Tää palsta on täynnä kysymyksiä siitä miten saada anoreksia ja voida olla syömättä. Vastauksiksi tulee ns. 'oikeiden' anorektikoiden valituksia siitä ettei kukaan halua anoreksiahelvettiä.
Olen halunnut anoreksian kuusi vuotta. Halusin täydellisen kontrollin, ikuisen laihuuden, lasiluurangon, mitä vaan. Sain bulimian. Muuten ihan sama helvetti, mutten ole vieläkään laiha, en ihailtu tai kauhisteltu vaan normaalipainoinen = terve = lihava. Ottaisin mieluummin anoreksiahelvetin enkä bulimiahelvetin.
Mua raivostuttaa jokaisen anorektikon sana siitä, miten paskaa on olla anorektinen. Olkaa onnellisia siitä, ettette saaneet bulimiaa. Bulimia on likaista, ällöttävää, täynnä oksennusta ja häpeää. Tätä ei kukaan halua. Kukaan ei kysy miten saisi itselleen bulimian.
Jos olisin tiennyt, ettei minusta koskaan tule anorektikkoa, en olisi koskaan ryhtynyt tähän. Kukaan ei varoittanut ettei saamaansa syömishäiriötä voi valita.
Anoreksia on prinsessatauti, täydellinen sairas kontrolli. Olkoonkin sairas, olkoonkin niin että sairaus kontrolloi eikä sairastunut. Ottaisin sen heti. Nyt olen vain epäonnistunut syömishäiriössäni, buliminen = epäonnistunut anorektikko. Lehdet on täynnä anorektikkojen sairaskertomuksia ja paranemisia. Mitä pienempi paino, sitä enemmän lehti sitä korostaa. Korostetaan miten lähellä kuolemaa anorektikko on käynyt ja miten pohjalta on noustu kun on pitänyt valita elämän ja kuoleman väliltä.
Kukaan ei kerro bulimiasta. Se ei ole kaunista.
Olen halunnut anoreksian kuusi vuotta. Halusin täydellisen kontrollin, ikuisen laihuuden, lasiluurangon, mitä vaan. Sain bulimian. Muuten ihan sama helvetti, mutten ole vieläkään laiha, en ihailtu tai kauhisteltu vaan normaalipainoinen = terve = lihava. Ottaisin mieluummin anoreksiahelvetin enkä bulimiahelvetin.
Mua raivostuttaa jokaisen anorektikon sana siitä, miten paskaa on olla anorektinen. Olkaa onnellisia siitä, ettette saaneet bulimiaa. Bulimia on likaista, ällöttävää, täynnä oksennusta ja häpeää. Tätä ei kukaan halua. Kukaan ei kysy miten saisi itselleen bulimian.
Jos olisin tiennyt, ettei minusta koskaan tule anorektikkoa, en olisi koskaan ryhtynyt tähän. Kukaan ei varoittanut ettei saamaansa syömishäiriötä voi valita.
Anoreksia on prinsessatauti, täydellinen sairas kontrolli. Olkoonkin sairas, olkoonkin niin että sairaus kontrolloi eikä sairastunut. Ottaisin sen heti. Nyt olen vain epäonnistunut syömishäiriössäni, buliminen = epäonnistunut anorektikko. Lehdet on täynnä anorektikkojen sairaskertomuksia ja paranemisia. Mitä pienempi paino, sitä enemmän lehti sitä korostaa. Korostetaan miten lähellä kuolemaa anorektikko on käynyt ja miten pohjalta on noustu kun on pitänyt valita elämän ja kuoleman väliltä.
Kukaan ei kerro bulimiasta. Se ei ole kaunista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Halaisin jos voisin:/
Miks kukaan haluaa MITÄÄN syömishäiriötä?
Miks on niin tavoiteltavaa olla HÄIRIÖINEN?
Eikö ole miljoona kertaa parempi olla normaalipainoinen, ja tyytyväinen siihen?
Osallistua kavereitten kanssa kaikkeen kivaan? Käydä Mäkkärissä ja pizzalla ja pitää elokuvailtaa sipsien ja karkkien kera? Olla poikakaverin kanssa? Suunnitella tulevaisuutta, haaveilla...?
Syödä silloin kun on nälkä sen verran kun maittaa. Ilman ahmimista. Ilman paastoa, Ilman keillettyjä ruokia. Ilman ORJUUTTA?
Niin kauan kun on terve, kun ei vielä sairaus ole päätä sumentanut, miksi HALUTA sairastua?
Olet oikeassa - niin kauan kun on terve, ei halua sairastua.
Oma pääni oli vain jo valmiiksi sumea ahdistuksesta ja masennuksesta. Luulin anoreksian olevan vastaus jo olemassaoleviin ongelmiini. Siinä vaiheessa en tietenkään tiennyt miten kävisi.
Mulle kävi aikoinaan samoin, tosin nyt oon jo ns. "toipumaan" päin eli oon palannut takas läskiksi..Nuorempana olin laihempi, mut silloinkin pidin itseäni läskinä..en näe mitään eroa itsessäni, paitsi sen että itseinho on kasvanut vuosien mittaan..
Miksi se on niin vaikeeta rakastaa itseensä ja omaa kehoaan sellaisenaan kuin se on?? Aina jostain löytyy jtn pois otettavaa, selluliittii tms. Kukaan ei koskaan oo Täysin tyytyväinen omaan kehoonsa, mut miks se oikeesti on vaan nii pirun vaikeeta hyväksyy ittensä sellasenaan ku on, kaikki muutki viat kehossa olevien lisäks? En osaa sanoo, kukapa osais... Mut silti, vaik ei koskaan täysin tyytyväinen niin en koskaan toivoisi itselleni syömisHÄIRIÖTÄ! Kaikki ne ovat sairauksia ja niissä EI ole mitään ihailtavaa tai kaunista, pahimmasssa tapaukses voi kuolla ja jotku jopa kuoleekin. Mut en ala listaa mtn haittoja syömishäiriöist ku ne on tullu esiin jo niin monta kertaa ettei kellekkää oo varmasti jääny ne epäselviks, mut silti joku jopa toivoo syömishäiriötä! Itse en oo yhtää parempi, sillon kutosluokan ja seiskaluokan aikaa itsekkin ihailin anorektikkoja, mut nyt en voi kun surra niiden puolesta!
Pakko sanoo et ei se anoreksia oo mikään täydellinen kontrolli blablabla. Anorektikoillaki menee joskus (toisil usseemmin toisil harvemmin) syömiset päin vittua ja oksentaa pois. Bulimia on syömishäiriö siinä missä anoreksiakin. Mutta anoreksiaa kuvaillaan yleensä silleen että anorektikko ei halua syödä ikinä mitään, haluaa aina kaikissa tapauksissa olla luurankomaisen laiha (tarkotan niitä netin pahimpia kuvia), anorektikolla on täydellinen kontrolli kaiken aikaa, ei tee virheitä. Ja sekin et anorektikot on aina laihoja, jostain luin et suurin osa on yli tai normaalipainosia.