Mistä olet valmis luopumaan?

Vai oliko se sitä, että meidän tulee vaatia enemmän vuokra-asuntoja, jottei kenenkään ole pakko omistaa? Vai olisiko se sitä, että asenteita pitää muuttaa siihen suuntaa, ettei enää omistusasumista pidetä mitenkään järkevänä tai hyvänä asiana?

Ei omistaminen ole lahja, se on taakka. Siitä alkaa huoli ja murhe, kuinka ne seinät voivat ja saako siitä rahaa joskus myöhemmin.

mummomuori kirjoitti:

Vai oliko se sitä, että meidän tulee vaatia enemmän vuokra-asuntoja, jottei kenenkään ole pakko omistaa? Vai olisiko se sitä, että asenteita pitää muuttaa siihen suuntaa, ettei enää omistusasumista pidetä mitenkään järkevänä tai hyvänä asiana?

Ei omistaminen ole lahja, se on taakka. Siitä alkaa huoli ja murhe, kuinka ne seinät voivat ja saako siitä rahaa joskus myöhemmin.

Lue lisää

mummomuori
21.11.2013 19:44

Taakka: "Ei omistaminen ole lahja, se on taakka. Siitä alkaa huoli ja murhe, kuinka ne seinät voivat ja saako siitä rahaa joskus myöhemmin."

Kuule, ystävä hyvä. Anna pois taakkasi minulle, Hartiani ovat kyllin vahvat kantamaan omistamisen taakan. Pahempi taakka minulle olisi syödä kynsiä huolista kipeän, kun pitää hakea toimentulotukea.

mieti tätä(se aito) kirjoitti:

mummomuori
21.11.2013 19:44

Taakka: "Ei omistaminen ole lahja, se on taakka. Siitä alkaa huoli ja murhe, kuinka ne seinät voivat ja saako siitä rahaa joskus myöhemmin."

Kuule, ystävä hyvä. Anna pois taakkasi minulle, Hartiani ovat kyllin vahvat kantamaan omistamisen taakan. Pahempi taakka minulle olisi syödä kynsiä huolista kipeän, kun pitää hakea toimentulotukea.

Lue lisää

Olen jo vuosia sitten luopunut tuosta taakasta, eli omistusasunnosta. On paljon vapaampaa asua vuokralla, ja kun on turvallinen vuokraisäntä, asuminen on helppoa.

Omistusasujillahan on niin, ettei sitä rahaa jää. Heillä tosiaan voi mm. työttömyyden vuoksi tulla tilanne jossa kynsiä pitää syödä ja rahaa anella toimeentuloluukulla - huolesta kipeänä...

mummomuori kirjoitti:

Vai oliko se sitä, että meidän tulee vaatia enemmän vuokra-asuntoja, jottei kenenkään ole pakko omistaa? Vai olisiko se sitä, että asenteita pitää muuttaa siihen suuntaa, ettei enää omistusasumista pidetä mitenkään järkevänä tai hyvänä asiana?

Ei omistaminen ole lahja, se on taakka. Siitä alkaa huoli ja murhe, kuinka ne seinät voivat ja saako siitä rahaa joskus myöhemmin.

Lue lisää

Jos käypä markkinavuokra on reilu pari tonnia ja lainalyhennys vastike satasen kaksi tuon alle (jota rasitetta valtio vielä subventoi korkovähennysten muodossa) niin onko tuo valinta edes vaikea? Ja kun laina on maksettu on vastike noin kolme euroa m2 kun vuokra taas olisi 15-20 euroa m2?

Järjestelmä on sellainen, ne rahat on kuitenkin ravittava kasaan ja ei se vain klise ole, että mieluummin maksaa itselleen kuin toiselle. Vuokratason pitäisi olla aika tavalla alhaisempi, että 50 vuotta kannattaisi vuokralla asua...

a-teisti kirjoitti:

Jos käypä markkinavuokra on reilu pari tonnia ja lainalyhennys vastike satasen kaksi tuon alle (jota rasitetta valtio vielä subventoi korkovähennysten muodossa) niin onko tuo valinta edes vaikea? Ja kun laina on maksettu on vastike noin kolme euroa m2 kun vuokra taas olisi 15-20 euroa m2?

