Olen toista kertaa elämässäni valintatilanteessa, että teenkö abortin vai enkö tee? Alkaa olla viimeiset hetket käsillä tuon päätöksen kanssa. Viimeksi tein abortin, ja silloin se oli oikea ratkaisu. Nyt tilanne on erilainen, joskin vaikea tälläkin kertaa.
Näitä pohtiessa on tullut mieleen ajatus siitä, kun ihmisten usein sanotaan katuvan enemmän tekemättä jättämisiään kuin tehtyjä asioita. Kun olen kerran tehnyt abortin, enkä ole sitä kuitenkaan katunut, niin katuisinko nyt, jos jättäisin sen tekemättä? Harva kai kuitenkaan katuu lapsen synnyttämistä, mutta voiko niin käydä? Varsinkin voiko niin käydä minulle, kun olen jo kerran kyennyt tekemään abortin katumatta sitä?
Koska kärkkäimpien abortin vastustajien mielestä taidan jo olla sydämetön murhaaja ja kelvoton äidiksi, niin ei minusta nytkään varmaan sellaista pitäisi tulla?
Adoptio ei ole minulle ratkaisu, eli jos pidän lapsen, tulen olemaan sen äiti.
Näitä pohtiessa on tullut mieleen ajatus siitä, kun ihmisten usein sanotaan katuvan enemmän tekemättä jättämisiään kuin tehtyjä asioita. Kun olen kerran tehnyt abortin, enkä ole sitä kuitenkaan katunut, niin katuisinko nyt, jos jättäisin sen tekemättä? Harva kai kuitenkaan katuu lapsen synnyttämistä, mutta voiko niin käydä? Varsinkin voiko niin käydä minulle, kun olen jo kerran kyennyt tekemään abortin katumatta sitä?
Koska kärkkäimpien abortin vastustajien mielestä taidan jo olla sydämetön murhaaja ja kelvoton äidiksi, niin ei minusta nytkään varmaan sellaista pitäisi tulla?
Adoptio ei ole minulle ratkaisu, eli jos pidän lapsen, tulen olemaan sen äiti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Harva kai kuitenkaan katuu lapsen synnyttämistä, mutta voiko niin käydä?"
Kyllä voi
"Varsinkin voiko niin käydä minulle, kun olen jo kerran kyennyt tekemään abortin katumatta sitä?"
Tämän tiedät vain sinä itse. Jos abortin haluat tehdä, tee, jos tuntuu, että katuisit, jätä tekemättä. Kellään muulla ei ole oikeutta päättää puolestasi.
"Koska kärkkäimpien abortin vastustajien mielestä taidan jo olla sydämetön murhaaja ja kelvoton äidiksi, niin ei minusta nytkään varmaan sellaista pitäisi tulla?"
Hölynpölyä, tottakai vastustajat sanovat näin, koska pitävät itseään parempina ja yrittävät siten korottaa itseään. Ei aiempi abortti ole mikään este tulevalle hyvälle äitiydelle. Anteeksi, vastasin vaikken vastustaja olekaan.
keksikää ny parempia trolleja, ei näistä jaksa enää edes provoutua :D
Jospa aloittajan tarkoituskaan ei ollut provosoida, vaan ihan vakavissaan pohtia asiaa? Mikä tuossa sinusta on provoa?
Olen satunnainen palstalla vierailija, joka ensimmäistä kertaa uskaltautui avautua täällä. Ihan todellisia pohdintojani tällä hetkellä ovat. Ehkä jonkinlaista sarkasmia (tai mikä oikea ilmaisu olisikaan) sisälsi tuo kommenttini kelvottomuudesta äidiksi.
Ja oma päätöksenihän se tosiaan on, enkä täältä odotakaan vastausta siihen. Asia mietityttää, ja tunsin tarvetta heittää pohdintojani ilmaan jonnekin. Tuo tehtyjen ja tekemättömien asioiden katuminen tai katumattomuus vain tuli pohdintaan näitä keskusteluotsikoita lukiessa, ja kun edessä on päätös abortin tekemisestä tai tekemättä jättämisestä. Lapsen tekemistä tai tekemättä jättämistä en voi enää valita, kun se on jo saanut alkunsa (tarkoittamatta). Pelkään sitä, että koska lapsi ei ole saanut alkuaan tarkoituksella, onko mahdollista katua sitä, jos en tee aborttia. Lapsen tulo on melko iso mullistus elämälle, ja sitoo tavallaan loppuelämäksi. Abortin kerran läpikäyneenä en sitä kuitenkaan haluaisi toista kertaa kokea.
Vaikea tilanne, jossa en toivoisi olevani.