Meillä on kolme koiraa, pari vanhempaa (narttuja) ja yksi nuorempi (uros). Vanhin nartuista ei tykkää muista koirista oikeastaan yhtään (ei ollut tottunut muihin koiriin edellisessä kodissaan mutta on ollut meillä jo melkein 7v) ja tuon meidän nuorimmaisen kanssa se ei ole ollut koskaan mitään hyvää kaveria. Keskimmäinen taas on sellainen lussukka, että se tulee kaikkien kanssa toimeen ja sekä nuorin, että vanhin tykkää siitä ja haluaisi aina leikkiä sen kanssa jne. Kaikki koirat on leikattuja.
Nyt viime aikoina vanhimman ja nuorimman välit on kiristyneet entisestään. Vanhin saattaa menettää hermonsa jostain typerästä asiasta ja alkaa ärhentelemään nuorimmalle. Jos tulee liian lähelle raivoamaan, niin nuorin antaa samalla mitalla turpiin, jolloin pelkään jo vanhimman koiran puolesta... Vanhin omii kaikkea tässä kotona, kaikki pedit, luut, lelut on hänen ja jos nuorin yrittää niihin koskea, niin alkaa ärhentely. Nuorin kävelee suunnilleen seiniä pitkin täällä, eikä tiedä mihin voisi asettua... Yrittää hakea turvaa meistä ihmisistä tai sitten tästä keskimmäisestä koirasta. Sillä on ollut jo pitkään epäselviä iho-oireita, joita ollaan tutkittu ja hoidettu allergiana mutta nyt olen varma, että se rapsuttaa jatkuvasti itseään, koska on niin stressaantunut! :(
Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä?? Kaikki koirat saavat kyllä saman verran huomiota ja niitä kohdellaan ihan samalla tavalla. Ollaan käyty koirakoulut ja kaikki. Tuntuu ettei vanhin koira ole enää onnellinen meillä ja nuorinkin oireilee vanhimman määräilyistä...
Vanhin koirista on välillä ollut hoidossa läheisillämme ja tuntuu olevan siellä onnellisempi. Yksin, ainoana koirana, saaden jakamattoman huomion. Kun tulee sieltä kotiin tai kun me menemme sinne kylään, alkaa taas ärhentely ja kaikki asiat ovat hänen omaisuuttaan... Huoh! Neuvokaa joku, please! Ja asiallisia kommentteja kiitos. Ihan tarpeeksi vaikea asia muutenkin. ;(
Nyt viime aikoina vanhimman ja nuorimman välit on kiristyneet entisestään. Vanhin saattaa menettää hermonsa jostain typerästä asiasta ja alkaa ärhentelemään nuorimmalle. Jos tulee liian lähelle raivoamaan, niin nuorin antaa samalla mitalla turpiin, jolloin pelkään jo vanhimman koiran puolesta... Vanhin omii kaikkea tässä kotona, kaikki pedit, luut, lelut on hänen ja jos nuorin yrittää niihin koskea, niin alkaa ärhentely. Nuorin kävelee suunnilleen seiniä pitkin täällä, eikä tiedä mihin voisi asettua... Yrittää hakea turvaa meistä ihmisistä tai sitten tästä keskimmäisestä koirasta. Sillä on ollut jo pitkään epäselviä iho-oireita, joita ollaan tutkittu ja hoidettu allergiana mutta nyt olen varma, että se rapsuttaa jatkuvasti itseään, koska on niin stressaantunut! :(
Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä?? Kaikki koirat saavat kyllä saman verran huomiota ja niitä kohdellaan ihan samalla tavalla. Ollaan käyty koirakoulut ja kaikki. Tuntuu ettei vanhin koira ole enää onnellinen meillä ja nuorinkin oireilee vanhimman määräilyistä...
Vanhin koirista on välillä ollut hoidossa läheisillämme ja tuntuu olevan siellä onnellisempi. Yksin, ainoana koirana, saaden jakamattoman huomion. Kun tulee sieltä kotiin tai kun me menemme sinne kylään, alkaa taas ärhentely ja kaikki asiat ovat hänen omaisuuttaan... Huoh! Neuvokaa joku, please! Ja asiallisia kommentteja kiitos. Ihan tarpeeksi vaikea asia muutenkin. ;(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lisäyksenä vielä, että kun menemme kylään muiden koirien kanssa, niin alkaa ärhentely. Eli ei siis halua muita koiriamme sinne kyläpaikkaan, meille kyllä on ihan normaali iloinen itsensä.
Vanhin on siis tullut meille kodinvaihtajana, muut olleet pennusta lähtien. Ja se ei siis ärhentele meille ihmisille ja uskoo kyllä meitä mutta nuorinta koiraa ei tunnu sietävän enää juuri yhtään. Välillä on kyllä parempia päiviä mutta enemmän taitaa olla jo noita huonompia... :(
Oisko mahdollista että vanhemmalla koiralla olisi jotain terveysongelmaa, joka aiheuttaa sen ärtyisyyden? Kipu tekee kiukkuiseksi.
En usko, ollaan käytetty sitäkin ihan säännöllisesti lääkärintarkastuksissa ja verikokeissa yms. Ja tätä on siis jatkunut niin kauan kuin tuo nuorin koira on meillä ollut eli noin 4 vuotta nyt. Muuten on kyllä pirteä ja iloinen, siellä kyläpaikassa ollessaankin leikkii kuin pentu konsanaan eikä vaikuta millään tavoin kivuliaalta. Se ei vaan ole koskaan tykännyt tuosta meidän nuorimmaisesta koirasta, eikä siis välitä muistakaan koirista. Lenkilläkin saa tulla vaikka kymmenen koiran lauma vastaan, niin meidän koiraa ei kiinnosta tippaakaan...
Nyt vaan on ollut jo jonkin aikaa vielä vaikeampaa tuo koirien oleminen. Varmaan laitetaan tuo vanhin koira sinne kyläpaikkaan pariksi viikoksi lepuuttamaan hermojaan ja samalla katsotaan muuttuuko nuorimman koiran olo/oleminen mitenkään... En oikein muutakaan keksi.