Järjestelmä on sellainen, ne rahat on kuitenkin ravittava kasaan ja ei se vain klise ole, että mieluummin maksaa itselleen kuin toiselle. Vuokratason pitäisi olla aika tavalla alhaisempi, että 50 vuotta kannattaisi vuokralla asua...

Lue lisää

No joo, ei tuo vuokrataso nyt ihan noin korkea ole näköjään, satasen tai muutaman alle 2000,- tässä lähistöllä. Eli menee samoihin noin suurinpiirtein omistusasumisen ja vuokralla asumisen kustannukset. Omistusasunnon voi kuitenkin lyödä lihoiksi ja muuttaa Bahamalle sitten vanhana.

mummomuori kirjoitti:

Olen jo vuosia sitten luopunut tuosta taakasta, eli omistusasunnosta. On paljon vapaampaa asua vuokralla, ja kun on turvallinen vuokraisäntä, asuminen on helppoa.

Omistusasujillahan on niin, ettei sitä rahaa jää. Heillä tosiaan voi mm. työttömyyden vuoksi tulla tilanne jossa kynsiä pitää syödä ja rahaa anella toimeentuloluukulla - huolesta kipeänä...

Lue lisää

Yhtä lailla myös vuokra-asujilla työttömyyden vuoksi pitää hakea toimeentulotukea.

k svms kirjoitti:

Yhtä lailla myös vuokra-asujilla työttömyyden vuoksi pitää hakea toimeentulotukea.

Juu, mutta saa asua samassa paikassa. Eikä työttömyyden takia yleensä tarvitse hakea toimeentulotukea. Kokemusta on.

a-teisti kirjoitti:

Jos käypä markkinavuokra on reilu pari tonnia ja lainalyhennys vastike satasen kaksi tuon alle (jota rasitetta valtio vielä subventoi korkovähennysten muodossa) niin onko tuo valinta edes vaikea? Ja kun laina on maksettu on vastike noin kolme euroa m2 kun vuokra taas olisi 15-20 euroa m2?

Järjestelmä on sellainen, ne rahat on kuitenkin ravittava kasaan ja ei se vain klise ole, että mieluummin maksaa itselleen kuin toiselle. Vuokratason pitäisi olla aika tavalla alhaisempi, että 50 vuotta kannattaisi vuokralla asua...

Lue lisää

Totta on että vuokratason pitäisi olla alhaisempi. Se saataisiin jos vuokralla asuminen olisi yleisempää kuin omistusasunnossa asuminen. Tällöin valtion ei tarvitsi tukea sitä. Se on selkeä vääristymä.

Kaupungeissa, joissa on pulaa asunnoista, on havaittavissa vääristymän ongelmat. On pakko ottaa lainaa ja omistusasunto, koska vuokra-asuntoja ei ole riittävästi. Vuokra-asunnoissa hinnat nousevat, koska niistä on kova kysyntä. Moni yksityinen on huomannut, että ottamalla velkaa ja ostamalla muutaman ylimääräisenkämpän, voi ne vuokrata huikeaan hintaan. Näin kierre on valmis.

Olen siinä mielessä ollut itse hyväosainen, että olen löytänyt edullisia ja hyviä vuokra-asuntoja. Olen välttänyt paikkakuntia, joissa asunnon saaminen on ollut vaikeaa. Tarjolla on ollut monenlaista mahdollisuutta, kerrostalosta aina omakotitaloon. Tunnen myös monia, joilla asiat ovat olleet näin hyvin. Monelle se on ollut myös tietoinen ja aktiivinen vaihtoehto, ettei ota lainaa tai sido itseään vain yhteen paikkaan.

Vuokra-asumisessa on se hyvä puoli, että pääsee joustavasti muuttamaan tai voi vaihtaa asumismuotoa aina elämäntilanteen mukaan. Vaikka kuinka nytkin mieli tekisi jonnekin maalle, alkaa ikää olla siinä määrin, että valitsee mieluummin vaihtoehdon, joka ei ole niin vaativa. Elämäntapa on liikkuva, joten siksi ei ole edes kotieläimiä. Ymmärrän kyllä myös puutarhanhoitajia, tosi itselleni riittää muutama neliö.

