Muistuu mieleen näkymiä aikakaudelta, jolloin Suomen romanit kulkivat hevoskyydillä pitkin maalaiskyliä. Tämä heillä oli tapana toteuttaa mahdollisimman komeilla ajopeleillä, siis talvella kirkkoreellä ajaen, ja samalla koko perheen liiikkumista ajatellen mahdollismman epäkäytännöllisesti. Entisajan kirkkoreki kun on mittasuhteiltaan niin pieni, että kun kaksi aikuista ihmistä istuu sen perään, muut jo saavat katsella, mihin sijoittuisivat. Sitten siihen samaan pieneen rekeen piti vielä mahduttaa paitsi rekivaatteet, myös välttämättömät tavarat ja hevosen heinät.
Miten tämä oli järjestetty, se noudatti tarkasti heimon parissa vakiintunutta arvojärjestystä: Mies ja vaimo istuivat rekivaatteiden alla reen perässä. Heidän välissään tai jalkopäässä matkusti pieniä lapsia.Vanhimmat pojat istuivat kuskinpukilla, johon mahtuu juuri ja juuri kaksi istujaa. Loput pojista istuivat reen laidoilla. (Valkolaiset olisivat tietenkin matkustaneet yhtä suurella sakilla ja tavaramäärällä lastattuina liikkuessaan vaikkapa liiste- tai parireellä.)
Mutta ketkä kuuluivat arvoasteikossa kaikkein huonompan asemaan, ne roikkuivat reen kannoilla. Heitä olivat varhaisteini-ikäiset tytönreppanat, jotka huonosti vaatetettuina joutuivat juoksemaan viimapakkasessa suurimman osan matkasta. Ja aina vuoronperään reen perälaudasta kiinni pitäen he ottivat jalaksilla kyytiä sen aikaa kun ilman liikunnan tuottamaa lämpöä sattuivat tarkenemaan.
Kertokaapa, miten nämä arvojärjestysasiat ovat nykyaikana hoidettu.
Miten tämä oli järjestetty, se noudatti tarkasti heimon parissa vakiintunutta arvojärjestystä: Mies ja vaimo istuivat rekivaatteiden alla reen perässä. Heidän välissään tai jalkopäässä matkusti pieniä lapsia.Vanhimmat pojat istuivat kuskinpukilla, johon mahtuu juuri ja juuri kaksi istujaa. Loput pojista istuivat reen laidoilla. (Valkolaiset olisivat tietenkin matkustaneet yhtä suurella sakilla ja tavaramäärällä lastattuina liikkuessaan vaikkapa liiste- tai parireellä.)
Mutta ketkä kuuluivat arvoasteikossa kaikkein huonompan asemaan, ne roikkuivat reen kannoilla. Heitä olivat varhaisteini-ikäiset tytönreppanat, jotka huonosti vaatetettuina joutuivat juoksemaan viimapakkasessa suurimman osan matkasta. Ja aina vuoronperään reen perälaudasta kiinni pitäen he ottivat jalaksilla kyytiä sen aikaa kun ilman liikunnan tuottamaa lämpöä sattuivat tarkenemaan.
Kertokaapa, miten nämä arvojärjestysasiat ovat nykyaikana hoidettu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No ainakin vielä tossa 90-luvun alussa veli antoi Etelä-Pohjanmaalla kurinpalautusta siskolleen ajamalla autolla tämän päälle. Tyttö oli käyttäytynyt mustalaiselle sopimattomasti. Varmaan yrittänyt käydä koulua salaa?