ikääntyvien vanhempiensa hoitamisesta. Eläkeläiset asuvat omillaan ja muuttavat palvelutaloon tai muuhun laitokseen kotipaikkakunnallaan. Jos tarvetta tulee. Muuta he eivät haluakaan. Samaan aikaan työssäkäyvä hedelmällisessä iässä oleva sukupolvi raataa velkaisten omistusasuntojensa eteen.
Lapsiperheet asuvat ahtaasti kun taas eläkeläiset leveästi. Leveilevä lapsiperhe voi tosin elää enemmän velaksi syöden tulevaisuuttaan. Ja eläkeläiset muuttaa pieneen asuntoon ihan piheyttään, jolloin lapset joutuvat maksamaan kovan hinnan perheen hotelliyöpymisistä sekä 1000 km:n matkat päälle, jotta lapsenlapsetkin näkisivät isovanhempiaan. Toisinpäinhän ei vierailla. Rahavirta kulkee nuoremmilta vanhemmille ja vanhemmilta yhteiskunnalle.
Eläkeläisten varallisuus ulosmitataan sitten aikanaan hoitomaksuina. Näin on monta sukupolvea elänyt huonontuvissa asumisoloissa, tehnyt töitä niska limassa, pahimmillaan matkustanut lomalla kauas tapaamaan isovanhempiaan. Lopulta suvulle jää tasan tyhjä kortti käteen. Isovanhemmat toteavat siihen tv:n ääreltä, että "Ei teidän tarvitse meitä tulla tapaamaan. Eikö lapsuus ollut riittävästi, että vieläkö meitä haluatte nähdä? Ei, yhteiskunta hoitaa meidät. Menkää pois. Meillä on omat juttumme." Kiitos yhteiskunta kun annoit tilaisuuden ja loit moraaliperustan tälle!
Toteutunut unelma työstä, perheestä ja perinnön siirtämisestä suvun sisällä kuuluukin vain varakkaille ja jossain määrin myös muutto- ja muutoshaluisille. Nuori sukupolvi muuttaa työn perässä, mutta vanha ei muuta, maantieteelliset etäisyydet kasvavat ja yhtälö kaatuu. Emme haluaisi olla orpoja. Tulemme omillamme toimeen, mutta ei elämä ole mukavaa näin, ollen eristyksisissä!
Miksi muuntautuvia asuntoja on niin vähän? Jokaisesta suuremmasta perhekokoisesta kerrostaloasunnostakin voitaisiin tehdä kaksi asuntoa kädenkäänteessä. Asumisen olisi joustettava elämäntilanteiden myötä. Ydinperheajattelusta olisi luovuttava. Kolme sukupolvea lähellä toisiaan vähintään olla pitää! Eläkeläisten olisi taivuttava asumaan lähempänä lapsiperheitä. Heidän olisi siirrettävä varallisuuttaan sen verran uuteen asumiseen ettei ehtona yhteen muutolle pidettäisi, että nuorempi sukupolvi maksaa senkin oli varaa tai ei oman pienen perheasunnon lisäksi.
Voimavaroja yhdistämällä voitaisiin varat pitää oman suvun hallussa, eikä menettää niitä järjettömästi hoitomaksuina sekä asumis- ja matkustuskuluina. Ikääntyvien olisi nähtävä velvollisuutensa nuorempia sukupolvia kohtaan ja hallinnoitava varallisuuttaan niin, että omaisuus säilyisi, ellei sairaanhoitokulut sitä söisi. Asuminen suvun yhteiseksi asiaksi! Masentuneisuus ja yksinäisyys eri elämänvaiheissa vähenisi.
Työssäkäyvät eivät ymmärrä/ahdistuvat, että miksi eläkeläiset eristäytyvät heistä? Eristäytymisen jälkeen ikääntyneistä tulee pian sukulaisia, joiden luona vieraillaan, kun eivät itse lähde mihinkään; eivätkä pian jaksaisikaan, kun itsensä huonoon jamaan ajavat. Mielenvireyttä kaikille! Lapsenlapset ovat tulevaisuus ja rikkaus, tai jos ovat taakka, olisi aika korjata monta asiaa omassa elämässä!