Kun perhe kasvaa tai pienenee, tarvitaan erilaisia ratkaisuja. Kun vanhuus tulee tai voihan vaikka nuorikin vammautua tai sairastua, jälleen tarpeet ovat erilaisia. Siksi olisi hyvä, että joustavia vaihtoehtoja olisi enemmän. Omistusasuminen on sitä harvoin.

mummomuori kirjoitti:

Totta on että vuokratason pitäisi olla alhaisempi. Se saataisiin jos vuokralla asuminen olisi yleisempää kuin omistusasunnossa asuminen. Tällöin valtion ei tarvitsi tukea sitä. Se on selkeä vääristymä.

Kaupungeissa, joissa on pulaa asunnoista, on havaittavissa vääristymän ongelmat. On pakko ottaa lainaa ja omistusasunto, koska vuokra-asuntoja ei ole riittävästi. Vuokra-asunnoissa hinnat nousevat, koska niistä on kova kysyntä. Moni yksityinen on huomannut, että ottamalla velkaa ja ostamalla muutaman ylimääräisenkämpän, voi ne vuokrata huikeaan hintaan. Näin kierre on valmis.

Olen siinä mielessä ollut itse hyväosainen, että olen löytänyt edullisia ja hyviä vuokra-asuntoja. Olen välttänyt paikkakuntia, joissa asunnon saaminen on ollut vaikeaa. Tarjolla on ollut monenlaista mahdollisuutta, kerrostalosta aina omakotitaloon. Tunnen myös monia, joilla asiat ovat olleet näin hyvin. Monelle se on ollut myös tietoinen ja aktiivinen vaihtoehto, ettei ota lainaa tai sido itseään vain yhteen paikkaan.

Vuokra-asumisessa on se hyvä puoli, että pääsee joustavasti muuttamaan tai voi vaihtaa asumismuotoa aina elämäntilanteen mukaan. Vaikka kuinka nytkin mieli tekisi jonnekin maalle, alkaa ikää olla siinä määrin, että valitsee mieluummin vaihtoehdon, joka ei ole niin vaativa. Elämäntapa on liikkuva, joten siksi ei ole edes kotieläimiä. Ymmärrän kyllä myös puutarhanhoitajia, tosi itselleni riittää muutama neliö.

Kun perhe kasvaa tai pienenee, tarvitaan erilaisia ratkaisuja. Kun vanhuus tulee tai voihan vaikka nuorikin vammautua tai sairastua, jälleen tarpeet ovat erilaisia. Siksi olisi hyvä, että joustavia vaihtoehtoja olisi enemmän. Omistusasuminen on sitä harvoin.

Lue lisää

"koska vuokra-asuntoja ei ole riittävästi"..höpsis, hölmö mummo. Ei kukaan muuta omistusasuntoon siksi että vuokra-asuntoja ei ole riittävästi.

Muut syyt ajaa ostamaan omistusasunnon. Ehkä status, ehkä järjen käyttö ja viisaus raha-asioissa...

Omistusasunto ei myöskään sido yhteen paikkaan. Asunnon voi katsos aina myydä.

a-teisti kirjoitti:

No joo, ei tuo vuokrataso nyt ihan noin korkea ole näköjään, satasen tai muutaman alle 2000,- tässä lähistöllä. Eli menee samoihin noin suurinpiirtein omistusasumisen ja vuokralla asumisen kustannukset. Omistusasunnon voi kuitenkin lyödä lihoiksi ja muuttaa Bahamalle sitten vanhana.

Lue lisää

Tilastotietoa mistä voi vertailla….

http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2012/06/12/vuokralaisen-menot-kasvavat-enemman-kuin-omistusasujan/201231377/310
http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2012/06/12/pian-pulitat-omasta-kodistasi-10-prosenttia-enemman/201231359/310?n=1
http://www.stat.fi/til/asvu/2013/03/asvu_2013_03_2013-11-01_tau_001_fi.html

Sivulta kaksitoista löytyy mm. tällaista tietoa:

Sveitsissä asuu vuokralla 65% ihmisistä
Saksassa 61% (markkina 46%, sosiaalisessa 15%)
Hollannissa 44% (markk.11, sos.33)
Ranskassa 44% (markk.21 sos.17)
Englannissa 30% (markk. 12 sos. 18)
Flanderissa 23% (markk. 18 sos. 5)
Irlannissa 22% (markk. 11 ja sos. 11)
Suomessa 24% (vajaa puolet arava--‐tai korkotukirajoitusten piirissä).
Helsinkiläisistä vuokralla asuu lähes puolet.

