Auttakaa minua, mitta alkaa nyt täyttymään.
Löytyykö minulle kohtalotoveria? Minulla ja aviomehelläni on yhteiseloa takana jo 10 vuotta ja seksi ei sitten luista, ei sitten millään. Vika on miehessäni, hänellä on ihan kauheat suorituspaineet. Olemme olleet kahteen eri otteeseen pariterapiassa eri paikassa, mieheni on käynyt jopa lääkärissä ja saimme avuksemme viagraa mutta sekään ei toiminut. Meidän suhteessamme ei ole koskaan ollut intohimoa ja pientä "kissa hiiri-leikkiä". Meillä on pieni lapsi jonka saimme lääketieteen avulla ja nyt synnytyksen jälkeen olisin toivonut mieheltäni jonkinlaista kunnioitusta ja hyväksyntää mutta ei niin ei. Itseluottamukseni on ihan nollassa johon kaipaisin hieman terävyyttä. Rakastan miestäni todella paljon ja haluaisin että vihdoinkin meillä petielämä alkaisi kukkimaan. Olenko yksin tässä maailmassa tässä tilanteessa vai löytyykö minulle kohtalotoveria?? Jos niin, kertokaa minulle miten selviätte ilman seksiä. Auttakaa minua...
Löytyykö minulle kohtalotoveria? Minulla ja aviomehelläni on yhteiseloa takana jo 10 vuotta ja seksi ei sitten luista, ei sitten millään. Vika on miehessäni, hänellä on ihan kauheat suorituspaineet. Olemme olleet kahteen eri otteeseen pariterapiassa eri paikassa, mieheni on käynyt jopa lääkärissä ja saimme avuksemme viagraa mutta sekään ei toiminut. Meidän suhteessamme ei ole koskaan ollut intohimoa ja pientä "kissa hiiri-leikkiä". Meillä on pieni lapsi jonka saimme lääketieteen avulla ja nyt synnytyksen jälkeen olisin toivonut mieheltäni jonkinlaista kunnioitusta ja hyväksyntää mutta ei niin ei. Itseluottamukseni on ihan nollassa johon kaipaisin hieman terävyyttä. Rakastan miestäni todella paljon ja haluaisin että vihdoinkin meillä petielämä alkaisi kukkimaan. Olenko yksin tässä maailmassa tässä tilanteessa vai löytyykö minulle kohtalotoveria?? Jos niin, kertokaa minulle miten selviätte ilman seksiä. Auttakaa minua...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ymmärsinköhän oikein. Ei yhdyntöjä juuri ollenkaan kymmeneen vuoteen tai sitäkään ennen. Kyllä aikanaan kumminkin olet tiennyt mihin olet ollut lähdössä. Kun nyt ikää tulee ja seksitarpeet senkun kasvaa, voi kyllä ymmärtää, että ei enää löydykään sitä rakkautta joka on kantanut yli ongelmien enne tuota aikaa ja noiden vuosien aikana. Pitääkö tyydytyksen välttämättä löytyä miehen peniksen kautta. Kun olette apuakin hakeneet, niin ei tässä pienet konstit taida enää täältä käsin auttaa. Onhan niitä apuvälineitä tai vataavia vaikka kuinka, mutta siitä ei taida olla kysymys. Lapsi on mahdollinen suurin häviäjä.
Seksiin tarvitaan kaksi. Miehesi ei taida kuulua niihin kaikkein seksinnälkäisinpiin? Ota kuitenkin huomioon, että sinun olemuksesi ja käyttäytymisesi on tässä tapauksessa ratkaisevaa. Mieti miten saisit miehesi haluamaan sinua... pelkkä seksin pyytäminen ei välttämättä herätä toisen haluja, kuten olet jo varmaan huomannutkin.
