Löytyykö tältä palstalta ketjua, jossa keskustelijat antavat lyhyitä, esim. yhden kappaleen mittaisia, näytteitä tekstistään? Eli vanhakin sellainen ketju kävisi... Keskusteluhausta en pikaisella etsinnällä löytänyt sellaista. Muistaako joku kauemmin palstalla hengaillut sellaisen näyteketjun otsikkoa tai muuten hakusanoja, joilla löytyisi?
Olen itse vasta-alkaja tässä kirjailijaksi pyrkimisessä. Toisten samasta haaveilevien tuotokset kiinnostaisivat.
Olen itse vasta-alkaja tässä kirjailijaksi pyrkimisessä. Toisten samasta haaveilevien tuotokset kiinnostaisivat.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tekstejä on aina toisinaan laitettu arvioitavaksi, mutta mitään yhtenäistä ketjua ei ole. Voithan itse aloittaa sellaisen, mutta en tiedä innostutaanko asiasta, koska pelkkien tekstinäytteiden lukeminen ei ehkä kiinnosta kovin monia, ainakaan niin paljon kuin virittää aiheesta joku riita siihen ketjuun ja sitten ollaankin taas tukkanuottasilla :D
Tsekkaa vanhoja ketjuja, joiden otsikoissa saatetaan mainita, että arvioita pyydetään tms.
Tsimiä aloittelijalle!
Kirjailijanalut
hengailee pilvinpimein, siis vuosien varsilla,
kirjailijoita
ja he voivat tuotantoaan nyt laittaa tänne rivi riviltä.
okej, aloitan runokirjani, jota voi edelleen ostaa opusliberum netti
juokse pupu juokse
...........................................>
Tekstejä, tekstejä tänne vaan, niitä ei ole pitkiin aikoihin ollutkaan.
Haluan lukea.
Hehee! :) Hulvatonta! Juttu luistaa kuin ammattilaiselta. Ehdottomasti kannattaa jatkaa. Kiinnitin huomiota etenkin dialogin sujuvuuteen ja polveikkaaseen kielenkäyttöön. Osaisinpa itsekin - dialogin kirjoittaminen kun on meikäläiselle totaalista tervanjuontia.
Ihan hyvää tarinaa. Hieman voisit supistaa tekstiä, nyt tuppaa olemaan toistoa. Joka taas hidastaa lukemista eli tekee siitä koululaismaista.
" Hän ei hämmästellyt kykyään hävittää asiakkaiden asiakirjoja, sillä hän ei hämmästellyt enää mitään."
Hän ei hämmästellyt kykyään hävittää asiakkaiden asiakirjoja, koska ei hämmästellyt enää mitään.
Hän ei hämmästellyt enää mitään, ei myös kykyään hävittää asiakkaiden asiakirjoja.
Hän ei hämmästellyt enää mitään, ei edes kykyään hävittää asiakkaiden asiakirjoja.
Tee vaikkapa tekstistäsi kopio, josta poistat kaikki turhat sanat ja jälkiliitteet. Katso sitten, miltä näyttää.
No juu.
"Seppo pani merkille, ettei ystävä tarkoittanut, mitä sanoi."
Tässä lauseessa häiritsee sen moniosaisuus.
Ehkä voisi sanoa:
Seppo pani merkille, ettei ystävä tarkoittanut sanomaansa.
Jotenkin näin ajattelin sitä muokkausta.
Joo, olet oikeassa, kiilalauseen hajua, vaikkei kyseessä varsinaisesti ole kiilalause. Tuossa kohtaa voisi ehkä jättää toisen pilkun pois, vaikka se kieliopillisesti onkin väärin. Tuo sinunkin ehdotus on hyvä. Tack.
Näytteitä, hyvä idea! Laitan ihan lyhyen omastani. Kyse on sci-fi / tulevaisuusdystopia-tyyppisestä novellista, josta yhdessä vaiheessa piti tulla romaani, mutta sitten aloitin uuden projektin ja tarina jäi vähemmälle huomiolle.
"Viimeisenä päivänä ennen lähtöäni, viimeisenä aamuna, minulla oli paha aavistus. Sanoin itselleni, etten kauaa enää voisi viipyä, että ennen pitkää ne tulisivat tarkistamaan paikan uudelleen, katsomaan, onko sinne ilmaantunut uusia piileskelijöitä. Sen tiesin, etteivät ne jättäneet mitään arvailujen varaan, vaan tutkivat kaikki piilopaikoiksi sopivat loukot ja koloset, ulkorakennukset, kellarit ja ullakot, ja että niitä erityisesti kiinnostivat joukkopaon aikana hylätyt rakennukset kaupungin itälaidalla.