Berliinissä puhutaan kriisistä ja käsistä karanneista vuokrista kun markkinataso on keskimäärin 10 euroa neliö; poliitikot määrittävät kohtuuvuokraksi 6 euroa neliö.
http://www.vvo.fi/attachements/2013-05-08T15-32-4869.pdf

aikuinen nainen kirjoitti:

"koska vuokra-asuntoja ei ole riittävästi"..höpsis, hölmö mummo. Ei kukaan muuta omistusasuntoon siksi että vuokra-asuntoja ei ole riittävästi.

Muut syyt ajaa ostamaan omistusasunnon. Ehkä status, ehkä järjen käyttö ja viisaus raha-asioissa...

Omistusasunto ei myöskään sido yhteen paikkaan. Asunnon voi katsos aina myydä.

Lue lisää

Et ole näemmä lukenut tätä ketjua ihan ajatuksen kannalta. Tai sitten haluat vain ”nillitää” :D?

Tiedän että status on uksi tärkeimmistä syistä, samoin oman omaisuuden kartuttaminen. Mutta kyllä vain omistusasumiseen ajaa myös sopivien vuokra-asuntojen puute.

Tuota, onko sinulla paljonkin kokemusta tuosta asuntojen myynnistä? Muistatko mikä oli ihmiset iso velkaantumisen syy lama-aikaan? No, se kahden asunnon loukko. Ei vain löytynyt markkinoita eli ostajia. Nytkin voi joutua odottamaan puoli vuotta, ennen kuin saa asuntonsa myytyä.

Eli ei kannata ostaa sellaista asuntoa, joka ei ole hyvällä paikalla, ja sisutukseltaan (pintamateriaalit, koneet, lämmitys jne.) priimaa. Tämän vuoksi pitää ottaa aina lainaa, että asunto pysyy myytävässä kunnossa. Se siitä vapaudesta!

mummomuori kirjoitti:

Et ole näemmä lukenut tätä ketjua ihan ajatuksen kannalta. Tai sitten haluat vain ”nillitää” :D?

Tiedän että status on uksi tärkeimmistä syistä, samoin oman omaisuuden kartuttaminen. Mutta kyllä vain omistusasumiseen ajaa myös sopivien vuokra-asuntojen puute.

Tuota, onko sinulla paljonkin kokemusta tuosta asuntojen myynnistä? Muistatko mikä oli ihmiset iso velkaantumisen syy lama-aikaan? No, se kahden asunnon loukko. Ei vain löytynyt markkinoita eli ostajia. Nytkin voi joutua odottamaan puoli vuotta, ennen kuin saa asuntonsa myytyä.

Eli ei kannata ostaa sellaista asuntoa, joka ei ole hyvällä paikalla, ja sisutukseltaan (pintamateriaalit, koneet, lämmitys jne.) priimaa. Tämän vuoksi pitää ottaa aina lainaa, että asunto pysyy myytävässä kunnossa. Se siitä vapaudesta!

Lue lisää

Monet ostavat vaikka on remontoitavaa. Meidän rintamamiestalo meni alta aikayksikön. Ja myöhemmin myytiin tiilitalo, sekin meni aika äkkiä.

Kavereilla ja siskolla on omistusasunto mennyt myös aika nopeesti. Kyllä ne myydään jos vain laittaa myyntiin.

Sellaiset jotka kaipaavat remonttia, ja sellaiset jotka ovat ns.priimaa.

En usko että kukaan muuttaa omistusasuntoon jos sopivia vuokra-asuntoja ei ole, ei kukaan, no one. Olet väärässä.

Syy muuttaa omistusasuntoon on sellainen että se asumismuoto katsotaan raha-asioiden kannalta viisaammaksi kuin vuokra-asunto jossa raha joka asuntoon katoaa kuin pieru saharaan.