Ei tuollaiseen ole apua, jos ei viggekään auta. Harmi vaan että rakastat miestäsi niin paljon... Jos olette jo pariterapiaakin kokeilleet yms. niin aika huonolta näyttää. Itselläni tuollainen johtaisi auttamatta vieraissa käyntiin, jos ei kokeiluista ja yrityksistä huolimatta seksielämä piristyisi.
Itse en kestä parisuhdetta ilman seksiä, ja suhde loppuisi piankin, jos ei sänkyelämä luistaisi. Jos suhteessanne ei alusta alkaenkaan ole ollut intohimoa, niin valitettavaa kuin se onkin, ei tämä kyseinen mies ole se oikea Sinulle.
Vika EI TODELLAKAAN ole Sinussa, vaan miehessäsi. Miehen tulee haluta naista paljon, ja jos niin ei ole, mitä sellaisella miehellä tekee? Jos itse olisit kylmäkiskoinen, ja miehesi roikkuisi perässäsi, tuntisi hän halua Sinua kohtaan. Nyt ei auta vaikka mitä teet... Pakottaa ei kannata, siinä suhde menee vaan väärään suuntaan, ja mies haluaa Sinua entistä vähemmän.. jos nyt tuon vähempää voi enää haluta.
Voit helpottaa miehesi suorituspaineita tekemällä asiasta rentoa... Eihän seksin ja rakastelun pidä olla mikään suoritus, vaan yhteinen juttu mistä molemmat saavat mielihyvää. Yritä saada se miehesi rentoutumaan ja tuntemaan olonsa hyväksi. Jospa se sitten alkaisi luistamaan - pintaa syvemmälle!
Nykyään lääketieteen avulla jokaiselle miehelle saadaan aikaan takuuvarma orgasmi.Hoitoja löytyy moneen lähtöön...esim. pistoshoitoa käytettäessä pitkään kestävä orgasmi saadaan aikaan vaikka käyttäisi veroilmoitusta.Tosin jos viagrakaan ei auta, olisi syytä ensin tutkituttaa itsensä mahdollisten rakennevikojen vuoksi.Myös leikkaushoitoja tehdään näihin vaivoihin.
Vähän sama tilanne oli itselläni. 4 vuotta yhteiseloa, seksi huonoa alusta asti. Aluksi jaksoin itse ymmärtää, silittää päätä ja sanoa "ei se mitään", eikä oikeasti haitannutkaan, sillä rakkaus toiseen voitti kaikki ongelmat.
Mutta muutosta ei koskaan tullut. Poikaystäväin kävi lääkärissä, kokeili rentouttavia ja jopa viagraa, mutta kun ei auta. Varmasti "vika" löytyi korvien välistä, lääkärikään ei mitään elimellistä löytynyt.
Hissukseen homma alkoi rasittaa parisuhdetta. En enää halunnut, koska koin vain pettymyksiä. "Jospa nyt, jokohan nyt - ei..." Suorituspaineet kasvoivat molemmilla. Ja sitten alkoi vian etsiminen minusta. Pitäisi vaihtaa asentoihin, joita emme kummatkaan hallinneet, tai pitäisi pukeutua alusvaatteisiin, joista en pidä (ei mitään pervoilua, ihan vaan perusstringejä, mutta kun ei tunnu hyvältä minun päällä). Ja pitäisi yrittää useammin, vaikka mahdollisuuksia siihen ei aina ollut. Elimme etäsuhteessa emmekä välillä nähneet pitkään aikaan, joten jokaisesta tapaamisesta tuli entistä painostavampi. Taaskaan ei onnistuttu, eikä sitten voi yrittää pitkään aikaan - ja jos ei vaikka haluttaisi juuri nyt, silti on pakko yrittää.
Itse olen aina ajatellut, että molempien osapuolten tulee haluta yhtä aikaa ja sellaisia asioita, jotka tuntuvat molemmista hyvältä. Lopulta koin, että kaikki vika oli minussa. Oliko sittenkin?