Kutsun lähtöäni edeltänyttä päivää viimeiseksi, vaikka todellisuudessa viimeinen päivä oli se, kun Dani katosi. En ikinä anna itselleni anteeksi, että lähdin kellarista yksin. Päivä oli ollut hiljainen ja arvelimme, etteivät partiot olisi liikkeellä. Kuvittelimme, että nekin pitäisivät joskus vapaapäivän. Miten tyhmiä me olimme! Viivyin takapihalla, puoliksi luhistuneen katoksen suojassa, vain kaksi, kolme minuuttia, vain nähdäkseni hetken päivänvaloa, ja kun tulin takaisin, Dani oli poissa. Ne olivat tulleet ja vieneet hänet."
"En ikinä anna itselleni anteeksi, että lähdin kellarista yksin."
En ikinä anna itselleni anteeksi lähtöäni kellarista yksin. .. lähtöäni kellarista ilman muita/häntä.
Painan kaasupoljinta ja auto tottelee pelästyneenä, tietäen. Me syöksymme tutulla tiellä liian lujaa. Ja vaikka pyörieme alla on pitkä ja leveä moottoritie, silmieni edessä se kapenee kuiluksi, enkä ymmärrä, minne minulla on enää kiire.
Ja sillan kohdalla kaikki muuttuu siniseksi. Ohitan rekkaa; se arvaa ajatukseni, kutsuu luokseen, isojen pyöriensä syliin. Niin helppoa.
Mutta sitten näen Siirin. Enkä minä voi, en tietenkään, ei kukaan äiti voi. Mennä miehensä mukaan.
"Painan kaasupoljinta ja auto tottelee pelästyneenä, tietäen"
"Ohitan rekkaa; se arvaa ajatukseni"
Kielesi on omaperäistä, runollistakin, mutta nämä kaksi lausetta särähtävät silmään. Mieti tarkemmin käyttämiesi ilmausten mielekkyyttä. Em. lauseissa autot, joka ovat koneita, pelästyvät, tietävät ja arvaavat kuin ihmiset.
Tällaisissa lauseissa on nimenomaan mielekkyyttä. Itse pidän tekstistä, joka ei ole sellaista rautalangasta väännettyä kuten esim. Remes kirjoittaa. Teksti on elävämpää kun kirjoitetaan jotain, mikä kyllä tajutaan mitä se tarkoittaa muttei kirjoiteta sitä niin rautalankamallilla, vaan ilmaistaa asia eri tavalla.
Tässä on keskenjäänyttä scifia, minkä voin laittaa, koska en usko että saan sitä koskaan valmiiksi, ei jaksa enää paneutua....
" Kepler-Roo Kahdeksikon symbiomoottori käynnistyy täysin portaattomasti ja hiljaa kuin pohjoinen hämärä. Ja aivan yhtä portaattomasti se alkaa hohtaa. Ensin himmeänä, sitten hohde voimistuu pimeydessä ja jossain kaukana horisontissa se alkaa näyttää tähtirykelmältä. Tekokuiden ääneen tottuu parissa minuutissa eikä Jaqueres kohta enää edes huomaa sitä.
Jaqueres kulkee hyvin hitaasti upottavalla, kelmuisella keinotiellä, joka on syntynyt galaksien välisen yhteistyön suurena saavutuksena, mutta jäänyt lähes käyttämättä kokonaan.
Tiellä eteneminen olisi mahdotonta ilman maisemaa liukastavaa ja kitkaa neutraloivaa hopeista ionisädeverhoa, joka ympäröi Jaquesta vain muutaman millimetrin verran ihon yllä. Sen, mitä joskus peitettiin alusvaatteilla verho kätkee tummaan valoa heijastamattomaan mattaan. Keinotietä käyttävät Jaqueresin kaltaiset yksinäiset harhailijat, joilla ei ole muita liikkumisen apuvälineitä kuin kenties ionipuku tai jokin samaa tarkoitusta ajava kilpi.
”Pahus!”, Jaqueres parahtaa. Hän ei huomannut anti-ionimonttua tiessä ja jämähtää saman tien nilkoistaan vellovaan kylmään hyytelöön. Se ei anna armoa, vaan tiivistyy hetkessä Jaqueresin jalkojen ympärille niin tiiviiksi ja lujaksi massaksi, ettei Jaqueresilla ole mahdollisuuttakaan päästä irti omin avuin. Massa on Ajattomuuden kätyri ja ansan tarkoitus on imeä uhri pois maailmankaikkeuden kartalta.
"Apua! Kuuleeko kukaan. Apua!"
Personifikaatio...
Hyvää settiä. Vaihda "ei kukaan äiti voi" virke kuulumaan: ei yksikään äiti voi.