Omistusasuntoa maksaessa se raha jää itselle. Sen saa kun myy asunnon pois.

Puoli vuotta ja asunto myydään ..se ei ole pitkä aika odotella kun on katto päänpäällä kaiken aikaa.

mummomuori kirjoitti:

Et ole näemmä lukenut tätä ketjua ihan ajatuksen kannalta. Tai sitten haluat vain ”nillitää” :D?

Tiedän että status on uksi tärkeimmistä syistä, samoin oman omaisuuden kartuttaminen. Mutta kyllä vain omistusasumiseen ajaa myös sopivien vuokra-asuntojen puute.

Tuota, onko sinulla paljonkin kokemusta tuosta asuntojen myynnistä? Muistatko mikä oli ihmiset iso velkaantumisen syy lama-aikaan? No, se kahden asunnon loukko. Ei vain löytynyt markkinoita eli ostajia. Nytkin voi joutua odottamaan puoli vuotta, ennen kuin saa asuntonsa myytyä.

Eli ei kannata ostaa sellaista asuntoa, joka ei ole hyvällä paikalla, ja sisutukseltaan (pintamateriaalit, koneet, lämmitys jne.) priimaa. Tämän vuoksi pitää ottaa aina lainaa, että asunto pysyy myytävässä kunnossa. Se siitä vapaudesta!

Lue lisää

Kyllä syy on pohjimmiltaan useilla se, että vuokrataso varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla on niin korkea, että vaikka omistusasuminen onkin kallista niin vuokra-asuminenkin on sitä mutta sitä vain maksaa mielummin sen 20 vuotta velkaa jonka jälkeen asumuskustannukset putoavat radikaalista. Siinäkin tapauksessa, että ensimmäiset taloyhtiön remontit tulevat ajankohtaisiksi.Ja ne tulevat myös vuokrataloissa. Kukapa muu kuin vuokralainen ne maksaa?

Täällä on vieläpä sellainen epäreilu systeemi, että esimerkiksi ylläpitokustannuksiltaan edullisessa kaupungin asuvat saattavat joutua kustantamaan vuokrissaan niiden yhtiöiden kuluja joissa menot ovat suuret.

Tuohon lähelle on tullut VVO:n uusia asuntoja. VVO:n tulisi olla yleishyödyllinen vuokranantaja mutta mitä on vuokrien ero yksityiseltä vuokrattaviin asuntoihin? Marginaalinen. Mitä se on omistusasumiseen? Parisataa vuokralla asumisen eduksi (meidän tilanne) mutta koskaan et tietenkään voi vuokra-asuntoa realisoida. Tämä kääntää asian päälaelleen, huonoonkin hintaan myyty maksettu osake on kuitenkin pääomaa jota vuokra-asunnossa asumalla ei voi saada.

Tämä kääntää ne kustannukset rajusti omistusasumisen eduksi, kaikki mitä maksat ei menekään jonnekin muualle vaan osa rahasta jää omaksi pääomaksesi. Jos tätä ei kustannuksissa huomioi niin onko tuo kustannusten laskeminen edes mahdollista oikein tehdä?

Ja täytyy muistaa, että me ennen lamaa, nousukauden alussa asunnon hankkineet olemme saanet nauttia halvasta korkotasosta, hyvästä asuntojen hintakehityksestä ja alamme olla velkamme maksaneet. Nyt asuntoa velaksi ostavien tilanne ei olekaan enää yhtä hyvä, marginaalit nousee ja asuntojen hinnat alkavat olla kieltämättä järkyttävät. Tietenkin myös vuokrataso seuraa tätä kehitystä.

mummomuori kirjoitti:

Juu, mutta saa asua samassa paikassa. Eikä työttömyyden takia yleensä tarvitse hakea toimeentulotukea. Kokemusta on.

Yleensä? Jos saa pelkkää peruspäivärahaa, ja heitä on paljon, ei se elämiseen riitä. Taas et osaa nähdä laajemmin vaan pidät omaa tilannetta malliesimerkkinä kaikille.

