puolisoni kuoli 10-vuotta sitten. Pesä (yhteinen asunto, yhteinen kesämökki, sekä puolisoni perintönään saama metsäpalsta ovat jakamatta. Haluaisin kuitenkin luovuttaa kesämökin toiselle pojalleni ja metsäpalsta toiselle. Näin siksi, että haluan asiat selviksi eläessäni. Nyt kuitenkin pelottaa, että poikieni puolisot saattaisivat avioero, tai kuolemantapaustilanteessa kiristää tai hävittää perinnöt. Lapsenlapset ovat vielä pieniä. Onko siis miniöillä avio-oikeus poikieni perintöön? Pitäisikö ehkä sittenkin tehdä luovutus lapsenlapsille?
omaisuuden säilyttäminen suvulla.
varovainen.
29419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Voit luovuttaa (lahjoittaa) vain omaa omaisuuttasi, kuten ½ mökistä. Metsäpalstasta et voi mitään luovuttaa, kun et siitä mitään omistakaan. Avio-oikeus nimittäin ei ole omistusoikeutta.
>>Onko siis miniöillä avio-oikeus poikieni perintöön?
nix_nax päivystävä Suomi24 juristi pystyy päätteleen aloittajan kirjoituksesta, että aloittaja on mies.
Nix_nax on todella hyvä näkeen kaiken kristallipallosta, kun tietää ettei edesmennyt aviopuoliso ollut tehnyt testamenttia ja määrännyt siinä metsästään tai muusta omaisuudesta. Nix_Nax ei näe metsää puilta pitemmälle......kiva olisi tietää tämän nix_nax nimi
Päättelen Nix-naxin olevan niksautettavissa eli on nainen!
Taulamies sotkeutuu lillukanvarsiin, joilla ei ole asian kannalta mitään merkitystä - kun ei ole muutakaan tekemistä. Huonosti ovat kuitenkin asiat siinä käräjäoikeudessa, missä oikeutta ovat jakamassa taulamiehen kaltaiset. Taulamies ei tiedä edes sitä, että leski ei ole voinut saada mahdollisella testamentilla mitään omistukseensa ennen kuin puolisoiden välillä on ositus toimitettu. Kysyksessä on siis jakamaton kuolinpesä. Testamentti voidaan panna täytäntöön vasta osituksen jälkeen.
Ap:
"Pesä (yhteinen asunto, yhteinen kesämökki, sekä puolisoni perintönään saama metsäpalsta ovat jakamatta."
Kysyksessä. Missä kohtaa vastauksessani väitin että omistaa jo metsän?
Nix_ nax katso myös pallostasi onko aloittajan vaimolla äpärä elossa?
Tiedätkö edes mikä on taula? Odotas, kun katson pyörittämällä palloa; huomaan kuumana käyvän juristin.
http://www.sovintopalvelu.fi/ Tähän mieheen uskon ja toivon että monikin muu kansalainen.
En tiedä, mitä sekopäitä tällä palstalla pesii. Ikävältä vaikuttaa.
Esitin aivan asiallisen kysymyksen ja asiallista vastausta en saan samoja kokeneilta. Alunperäinen kysymykseni liittyy aivan käytännönasioihin.
Ilmeisesti pitäisi suorittaa ositus. Jos leskenä sitä pyydän, niin enhän tee kenellekkään vääryyttä? Haluan vain, että molemmat poikamme saisivat eläessäni kuolinpesän omaisuuden itselleen. (ei vaimoilleen). Minullahan on elinikäinen hallintaoikeus yhteiseen asuntoomme. Minulla on uusi salarakas, joten en halua lasteni perheiden kuvittelevan hänen havittelevan heidän perintöosiaan.
Saanhan asua ja elää rauhassa? En ole kauhean vanha.
Puhu poikien kanssa mitä ajattelet ja kysy heidän mielipidettä. Pankeissa on monesti asiantuntija palveluita käytettävissä, kannattaa kysellä!
kiitos. tuo oli järkevää. näin olen ajatellutkin, koska mielestäni jako olisi reilu. pojilla on kuitenkin ne puolisot ja en haluaisi olla epäystävällinen heitäkään kohtaan. haluaisin jokatapauksessa, että omaisuus säilyisi suvulla. voisinko vaatia poikiani tekemään avioehtosopimuksen? haluaisin niistä myös kopiot ennen lopullista päätöstäni.
Kommenttisi on kovin tunneperäinen, vaikka myös asiaakin sisältävä.
On harmi, että täysin asiallisiin vastauksiin monella on tapana kommentoida epäasiallisin sanakääntein, mutta sekopäitä täällä ei juurikaan pesi.
Olen lukenut aika paljon tätä palstaa. Olen saanut asialliset, hyvät neuvot itsekin, näin välttäen asianajajalla käynnin yksittäisten kysymysten osalta, samalla säästäen rahaa.
