Miten parantaa koiran ja omistajan välistä luottamusta? Olisiko jollain jotain hyviä neuvoja tai esim. kirjavinkkejä? Koirani on aika arka ja huomaan että ei esimerkiksi lenkillä luota minuun. :( Ehkä koulutuksessa on aikoinaan mennyt jotain pieleen.. Kävimme myös 3 viikon koirakoulun ongelmakoirakouluttajalla, jonka metodien mukaan koira laitettiin aluksi jääkaudelle ja sitä sitten purettiin pikkuhiljaa. Nyt jälkeen päin olenkin sitten lukenut, että tuollainen metodi on vanhanaikainen eikä sittenkään ehkä kovin kannattava esim. juuri luottamuksen suhteen! Osaisiko joku neuvoa mua? Miten voisin rohkaista koiraa lenkillä? Ja miten saisin sen oppimaan, ettei ovikellolle tarvitse räyhätä kuin viimeistä päivää, ettei sieltä tule ketään mörköä meidän kotiin...
Koiran ja omistajan välinen luottamus
koira pilalla?
71760
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Rohkaise itseäsi lenkillä! Jotta koira voisi luottaa sinuun, ole luotettava! Peloton, rauhallinen, määrätietoinen, reilu.
Kiitä koiraa ovikellon hälytyksestä, mutta sitten käsket sen vain pois oven läheltä.
Lenkillä rähiseminen ei lopu siihen koiran rohkaisemiseen, vaan pahenee. Kiellät rähinät, otat vain itse vastuun tilanteesta ja vaadit koiraa käyttäytymään samalla tavoin kuin sinä: rauhallisen ystävällisesti.
Omistajan epävarmuus, ja alituinen metodien vaihtaminen eivät tuo koiralle luottamusta. Onnistua voi useallakin eri menetelmällä, kunhan on johdonmukainen ja sitoutuu siihen mitä tekee eikä itse ala empimään että olikohan se nyt sittenkään oikea ratkaisu...
Joo no näin ollaan siis toimittukin koko ajan. Itse pysyn rauhallisena ja lenkillä käytän niitä ohjeita, joita koirakouluttajalta sain. En siis ole "alituisesti vaihtamassa metodia" koulutuksen suhteen, mietin vaan, että vaikuttiko toi jotenkin negatiivisesti jo valmiiksi arkaan koiraamme. Lenkillä koira ei siis rähise ollenkaan (vaikka vastaantulija rähjäisi), vaan lähinnä väistää hieman pelokkaasti vastaantulijat... Itse jatkan kuitenkin määrätietoisesti eteenpäin ja enkä ole puuttunut tuohon koiran pelkoon. Sillä on myös tapana mennä jossain vaiheessa rauhattomaksi ja haluaisi alkaa vetämään, jotta päästäisiin pian takaisin kotiin. Silloin ei myöskään malta nuuskia ympäristöä ollenkaan ja vilkuilee vaan ympärilleen... Tarvii vaan ilmeisesti lisää harjotusta. Kotona sitten jaksaakin haukkua ovikellolle ja niin kauan, että näkee kuka tulee. Kokeilen tuota neutraalimpaa lähestymistapaa eli kiitän ja käsken pois. Nyt olen vaan kieltänyt koiraa ja se ei auta ollenkaan... :/
Ilmeisesti sinulla on pehmeä, omistajaansa kiintynyt koira jota on tarpeettomasti jäädytetty jonkun vilanderilaisen dominanssiteorian kannattajan toimesta. Epäily, että koira on pilalla, viittaa kyllä melkoiseen epävarmuuden ja epäluottamuksen kasaumaan hihnan molemmissa päissä. Haluaisin minäkin tietää koiran rodun, iän ja sukupuolen. Jos sekarotuinen, mitä rotuja siinä tiedetään olevan tai ulkomuodosta päätellen on?
Oma käytöksesi ja esim. äänenkäyttö ovat ehkä vääränlaisia juuri tälle yksilölle.
