Hei, minä katson My Little Ponya ja joskus kymmenennen episodin jälkeen sain suuren ahaa-elämyksen. Olen elänyt koko elämäni valheessa ja väärässä ruumissa kun oikeasti minä olen ihan ilmiselvä hevonen, no tietysti menin sitten lääjäriin lajinvaihtoleikkaukseen että ulkoinen olemukseni vastaa minun sisäistä lajiani ja nyt minulla on kaviot ja kaunis häntä, koska olen hevonen tykkään myös oleskella ulkoilmassa ja syödä ruohoa, talvella se on vähän hankalampaa mutta vielä kun ei ole lunta niin olen syönyt kerrostaloni pihasta ruohoa, kerran sitten naapuri tuli valittamaan ja haukkumaan minua hulluksi kun olin siinä nurmikolla ruohoa syömässä ja paskomassa seisaaltaan kun tuli kova hätä siinä ulkona olessa.
Minusta kyllä naapurini on täysi xenofoobinen rasisti joka ei hyväksy erilaisuutta, hän vihaa vapautta ja oikeutta päättää omasta kehosta.
Ovatko kaikki naapurit yhtä ahdaskatseisia?
Minusta kyllä naapurini on täysi xenofoobinen rasisti joka ei hyväksy erilaisuutta, hän vihaa vapautta ja oikeutta päättää omasta kehosta.
Ovatko kaikki naapurit yhtä ahdaskatseisia?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko ehdottanut naapurillesi ratsastusta? se voisi tehota, naapuri satulaan ja laukkaan.
Ankeaa oloa Kauhajoella. Harmaan taivaan alla kärvistelevät ihmiset 1990-luvun tuulipuvuissaan, joissa on reikiä ja hometta.
Sivuilleen vilkuillen he ahdistuneesti kävelevät kadulla, rinnassaan vastenmielinen paine. Vihamieliset katseet ruosteisten ja
kolhiintuneiden autojen rateista pitävät jalankulkijat jännityksessä. "Ajaako päälle vai ei?" ajattelee moni
sairaalloisessa mielessään. Traktorit jylistävät pitkin kylänraittia edestakaisin vailla selvää päämäärää, kuin ajatukset niiden kuskien
aatosköyhissä ja kuivuneissa aivorusinoissa. Välillä lentää tyhjä kaljatölkki, likainen kertakäyttölautanen tai tupakantumppi
tielle, tai joskus pahaa-aavistamattoman ohikulkijan niskaan. Näivettyneet puut tien varrella keräävät pölyä lehdilleen.
Joskus saattaa satunnainen ihminen istua penkille tien varteen ja pohtia elämän mielettömyyttä. Silloin pohtijan jo ennestään
surkea ilme latistuu entisestään, ilmaisten pohjatonta kurjuutta. Kenties hänen ohitseen ajaa sitten mies hienossa ja uudenkarheassa
autossa ja nakkaa ikkunasta pohtijan naamaan kepun vaalimainoksen ja ehkä myös tyhjän pontikkapullon, jonka
kepulaisen sisuksiin kadonnut sisältö oli omaa tuotantoa, kotimetsän suojissa poltettua.