Epäasiallisilla kommenteilla saatetaan häätää asiantuntevat pois tältä palstalta kommentoimasta, ja se ei ole kenenkään etu.
Itse vaikutat sekopäältä, kun et näy ymmärtävän selkeää informatiivista vastaustani (17:09). Yli 6000 neuvoa n. 10 vuoden aikana, väliin seikkaperäisiäkin, olen täällä antanut. Mutta jos sinulle antamani neuvo on sinusta sekopään neuvo, niin enemmät neuvoni saavat osaltasi jäädä. Ymmärrä mennä maksullisen neuvonantajan luo.
Niin, tee siihen testamenttiin / lahjoitukseen merkintä että avio-oikeus ei koske ko. lahjaa / perintöä. Vältät turhat riidat poikien perheissä.
Yritä nyt ymmärtää että ei aloittaja voi testamentata tai lahjoittaa sellaista omaisuutta mikä EI OLE HÄNEN!!!
Aloittaja puhuu osituksen tekemisestä. Siinä hänen lapsensa saisivat siis osuutensa vanhempansa kuolinpesästä. Aloittaja näyttää haluavan hoitaa nämä osuudet niin että toinen lapsista saa metsäpalstan ja toinen mökin.
Aivan hyvä, mutta ei aloittaja pysty millään keinolla poistamaan lastensa puolisoiden avio-oikeutta noihin. Se olisi pitänyt hoitaa jo silloin kun hänen puolisonsa vielä eli; tämän olisi pitänyt omassa testamentissaan mainita että hänen perillistensä puolisoilla ei ole avio-oikeutta häneltä perittyyn omaisuuteen. Nyt on liian myöhäistä.
Ajatus siitä että VAATII poikiansa tekemään avioehtosopimuksen on lievästi sanottuna sairas. Vanhempi joka edes ehdottaa tuollaista ansaitsee menettää kaiken kontaktin lapsiinsa.
Nix-Nax paloihan se pinna. Täällä kirjoitellaan täyttä paskaa:
"Aivan hyvä, mutta ei aloittaja pysty millään keinolla poistamaan lastensa puolisoiden avio-oikeutta noihin. Se olisi pitänyt hoitaa jo silloin kun hänen puolisonsa vielä eli; tämän olisi pitänyt omassa testamentissaan mainita että hänen perillistensä puolisoilla ei ole avio-oikeutta häneltä perittyyn omaisuuteen. "
Hyvä juristi tekee tarvittaessa miehestä naisen.......tai toisin päin.
Aloittajalle tsemppiä, älä ota näitä neuvoja vakavasti.
En ole Nix Nax, ja on päivänselvää että jos aloittaja osituksessa antaa lapsilleen heidän perintöosuutensa tuon kesämökin ja tuon mökkitontin muodossa, niin niitä ei yksikään juristi pysty taikomaan sellaisiksi että lasten puolisoilla ei niihin olisi avio-oikeutta, jos perinnönjättäjä ei ole niin omassa testamentissaan määrännyt.
Sinulla on kummallisen lapsenomainen usko siihen mitä hyväkään juristi pystyy tekemään.
Tehdään pesässä sopujako. Poijat myy osansa pesästä paperilla verotusarvolla leskelle ja kuka katsoo saiko poijat oikeesti rahaa, suvun omaisuutta perintönä kärkkyvät miniät pidetään poissa. Leski tekee testamentin viimeisestä tahdostaan perinnönjaon jälkeen poijilleen missä sulkee nämä ahneet miniät perinnön ulkopuolelle. Varainsiirtoveroakaan ei mene kun leski malttaa odottaa 10 vuotta.
Lisäyksenä jos poijalle ei käy ko. järjestely, tulee saamaan tulevaisuudessa vain lakiosan, jos jotain oli vielä jäljellä perinnönjättäjän kuollessa
"aloittaja pysty millään keinolla poistamaan lastensa puolisoiden avio-oikeutta noihin"
Tuo on edelleen totta. Se taas on aivan toinen asia, mitä pystytään tekemään silloin jos pojat siihen suostuvat.
Se, että aloittaja nähtävästi vakavissaan miettii sitä että "vaatii" poikiaan tekemään avioehdon kertoo kyllä aika paljon näiden poikien ja aloittajan "lämpimistä" väleistä.
Ihme sekoilua koita jo myöntää että et osaa kokonaisuuksia hallita. Leski tekee omastaan miten tahtoo ja miniät jää nuoleen näppejään. Myöhemmässä avioeroriidassa miniällä 12,5% ei paljoa halota maata, mitkä oli tarkoitus pitää suvussa. Luulen että jokainen poika ymmärtää vanhempansa tavoitteet ja turvaa näiden toteutumisen eli tekee sopimuksen pesäsosuuden kaupasta.