Saa asua samassa paikassa? Eikö omakotiasuja työttömänä saa asua talossaan sitten?

a-teisti kirjoitti:

Kyllä syy on pohjimmiltaan useilla se, että vuokrataso varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla on niin korkea, että vaikka omistusasuminen onkin kallista niin vuokra-asuminenkin on sitä mutta sitä vain maksaa mielummin sen 20 vuotta velkaa jonka jälkeen asumuskustannukset putoavat radikaalista. Siinäkin tapauksessa, että ensimmäiset taloyhtiön remontit tulevat ajankohtaisiksi.Ja ne tulevat myös vuokrataloissa. Kukapa muu kuin vuokralainen ne maksaa?

Täällä on vieläpä sellainen epäreilu systeemi, että esimerkiksi ylläpitokustannuksiltaan edullisessa kaupungin asuvat saattavat joutua kustantamaan vuokrissaan niiden yhtiöiden kuluja joissa menot ovat suuret.

Tuohon lähelle on tullut VVO:n uusia asuntoja. VVO:n tulisi olla yleishyödyllinen vuokranantaja mutta mitä on vuokrien ero yksityiseltä vuokrattaviin asuntoihin? Marginaalinen. Mitä se on omistusasumiseen? Parisataa vuokralla asumisen eduksi (meidän tilanne) mutta koskaan et tietenkään voi vuokra-asuntoa realisoida. Tämä kääntää asian päälaelleen, huonoonkin hintaan myyty maksettu osake on kuitenkin pääomaa jota vuokra-asunnossa asumalla ei voi saada.

Tämä kääntää ne kustannukset rajusti omistusasumisen eduksi, kaikki mitä maksat ei menekään jonnekin muualle vaan osa rahasta jää omaksi pääomaksesi. Jos tätä ei kustannuksissa huomioi niin onko tuo kustannusten laskeminen edes mahdollista oikein tehdä?

Ja täytyy muistaa, että me ennen lamaa, nousukauden alussa asunnon hankkineet olemme saanet nauttia halvasta korkotasosta, hyvästä asuntojen hintakehityksestä ja alamme olla velkamme maksaneet. Nyt asuntoa velaksi ostavien tilanne ei olekaan enää yhtä hyvä, marginaalit nousee ja asuntojen hinnat alkavat olla kieltämättä järkyttävät. Tietenkin myös vuokrataso seuraa tätä kehitystä.

Lue lisää

Jossain määrin omistusasuminen on hyvä vaihtoehto. Jos on yritys, joka toimii samoissa tiloissa tai se työ on kotona – kuten vaikka maanviljelijöillä. Samoin jos on paljon erityisvaatimuksia, joko perheen koon, harrastusten tai vaikka terveyden suhteen.

Sijoitusmuotona toki voidaan asuntoja jossain määrin pitääkin, mutta niiden määrää voi vähentää. Toivon että tulisi muitakin vaihtoehtoja kuin tämä mikä on suomessa. Silloin on tarkkaan katsottava mistä ostaa ja millaista. Että oikeasti saa omansa pois. Edullisinta on muuttaa tänne itäsuomeen tai pohjoissuomeen, samalla rahalla saa hulppean asunnon. Täältä taas sinnepäin on käytettävissä ”taskurahoja”. Ehkä siinä syy siihen, kun eläkkeellä palataan tänne takaisin?

Miten käy sen tuoton, kun kuolee? No, sitähän emme me itse jää suremaan. Kun perinnönjako tulee, ei siitä juuri mitään jää. Olen kuullut jo aivan liian monta kertomusta, että leskeä on ohjattu myymään se lainaton osake, jotta perinnönjako voidaan tehdä. Sitten leski pahimmassa tapauksessa elää pienessä vuokrayksiössä lopun elämäänsä. Ellei sitten palveluasuntoon pääse.