Lapsiperheet asuvat ahtaasti kun taas eläkeläiset leveästi. Leveilevä lapsiperhe voi tosin elää enemmän velaksi syöden tulevaisuuttaan. Ja eläkeläiset muuttaa pieneen asuntoon ihan piheyttään, jolloin lapset joutuvat maksamaan kovan hinnan perheen hotelliyöpymisistä sekä 1000 km:n matkat päälle, jotta lapsenlapsetkin näkisivät isovanhempiaan. Toisinpäinhän ei vierailla. Rahavirta kulkee nuoremmilta vanhemmille ja vanhemmilta yhteiskunnalle.
Eläkeläisten varallisuus ulosmitataan sitten aikanaan hoitomaksuina. Näin on monta sukupolvea elänyt huonontuvissa asumisoloissa, tehnyt töitä niska limassa, pahimmillaan matkustanut lomalla kauas tapaamaan isovanhempiaan. Lopulta suvulle jää tasan tyhjä kortti käteen. Isovanhemmat toteavat siihen tv:n ääreltä, että "Ei teidän tarvitse meitä tulla tapaamaan. Eikö lapsuus ollut riittävästi, että vieläkö meitä haluatte nähdä? Ei, yhteiskunta hoitaa meidät. Menkää pois. Meillä on omat juttumme." Kiitos yhteiskunta kun annoit tilaisuuden ja loit moraaliperustan tälle!
Toteutunut unelma työstä, perheestä ja perinnön siirtämisestä suvun sisällä kuuluukin vain varakkaille ja jossain määrin myös muutto- ja muutoshaluisille. Nuori sukupolvi muuttaa työn perässä, mutta vanha ei muuta, maantieteelliset etäisyydet kasvavat ja yhtälö kaatuu. Emme haluaisi olla orpoja. Tulemme omillamme toimeen, mutta ei elämä ole mukavaa näin, ollen eristyksisissä!
Miksi muuntautuvia asuntoja on niin vähän? Jokaisesta suuremmasta perhekokoisesta kerrostaloasunnostakin voitaisiin tehdä kaksi asuntoa kädenkäänteessä. Asumisen olisi joustettava elämäntilanteiden myötä. Ydinperheajattelusta olisi luovuttava. Kolme sukupolvea lähellä toisiaan vähintään olla pitää! Eläkeläisten olisi taivuttava asumaan lähempänä lapsiperheitä. Heidän olisi siirrettävä varallisuuttaan sen verran uuteen asumiseen ettei ehtona yhteen muutolle pidettäisi, että nuorempi sukupolvi maksaa senkin oli varaa tai ei oman pienen perheasunnon lisäksi.
Voimavaroja yhdistämällä voitaisiin varat pitää oman suvun hallussa, eikä menettää niitä järjettömästi hoitomaksuina sekä asumis- ja matkustuskuluina. Ikääntyvien olisi nähtävä velvollisuutensa nuorempia sukupolvia kohtaan ja hallinnoitava varallisuuttaan niin, että omaisuus säilyisi, ellei sairaanhoitokulut sitä söisi. Asuminen suvun yhteiseksi asiaksi! Masentuneisuus ja yksinäisyys eri elämänvaiheissa vähenisi.
Työssäkäyvät eivät ymmärrä/ahdistuvat, että miksi eläkeläiset eristäytyvät heistä? Eristäytymisen jälkeen ikääntyneistä tulee pian sukulaisia, joiden luona vieraillaan, kun eivät itse lähde mihinkään; eivätkä pian jaksaisikaan, kun itsensä huonoon jamaan ajavat. Mielenvireyttä kaikille! Lapsenlapset ovat tulevaisuus ja rikkaus, tai jos ovat taakka, olisi aika korjata monta asiaa omassa elämässä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eihän se ihan noin mene, mutta kiva dystopia. Pisteet siitä.
Kauhean katkera tilitys. Ikävää, etteivät välisi vanhempiisi ole kunnossa.
Itse olen kyllä kaavaillut jonkunlaista yhteisasumista. Esimerkiksi kerrostalossa kohtalaisen helppo hoitaa, kun itselle lapsineen voisi ostaa noin 100m2 asunnon.ja isovanhemmille vaikka 50m2. Tai sitten voi rakennuttaa omakotitalon, jossa mummonsiipi.
Ongelma voi tosin tulla tuosta vanhusten muutosta, kun se lapsiperhekin voi joutua muuttamaan töiden perässä uudelleen. Vanhuksilla kuitenkin yleensä elämänsä kotipaikallaan. Sieltä ehkä kerran voisi muuttaa lapsenlasten perässä, mutta jos sekään ei riitä?