asuin itse 14 vuotta sijaisperheessä

mä oon asunut perhekodissa joskus..se on pahempi kuin sijaisperhe!!

Mun paras kaveri asui sijaisperheessä. Nuorempana se otti aina yhteen sijaisäitinsä kanssa, haukkui sen meille kavereille pataluhaksi ja oli muutenkin aika rankan oloista sen puheiden perusteella se touhu siellä.

Nyt kun kaveri on aikuinen ja sillä on omia lapsia, on todennut, että ihan normaalia perhe-elämää se oli. Ehkä sijaisperheen äiti nyt ei ollut se lämpimin ja mukavin ihminen muutenkaan (tiedän henkilökohtaisesta kokemuksesta, kun tunsin tämän perheen muutenkin kuin kaverini kautta), mutta kuitenkin kaverini on myöntänyt että iso osa teini-ikämme kauhutarinoista oli kiukuspäissään suurentelua ja teini-ikäisen kapinointia (esim. se, että sijaisperheessä olisi muka rajoitettu ruoan saantia, tms. tarkoitti tosiasiassa sitä, että heillä ei koskaan syöty pastaa tai riisiä (kaverini herkkuja) koska perheellä oli iso perunapelto josta riitti ihan myyntiinkin asti, ja perheessä oli totuttu syömään perunaa sen kaikissa muodoissa.)

Kaverini on myös myöntänyt, että vaikka he ihan oikeasti riitelivät usein todella rankasti hänen ollessaan teini, ei häntä koskaan haukuttu tai lyöty. Se mitä minäkin päällepäin näin, niin kaverillani oli aina ihan kivoja vaatteita ja tavaroita meihin muihin maalaistollukoihin nähden, ja jo silloin ajattelin, että kaverini valitti aika turhaan esim. vaatteistaan, koska meillä muillakin pienen maalaiskylän lapsilla oli samoja, samoista kaupoista ostettuja vaatteita. Syy valitukseen selvisi, kun hänen helsinkiläisessä lastenkodissa kasvanut isosiskonsa tuli käymään - siskon vaatteet oli kyllä ihan viimeisen päälle viimeistä huutoa. Kai se pikkusiskoa harmitti kulkea tuulipuvun housuissa kun isosiskolla oli micmacin farkut.

Nykyisin heillä on kohtuullisen lämpimät välit, ja kaverini lapset kutsuvat sijaisäitiä mummoksi. Sen verran kaverini bioperheestä, että ihan laillisesta huostaanotosta oli ollut kyse, vanhemmat väkivaltaisia rappioalkoholisteja, ja lapset aikanaan pelastettu vanhemmiltaan nälkäkuoleman partaalta. Eivät itsekään halunneet tavata vanhempiaan ennen kuin olivat kai kaikki sisarukset jo täysi-ikäisiä.

Sekin vielä että kaikki asiat kehittyvät.

Kun lapsia huostaanotettiin joskus 15v sitten niin ihan yksin olivat myös sijaisvanhemmat. Ei ollut työnohjausta tai koulutusta tai muutakaan. Oltiin pärjätty omien traumattomien lasten kanssa hyvin ja yht"äkkiä perheeseen muuttikin lapsi, jolle ei ollut käsikirjaa.

Aika yksin sitä perheet silloin olivat. Korvaukset olivat lisäksi niin pieniä ettei niillä mitään merkkivaatteita ostettu (vaikka halua olisi ollut niin harvalla palkkakaan riitti mihinkään kovin merkilliseen)

Nykyisin edes periaatteessa sijaisvanhempien pitäisi saada tukea ja sijoitetun lapsen pitäisi helpommin saada tukea, esim. terapiaa.

Varmasti on aina niitä onnistuneita sijoituksia, varmasti perhe on parhaimmillaan paras mahdollinen paikka, mutta pahimmillaan sitten kyllä laitostakin huonompi.

Hyvä tuo ap:n kirjoitus. Tiedän sen ihan näin uusperheenkin näkökulmasta. Mieheni tytär aikanaan teininä sepitti silloisesta miehen avopuolisosta uskomattomia juttuja. Nainen oli siis hirviö, alisti häntä kaikin tavoin, mulkoili, haukkui, löi ja kiristi ruualla, rahalla ja suunnilleen kaikella. Okei, nainen ei ehkä kovin ihastunut ollut tyttöön, mutta nyt aikuisena tyttö on puhunut monesti siitä, kuinka liioitteli tilanteita ja riidat alkoi aina hänen aloitteesta. Saattoi esimerkiksi kertoa nyyhkytarinaa siitä, kuinka tämä äitipuoli kielsi tulemasta ruokapöytään ja nauroi hänen nälälleen. Todellisuudessa äitipuoli suuttui teinille asiattomasta marinasta ruuan suhteen ja heitti, ettei tarvi sitten tässä ruokapöydässä olla, jos kaikki hänen tekemänsä on pahaa. Teini lähti pois ja kertoi, että oli nälkäinen ja häntä kiellettiin syömästä muun porukan kanssa tämän naisen toimesta....

Meillä välit on hyvät, kun tyttö oli tutustuessa jo aikuinen.

Luulen että vanhemmat tulisivat kyllä koulujen joulu ja kevät juhliin jos yhteydenpitoa ei rajoitettaisiin niin paljon. Varmaan osa vanhemmista tukisi lasta myös harrastuksissa jos perhettä tuettaisiin rahallisesti, mutta nykyisin tuetaan sijaishuoltopaikkoja. Joillekkin ihmisille kysymys voi olla myös periaatteesta ja arvoista. Kaikki ei halua olla tukemassa toimintaa joka tuottaa enemmän pahaa kuin hyvää ja jossa puhuu paljon raha, ei läheskään aina lapsen etu.

Moni lapsen läheinen väsyy siihen, että voi joutua taistelemaan lainvastaisuuksia vastaan jopa vuosia. Esim.laittomat yhteydenpidon rajoitukset jotka paljastuvat vuosien kuluessa. On turhauttavaa kun yrittää tehdä parhaansa, mutta siitäkin huolimatta on sijaishuoltopaikkoja jotka eivät tule asioissa vastaan vaan yrittävät tehdä kaikkensa että ihmisten tiet erkanee.

Otan osaa. Mäkin kärsin sijaisperheessäni. Mun kakku 10 vuotta. Karkasin samasta syystä kun kakin maun hunni.