin jo kotiin. Kotona piti vielä kaksi viikkoa antaa särkylääkettä ja katsoa ettei tunge mitään suuhunsa. Leikkauksen jälkeen ollaan kerran käyty liimakorvan takia putkittamassa korvat eli suhteellisen vähän, olen kuullut että monet käyvät useammin.
Puheesta sen verran että meillä alkoi sanoja tulemaan reilu 1 vuotiaana.
Yhdestä kahteen vuoteen tuli paljon sanoja, mutta k,p,t kirjaimet eivät tulleet sanat olivat siis esim: muumi, anna, maha, tyylisiä. Kala oli -ala jne.
2 vuotiaana päästiin puheterapiaan missä opittiin suht nopeasti p ja t kirjan.
Nyt 3 vuotiaana puhuu ihan ok,mutta k puuttuu edelleen ja korvaa välillä kirjaimia hassusti.
Jotkut halkiolapset joutuvat myöhemmin puheenkorjausleikkaukseen jos puhe ei kehity oliko nyt 5 vuoteen mennessä (suurin osa ei tarvitse leikkausta)
Saa nähdä miten meidän pojan kanssa käy, mutta tällä hetkellä puheterapeutti ei ainakaan usko että tarvitsee leikkausta.
Toivottavasti tästä nyt oli edes vähän apua! Kirjoitin mitä nyt tuli mieleen.
Ollaan eletty mielestäni ihan tavallista lapsiperheen arkea tuota leikkausta lukuunottamatta. Huoli pois siis!!
Ja muista että lapset ilman halkiota käyvät myös puheterapeutilla, korvien putkituksessa jne...
Facebookissa on ryhmä "Avoin hymy", sieltä saat tosi paljon apua. Voimia.