Aloin miettimään kun muistin miten kuudennella luokalla kävi. Minulla oli paras ystävä, jonka kanssa ehkä olimme välillä vaikeita oppilaita ja aiheutimme pieniä riitoja ja ongelmia koulussa, mutta ei mitään vakavaa. Jouduimme rehtorin puhutteluunkin ja meille sanottiin ettemme saisi enään nähdä koulussa. Joten tunneilla sitten istuimme aivan eri päässä luokkaa, ja välitunneilla joka toisen minä istuin yksin rehtorin kanslian edessä kun muut oppilaat paras ystäväni olivat ulkona, ja joka toinen välitunti minä olin ulkona, ja hän istui kanslian edessä. Mutta niinä hetkinä kun pääsin ulos, en myöskään saanut olla muiden oppilaiden kanssa, vaan minun piti seistä yksin enkä saanut lähestyä muita. Jos sitten jotkut tulivat minua kohti, minun piti lähteä kauemmas. Muistan kuinka yksinäistä oli kun ei voinut edes puhua muille. Tätä kesti ainakin kuukauden.. Kai tuokin ihan sallittua sitten oli, mutta kyllä se aika ankeaa oli.
olisiko näin saanut tehdä?
kunhan jaoin muiston
071
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.