Niin, ei tuokaan ole huonoasia, että osakkeessa asumiskustannukset laskevat radikaalisti, kun ensin on saanut sen maksettua. Itse olen usein sitä pohtinut, ja aina vain tullut lopputulokseen, ettei velkavetoinen talous ole minua varten. Se kaksikymmentä vuotta olisi mennyt (ja menee) aika tiukassa taloudellisessa tilanteessa. Ei olisi voinut opiskella, ei harrastaa mitään sellaista, mikä olisi vienyt rahaa. Samoin muuttaminen on paljon monimutkaisempaa. Ymmärrän toki että on paikka uskollisia ihmisiä, mutta on myös meitä vaihtelunhaluisiakin.

k svms kirjoitti:

Yleensä? Jos saa pelkkää peruspäivärahaa, ja heitä on paljon, ei se elämiseen riitä. Taas et osaa nähdä laajemmin vaan pidät omaa tilannetta malliesimerkkinä kaikille.

Saa asua samassa paikassa? Eikö omakotiasuja työttömänä saa asua talossaan sitten?

Lue lisää

Suomessa on paljon työttömiä, joilla on ansiosidonnainen tai soviteltu päiväraha. Eivät kaikki ole olleet sitä 500 päivää työttöminä, jolloin pudotaan kelan rahoille. Toisaalta asumistuki kompensoi aika tavalla. Enkä puhunut vain omasta kokemusta, joten mieti ensin mitä kirjoitat.

Jos omistusasuja putoaa peruspäivärahalle ja hakee toimeentulotukea, kyllä häntä ohjeistetaan myymään asuntonsa. Onhan siinä paljon käyttörahaa kiinni.

mummomuori kirjoitti:

Suomessa on paljon työttömiä, joilla on ansiosidonnainen tai soviteltu päiväraha. Eivät kaikki ole olleet sitä 500 päivää työttöminä, jolloin pudotaan kelan rahoille. Toisaalta asumistuki kompensoi aika tavalla. Enkä puhunut vain omasta kokemusta, joten mieti ensin mitä kirjoitat.

Jos omistusasuja putoaa peruspäivärahalle ja hakee toimeentulotukea, kyllä häntä ohjeistetaan myymään asuntonsa. Onhan siinä paljon käyttörahaa kiinni.

Lue lisää

Kyllä sitä vaan pitkäaikaistyöttömälle toimeentulotuki on tarpeellinen, koska peruspäiväraha/työmarkkinatuki ja asumistuki ei riitä. Tietenkin on niitä, joilla on ollut hyvät työtulot ja saavat ansiosidonnaista, mutta he eivät edes saisi asumistukea, koska tulot ovat liian korkeat, saatikka sitten toimeentulotukea. Yleistit kaikki työttömät vuokralla-asujat.

Vakinaista omistusasuntoa ja asuinirtaimistoa, työvälineitä ja muita ansiotoimintaan käytettäviä välineitä ei tarvitse realisoida. Säästöt ja helposti rahaksi muutettava omaisuus kuten kesämökki tulee käyttää. (Toimeentulotukilaki 12 § 1-2 mom.)

k svms kirjoitti:

Kyllä sitä vaan pitkäaikaistyöttömälle toimeentulotuki on tarpeellinen, koska peruspäiväraha/työmarkkinatuki ja asumistuki ei riitä. Tietenkin on niitä, joilla on ollut hyvät työtulot ja saavat ansiosidonnaista, mutta he eivät edes saisi asumistukea, koska tulot ovat liian korkeat, saatikka sitten toimeentulotukea. Yleistit kaikki työttömät vuokralla-asujat.

Vakinaista omistusasuntoa ja asuinirtaimistoa, työvälineitä ja muita ansiotoimintaan käytettäviä välineitä ei tarvitse realisoida. Säästöt ja helposti rahaksi muutettava omaisuus kuten kesämökki tulee käyttää. (Toimeentulotukilaki 12 § 1-2 mom.)

Lue lisää

Aha, yleistin kun en pitänyt kaikkia työttömiä pitkäaikaistyöttöminä? Toki omistusasunnoissa asuvatkin voivat olla pitkäaikaistyöttömiä. Niin, moni työtön ei saa asumistukeakaan tai jos saa, saa sitä vain vähän.

Taitaa vain olla niin että kun on ensin valvonut monta pitkää yötä, käynyt monia neuvottelu pankin kanssa lainamaksuista niin nämä henkilöt lähtevät herkemmin ihan mihin töihin vain ja melkein mihin saakka vain. Tunnen montakin jotka tuosta omistamisen ihanuudesta käyvät viikot toisella paikkakunnalla töissä selvitäkseen veloistaan. Toivoen ettei eroa tule, mikä liian usein on vaarana.

