Olen varattu 25-vuotias nainen ja olen nyt ollut töissä eräässä työpaikassa, jossa on yksi 37-vuotias mies. Olen huomannut että olen nyt kyllä ihastunut häneen. Tulen aina iloiselle tuulelle, jos tiedän että hän on töissä ja odotan sitä että olemme samana päivänä töissä. Ehkä jopa olen hieman flirttaillut hänelle ja yrittänyt olla mukava. Olen itse varattu ja rakastan kihlattuani paljon, mutta silti jostakin syystä tunnen vetoa tähän mieheen. En tietenkään mitään aio tehdä tämän miehen kanssa, koska olen äärimmäisen onnellinen oman mieheni kanssa, olemme olleet jo kaksi vuotta yhdessä ja asumme yhdessä. Mieheni on 38-vuotias. Olen myöskin ollut jo jonkin aikaa ihastunut mieheni hyvään ystävään. Hän
on noin kolmekymppinen ja sellainen komea tapaus. Mikä minua oikein vaivaa, kun tuntuu etten kyllä mahdaa näille tuntemuksilleni mitään? Onko tämä normaalia ja onko muilla vastaavia tilanteita ollut ja onko ihastukset menneet ohi? Myönnän että minulla on myös ollut seksifantasioita molemmista miehistä ja kiihotun niistä kovin paljon. Minulla on välilä sellainen petturi olo, vaikken mitään väärää ole siis tehnyt, mutta tuskin tämä nyt kovin mukavaakaan olisi mieheni kuulla. Salailu on pahasta, mutta en tiedä onko minulla aihetta kertoa tästä miehelleni.
Mieheni tietää että tämä hänen kaverinsa ehdotti minulle seksiä ennen kuin aloimme mieheni kanssa seurustelemaan, tämän kerroin miehelleni, koska se painoi mieltäni. En siis hänen kanssaan mennyt sänkyyn, koska oli minulla tunteita jo silloin nykyistä miestäni kohtaan (myös hänen kaveriaan kohtaan). Nyt olen äärimmäisen tyytyväinen itseeni kun en harrastanut seksiä hänen kanssaan, mutta kai siitä sellainen ajatus jäi millaista se olisi.
Ja molemmat siis tietävät että olen varsin himokas nainen ja päivittäin on seksuaalisia tarpeita.
Kiitos jos joku voi antaa hyviä neuvoja.
P.S Tämä ihastumiseni mieheni ystävään on ajan mittaan hieman laimentunut, mutta sitten tämä työkaverin aiheuttama ihastus on tullut lisäksi voimakkaana tilalle. Ja välillä on kausia kun en paljon asiaa ajattele ja sitten välillä fantasioin molemmista miehistä.
on noin kolmekymppinen ja sellainen komea tapaus. Mikä minua oikein vaivaa, kun tuntuu etten kyllä mahdaa näille tuntemuksilleni mitään? Onko tämä normaalia ja onko muilla vastaavia tilanteita ollut ja onko ihastukset menneet ohi? Myönnän että minulla on myös ollut seksifantasioita molemmista miehistä ja kiihotun niistä kovin paljon. Minulla on välilä sellainen petturi olo, vaikken mitään väärää ole siis tehnyt, mutta tuskin tämä nyt kovin mukavaakaan olisi mieheni kuulla. Salailu on pahasta, mutta en tiedä onko minulla aihetta kertoa tästä miehelleni.
Mieheni tietää että tämä hänen kaverinsa ehdotti minulle seksiä ennen kuin aloimme mieheni kanssa seurustelemaan, tämän kerroin miehelleni, koska se painoi mieltäni. En siis hänen kanssaan mennyt sänkyyn, koska oli minulla tunteita jo silloin nykyistä miestäni kohtaan (myös hänen kaveriaan kohtaan). Nyt olen äärimmäisen tyytyväinen itseeni kun en harrastanut seksiä hänen kanssaan, mutta kai siitä sellainen ajatus jäi millaista se olisi.
Ja molemmat siis tietävät että olen varsin himokas nainen ja päivittäin on seksuaalisia tarpeita.
Kiitos jos joku voi antaa hyviä neuvoja.
P.S Tämä ihastumiseni mieheni ystävään on ajan mittaan hieman laimentunut, mutta sitten tämä työkaverin aiheuttama ihastus on tullut lisäksi voimakkaana tilalle. Ja välillä on kausia kun en paljon asiaa ajattele ja sitten välillä fantasioin molemmista miehistä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko ihastuminen koskaan viatonta? ;)
Sitäpä tässä juuri pohdin. Ei se mielestäni ole viatonta, ainakaan seksifantasiat, mutta onko ihmisen mahdollista vaikuttaa omaan ihastumiseen? Onko se fysiologista ja itsestään riippumatonta. Tekeekö minussa joku piirre sen, että ihastun helposti? Johtuuko ihastuminen jostakin hormoneista ja reaktioista ihmisen kehossa?
Oletko 5 4 neljä sitä mieltä, että minun tulisi kertoa ihastuksistani kihlatulleni? Kihlattuani on aiemmissa suhteissa petetty ja hän on joskus pettänyt itse kostoksi. Hänen ex-nainen petti häntä hänen hyvän ystävänsä kanssa, herättäisiköhän tämä ikäviä muistoja, jos kertoisin olevani hieman ihastunut hänen hyvään ystäväänsä?
En taida olla paras henkilö neuvomaan näissä asioissa, kun olen itsekin "liemessä" ;). Nämä ihastuksen tunteet ovat niin voimakkaat, että tuntuu ihan toivottomalta yrittää taistella niitä vastaan. Ihastukseni kohde on siis varattu, minä vapaa..en aio toimia mitenkään eli kärvistelen sitten tunteitteni kanssa.
En tiedä miksi toiset ihastuvat helpommin kuin toiset, muuta kuin että se on yksilöllistä.
Sun tapauksessasi en kertoisi. Vaikka et toimisi mitenkään, niin jo pelkkä tieto, että olet ihastunut hänen ystäväänsä, voisi olla tuhoisa. Se voisi jäytää teidän välejä ja myös heidän välejään. Tämä on vain mun mielipide. Tsemppiä sulle :)!
P.S. En siis kertoisi ihastuksesta oli kohde kuka hyvänsä, jos en aikoisi toimia sen eteen mitenkään.