Kaikkea voidaan vielä korjailla, kun vain on osaava ihminen apuna. Pelokkaasta yksilöstä et saa rohkeaa kuitenkaan juuri millään, sinun tulisi suunnitella reitit ja aikataulut niin että koiralla on kivaa ulkona. Eli jatkuvassa pelossa eläminen ei koiraa kehitä, sinun pitää saada aikaiseksi lähteä sen kanssa paikkoihin, jossa koiralla on KIVAA! Esim. aidattu rauhallinen ympäristö jossa voitte kahden leikkiä esim. lelun heittoa ja noutoa tai helppoja agilityharjoituksia.
Kiellät paljon, kehut fyysisenä silittelynä ja nätillä äänellä vähän, arvaanko oikein? Ihan kuin ihmisiinkin, pätee koiriin että kolme neljäsosaa palautteesta tulisi olla positiivista, jotta jaksetaan ottaa vastaan se kritiikkikin.
Onko sinulla ennen ollut koiria, miten niiden kanssa meni?
Tässä asiassa sai hymyn huulille se, että olet kuin ajatustenlukija. :) Eli aivan oikein, meillä on pehmeä, omistajiinsa kiintynyt koira, jota on ilmeisesti tarpeettomasti jäädytetty ja yritetty kouluttaa vilanderimaisten teorioiden mukaan. :( Tämä on siis meidän ensimmäinen koira ja chihuahua rodultaan, ikää nyt 3 vuotta (uros). On siis ollut pennusta asti meillä.
Luulen, että olen itse ollut liian ankara koiralle ja ehkä yrittänyt vaatia siltä liikaa? Kiellän melko paljon ja kehun silittelyllä ja nätillä äänellä vähän, kyllä... Tämä on siis meidän ensimmäinen koira ja taloudessa asuu kaksi aikuista, ei lapsia.
Tämän takia aloinkin epäilemään, että ei varmaan ollut oikea ratkaisu hakeutua tuollaiselle kouluttajalle, joka käyttää noita Vilanderin metodeihin perustuvaa koulutustapaa. Mutta miten voisin nyt alkaa korjaamaan tilannetta?
Koira haluaisi mielellään olla koko ajan meidän luona, tulla sohvalla syliin tai muuten vaan istuu jalan vieressä. Pelkään että se kiintyy liikaa meihin eikä osaa olla sitten yhtään yksin.
Kiitos teille avusta!
Hei tässä hyvä video siihen miten koiran saa tervehtimään vieraita nätisti.
http://www.youtube.com/watch?v=SrbA7cyp6K4
Kerroppas kuinka kauan koirasi on ollut sinulla, mikä rotu ja kuinka vanha? :)
Opeta sille paljon temppuja. Ensin rauhallisessa paikassa kotona, sitten kotipihalla, sitten yhä vaikeammissa paikoissa ulkona. Käytä hyödyksi kivet ja kaatuneet puut ja puistonpenkit, millä kiipeillä (tai nyt alkaa kohta varmaan olla lumikasojen aika). Tempuilla on se hyvä puoli, että koira saa lisää itseluottamusta siitä, kun se osaa suorittaa jonkin asian mitä siltä pyydetään. Varsinkin jos hermostuminen näkyy sinkoiluna eri suuntiin, koiraa voi suuresti helpottaa se, että se pyydetään tekemään jotain liikettä. Silloin sen tarve purkaa itseään liikkumalla suuntautuu temppuun, eikä päättömään heilumiseen narun päässä.
Kivien päällä kiipeily ja muu kehonhallinta lisää itseluottamusta myös. Osta jokin koiratemppukirja ja harrastakaa vaikka omaksi iloksenne koiratanssia. Siellä on tosi kivoja liikkeitä, joihin koira pystyy keskittymään. Jo aikaisemmin mainittu oma rauhallisuutesi on myös tärkeää. Tsemppiä treeneihin.