Haluan vain ja ainoastaan selvittää nuo perintökuviot eläessäni. Syykin on selkeä. Puolisoni ehdoton tahto oli, että hänen perintömaansa pysyisi hänen suvullaan, eli lapsillaan. Samoin yhdessä olimme puhelleet, että toinen pojistamme saisi kesämökkimme, jottei jäisi vähemmälle. Puoliso kuoli "ennalta ilmoittamatta". Siis mitään papereille jättämättä. Minä koen kuitenkin moraaliseksi velvollisuudekseni toimia, kuten yhdessä olimme suullisesti kaavailleet. Miniöiden peritäoikeuden epääminen oli puolisoni toive. Hän nimenomaan halusi suojella perintöpalstansa kaikilta riskeiltä joutua vieraiden haltuun.
Kuulostaa härskille, että haluan miniöiden oikeuden näihin sulkea pois. Kuitenkaan en haluaisi toistaa puolisoni virhettä ja jättää asiaa selvittämättä eläessäni.
Toisaalta minulla on myös oma elämä, jonka haluan elää rauhassa ja rehellisesti, ilman perintökiistapelkoja.
Minusta toimit aivan oikein. Maanomistus on arvo jota kaikki eivät ymmärrä. Monet juristit haluavat vain kärkkyä palkkioita ja vinkkaavat hyvistä kaupoista omiin etupiireihin. Maaomistuksessa suvunarvot jatkuu vuosisatoja, toivotaan hyviä jatkoja sinulle, olet oikealla tiellä......
Ihan tosissasiko kysyt voitko vaatia poikiasi tekemään avioehdon ja vielä vaatia tuota ehtoa nähtäväksi? Älä nyt tuollaista mene ehdottamaan, koska tuo on paitsi törkeää, antaa se sen kuvan, ettet ole enää ihan tolkuissasi.
Omasta omaisuudestasi voit toki jatkossa määrätä rajaamalla lasten puolisot avio-oikeuden ulkopuolelle. Kuolleen puolisosi omaisuudesta et voi kuitenkaan päättää.
Auttaisiko asiaa, jos pyydän osituksen yhteydessä metsäpalstan saavaa poikaani tekemään heti testamentin omalle lapselleen? Voiko miniä avioero, tai kulemantapausskenaariossa olla avioikeutensa nojalla osallinen metsäpalstaan?
Metsäpalsta metsäpalsta metsäpalsta metsäpalsta ....
Kyllä mammona on joillekin tärkeää. Metsäpalsta!!! Sen nyt jotenkin ymmärtäisi, jos olisi kysymys kotitilan tai edes järvenrantamökin säilyttämisestä suvulla, mutta METSÄPALSTAN ... Anna mun kaikki kestää!
Miten metsäpalsta on jotenkin vähemmän tärkeä kuin kotitila tai järvenrantamökki? Jos se metsäpalsta onkin osa kotitilaa?
^Kepulainen kurtti
Kotitilaa tuskin nimitetään metsäpalstaksi. Kotitilaan voi kiintyä, mutta että metsäpalstaan!!!
Metsäpalstaan voi liittyä hyvinkin tunnesiteitä. Itse tahdoin perintöosuutena pienen metsäpalstan, jossa lapsena mm. laskettiin mäkeä, leikittiin, pojilla oli itse tekemänsä hyppyrimäki. Tuolle palstalle voivat lapseni, tai heidän lapsensa rakentaa vaikka omakotitalon, jos tahtovat, ehkä myyvätkin sen aikanaan.
Oma palstani sijaitsee melko lähellä kaupungin taajamaa, ongelma onkin, kaavoittaako kaupunki k.o. alueen johonkin muuhun tarkoitukseen.
Voit tehdä testamentin, jossa suljet pois lastesi puolisoilta avio-oikeuden sinulta perittyyn omaisuuteen.
Jos testamenttaat lapsenlapsille, laita sama ehto. Vastaavasti voit käyttää ehtoa myös lahjoituksissa.
Sinun ei kannata vaivata päätäsi sillä, mitä miniät mahdollisesti ajattelevat. Mitä se sitä paitsi heille kuuluu, mitä omaisuudellasi teet? Testamenttisi tulee julki parhaassa tapauksessa vasta kuoltuasi.
Avioeron jälkeen omaisuuden jakoa voidaan sovitella jos esimerkiksi avioehdosta tai avioliiton kestosta johtuen omaisuuden kaavamainen ositus tuottaisi toisen osapuolen kannalta kohtuuttoman lopputuloksen. Kun avio-oikeus on poistettu testamentilla, mitään ei sovitella.
ositt puhuu asiaa, näin on hyvä menetellä. Itse olen tehnyt jo aikoja sitten tälläisen testamentin, eikä siitä tarvitse perillisten tietää, se tulee sitten ilmi perinnön jaossa.
Tällä myöskin turvaat sen, että esim. jos pojalle tulee ero, niin vaimolla ei ole oikeutta sinulta saamaasi perintöön.