Huono seksi heijastui sitten muihinkin asioihin. Molemmat keksimme toisistamme kaikkia "vikoja" ja lopulta päätimme, että ei kannata enää jatkaa yhdessä. Silti itse olen sitä mieltä, että jos seksi olisi toiminut, suhde olisi pelastunut, sillä kuitenkin välitimme toisistamme kovasti.
Vai olisiko sittenkään, en tiedä. Pariterapiassa emme käyneet. Se ei tullut mieleeni ollenkaan. Eniten kuitenkin loukkasi, kun poikaystäväni sanoi viimeisen kerran tavatessamme, että sellainen luultavasti olisi auttanut, mutta eihän me sitä voitu kokeilla, kun asuttiin eri paikkakunnilla ja mulla oli aina niin kiire. No ok, elämäni olikin tosi kiireistä - mutta kyllä asialle olisi järjestetty aikaa, jos vain olisin tajunnut. En saanut siihen edes mahdollisuutta.
Itseluottamusta minulla ei enää tämän jälkeen juuri ole, seksi uuden ihmisen kanssa pelottaa. Entä jos olen kömpelö, en olekaan haluttava, en osaa, en riitä? Helpompaa on väistää orastava ihmissuhde kuin antautua taas loukattavaksi. Mutta ei se ole onnellista elämää, minä vain en uskalla heittäytyä mihinkään. Erosta on jo vuosi.
Meidän suhteemme siis ei kestänyt, mutta ei se tarkoita sitä, että Sinun suhteesi, neuvoton, ei kestä. Se vain tarvitsee paljon jaksamista, mutta yhteinen lapsi ja perhe kyllä varmasti sitä jaksamista tuo. Minä suosittelen kuitenkin yrittämistä, oma tilanteeni on aika umpikuja, johon en suosittele kenenkään itseäni ajavan. Tai toisaalta, jos oikeasti itseä sattuu jatkaa, niin silloin täytyy erota, mutta ei katkeroitua.
Vaikea on keksiä mitä sanon ensin...mutta koita jaksaa ja parempi erota kuin yrittää elää joustaen niin että itse kärsii koko ajan.
Voihan olla että poikakaverisi ei ollut sinut itsensä kanssa ja mitä lie salaisuuksia ollut, joista ei sinulle puhunut (sorry, jos heitän suolaa haavoihin)
Joskus käy niinkin että homman aloite jää useimmin toisen harteille ja toinen osapuoli jää kuin "antajan" rooliin ja koko homma alkaa kyllästyttämään. Lopulta se, joka vähiten on ollut kiinnostunut tuntee painostusta ja pakenee entisestään.
Voi myös olla että sinun kaverisi ei kokenut mitään kiihottavaa välillänne ja ei osanut asiaa ilmaista. Toiset miehet viihtyvät myös toisten miesten seurassa paremmin koko ikänsä (toiset myös seksuaalisesti)
veneessä ollaan.Kymmnen vuotta takana ja lähes seksitöntä.Alussa kaikki oli hyvin.Seksi oli upeaa ja kesti monta tuntia ja jopa monta kertaa päivässä mutta jossain elämänvaiheessa se hiipui.Nykyään se on kerran parissa kuukaudessa epäonnistunut yritys.Miehellä ei seiso ja itse olen niin arka tekemään ilman ohjeita mitään koska takapakkia on tullut niin paljon.Vielä olen uskaltanut ehdottaa mutta se kai loppuu kohta koska nyt vikoja aletaan hakemaan minusta ja itseluottamus senkuin kasvaa:)niinpä juu,eiköhän tuo ole jo mennyt,alan olemaan siinä pisteessä että kohta vihaan miestäni sen takia ettei hän voi sanalla oikeata syytä sanoa tai kertoa voisinko minä jotain yrittää tehdä vai onko asia jo niin ettei mitään halutakkaan tehtävän...kele ottaa pattiin!!Miten saisi mieheni avautumaan???Tämä on sietämätöntä!!