Moikka, meillä on kans arka koira on ollut pennusta lähtien, mutta nyt on valoa tunnelin päässä =) Nyt ikää koiralla 1v 4kk, se pelkäsi kaikkea: pyöriä, ihmisiä, rattaita ja välillä ei ollut näköpiirissä mitään, niin silti tuli paniikki jne. Mekin oltiin vääränlaisessa koirakoulussa, jossa koulutettiin pelolla pelkoa?! Olin tyhmä ja hyvä uskoinen, mutta sit myöhemmin mentiin palvelukoirakouluun niin siellä saimme arvokkaita neuvoja joista on ollut hyötyä =)
Itse uskon täysin, että pystyt kouluttamaan koirasi, eikä se ole pilalla. Koulutus vie vain aikaa ja kärsivällisyyttä! Itse olen kouluttanut koiraani siedätysmenetelmällä, jos se pelkää jotakin niin pikkuhiljaa olen tutustunut kohteeseen, niin että en vaadi koiraani tutustumaan, lopulta se on itse halunnut tutkia. Nykyään lenkillä ollessa kehun koiraani innostuneesti kun se tekee jotakin oikein ja palkitsen ruualla, joskus pysähdyn ja kuoputan sitä, siitä näkee kuinka sen itseluottamus on kasvanut.
Tosiaan alussa olin itsekkin jännittynyt, kun se oli niin ahdistavaa kun kaikki pelotti koiraani, lopulta laitoin itselleni kuulokkeet josta kuuntelin musiikkia niin pysyin itse rentona musiikin avulla ja se auttoi meitä molempia sopeutumaan uusiin tilanteisiin, kun itse en ennakoinut koirani pelkoihin. Nykyään itse en välitä/tee numeroa jos sitä pelottaa esim. jos tulee jarrut päälle lenkillä, niin lähden kävelemään toiseen suuntaan ja sit kun koira liikkuu käännyn taas meno suuntaan ja samalla kehun kun se tulee perässä. Kannattaa keskittyä positiiviseen koulutukseen, meillä ei käytetä lenkillä ei sanaa kuin silloin kus se itse käyttäytyy tyhmästi.
Ohitustilanteissa anna koirasi väistää toista koiraa, ja ole itse aina toisen koiran puolella. Lenkillä älä käytä pitkää hihnaa, silloin koiralle tulee turvallisempi olo, koska silloin se ei koe että sen pitää kohdata asiat ensin. Kannattaa opettaa koira kulkemaan vierellä, niin se tietää että sinä pidät siitä huolta, tuli vastaan mikä vain. Tee rentoutus harjoituksia lenkinjälkeen, joskus lenkillä. Itse teen kesäisin lenkillä ollessa, eli otat koiran syliin makaamaan vatsa kohti taivasta ja rapsuttelet sitä. Älä päästä pois jos rimpuilee, pyri saamaan koira rauhalliseksi ennen kuin päästät sen menemään. Itse teen näitä rentoitus harjoituksia päivittäin, mutta aloita ne sisätilassa ja sitten pikkuhiljaa haastavimpiin paikkoihin. Lopulta koira oppii luottamaan sinuun, tämä kaikki vie aikaa, ole kärsivällinen.
Mä teidän että te onnistutte, koska mä olen nykyään 100 varma että mä saan koirani pelon huomattavasti pienemmäksi, koska nykyään se ei pelkää niin paljon. Toki pelkoa ei välttämättä saa kokonaan pois, mutta kun stressitaso pienenee niin koiran olo helpottuu. Kannattaa tiedostaa myös ruokinta siekat, jotka auttavat sressistä kärsivää koiraa!
http://www.shetland.fi/Artikkelit/Stressi reaktio.pdf
http://elainkouluttaja.fi/?page_id=124
Ja sit ovi kelloon: Kannattaa treenata sitäkin, että soitat ovikelloa ja kun se on hetken hiljaa anna palkinto. Me soitetaan kelloa kun tullaan lenkiltä, tälläkin tavoin saadaan siedätystä kellon ääneen. aamuisin teen ovi treeniä ennen ruokaa, käsken istumaan ja menen ovelle soitan kelloa itse ja kun se uskoo olemalla hiljaa annan palkan. Nykyään myös kehun kun haukkuu ja sit käsken olla hiljaa paikallaan, niin saan avattua oven… pikkuhiljaa hyvä tulee =)