Kun ei halua luopua ystävyydestä tai ystävyyden illuusioista. Ei luovu kun ei halua luovuttaa, vaikka luottamus on karannut aikoja sitten, eikä sitä kerisi kiinni muu kuin toisen anteeksipyyntö. Ja niin sitä sinnittelee, vaikka sydän itkee.
Se suru
tuntuu
6148
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
se on ikvä tune kunn syddän iktee.
Vedäpä sinä hattu päähäsi ;)
Sitten pyydät anteeksi niin myös saat anteeksi.
En luovuttais varsinkaan kun ei halua luopua.
Sydän suru puserossa piilossa. Paljastuvansa odottaa. Lohduksi
Lemmen löytää lujan luotettavan.
pois!
Itse olen jo hyväksynyt sen tosiasian ettei mulle löytynyt ystäviä tässä elämässä. On tullut niin paljon takkiin nk."ystäviltä" ettei enää usko ystävyyden olemassa oloon. Mä vaan olen paska ja huono ihminen, kuka nyt sellasen kanssa haluaa ystävä olla, ei kukaan. Käy kateeks ne mun entiset tutut, kun kertoivat muista kavereistaan mitä kaikkea kivaa ja hauskaa olivat heidän kanssa tehneet, olispa mullakin ollut sellasia kavereita kuin heillä. Kai yksinäisyyteenkin tottuu, kun on pakko ja voihan mä yksinkin mennä paikkoihin mihin ne entiset tuttavat eivät mun kanssa voineet mennä. Tuntuuhan se surulliselta kun tajuaa ettei ystäviä ollut ja tule olemaan, kun on sellanen ettei kelpaa kellekään ystäväksi. Olishan se ollut hienoa jos olis edes jollekin kelvannut sinne ystävätasolle asti.
ymmärtää että tämä palstaitsesäälihemmo on feikki. Mut tsemppiä! Varmaan tästäkin joku ropo rapsahti puhtaana käteen?