Pakko ne realisoida, sillä ei toimeentulotuki kata mm. kalliiden omistusasuntojen kaikkia menoja, etenkin uusissa omakotitaloissa asuvien on mahdoton selviytyä realisoimatta omaisuuttaan. Jos maksuja menee ulosottoon, niin siitäkin tulee oma ongelmansa.

Näin se mieli joutuu askartelemaan koko ajan omaisuuden kimpussa. Ja mitä siitä Raamatussa sanottiinkaan…

mummomuori kirjoitti:

Aha, yleistin kun en pitänyt kaikkia työttömiä pitkäaikaistyöttöminä? Toki omistusasunnoissa asuvatkin voivat olla pitkäaikaistyöttömiä. Niin, moni työtön ei saa asumistukeakaan tai jos saa, saa sitä vain vähän.

Taitaa vain olla niin että kun on ensin valvonut monta pitkää yötä, käynyt monia neuvottelu pankin kanssa lainamaksuista niin nämä henkilöt lähtevät herkemmin ihan mihin töihin vain ja melkein mihin saakka vain. Tunnen montakin jotka tuosta omistamisen ihanuudesta käyvät viikot toisella paikkakunnalla töissä selvitäkseen veloistaan. Toivoen ettei eroa tule, mikä liian usein on vaarana.

Pakko ne realisoida, sillä ei toimeentulotuki kata mm. kalliiden omistusasuntojen kaikkia menoja, etenkin uusissa omakotitaloissa asuvien on mahdoton selviytyä realisoimatta omaisuuttaan. Jos maksuja menee ulosottoon, niin siitäkin tulee oma ongelmansa.

Näin se mieli joutuu askartelemaan koko ajan omaisuuden kimpussa. Ja mitä siitä Raamatussa sanottiinkaan…

Lue lisää

Niin, sanoit ettei työttömyyden takia yleensä tarvitse hakea toimeentulotukea. Tosiasia on, että monen tarvitsee.

Ei Raamatussa kielletä selvittämästä asioitaan ja selviytymään erilaisista vastoinkäymisistä. Kyllä työtön saa miettiä miten selviää maksuistaan. Nimenomaan se on kristillistä, että yrittää selvitä rehellisesti. Eri asia on, jos omaisuudesta on tullut tärkein asia elämässä, siitä Raamattu varoittaa.

k svms kirjoitti:

Niin, sanoit ettei työttömyyden takia yleensä tarvitse hakea toimeentulotukea. Tosiasia on, että monen tarvitsee.

Ei Raamatussa kielletä selvittämästä asioitaan ja selviytymään erilaisista vastoinkäymisistä. Kyllä työtön saa miettiä miten selviää maksuistaan. Nimenomaan se on kristillistä, että yrittää selvitä rehellisesti. Eri asia on, jos omaisuudesta on tullut tärkein asia elämässä, siitä Raamattu varoittaa.

Lue lisää

No ei niin. Huokaus. Miten vedät siis rajan siihen, milloin omistamisesta on tullut liian tärkeä asia? Miten se käytännössä näkyy?

Matt. 6:19
Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.

Sananl. 23:4 Älä näe vaivaa rikastuaksesi, lakkaa käyttämästä ymmärrystäsi siihen.

Luuk. 12:20 Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?'

Hebr. 13:5 Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä";
Matt. 6:21
Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.

Vaikeita, vaikeita läksyjä meille…

Sinullako on omaisuutta kiinnitetty kirkkoihin? Aika metka ajatus.

mummomuori kirjoitti:

Sinullako on omaisuutta kiinnitetty kirkkoihin? Aika metka ajatus.

Jep. Sijoitin jäsenä rapiat 10 000 euroa kirkkoon.

Ruusulankadulla on ihmisiä joilla ei ole asuntoa, (asunto on Sininauhasäätiön) ei työtä eikä rahaa.. Kysypä heiltä ovatko onnellisia?

Enemmän niitä köyhiä ja onnettomia on kuin rikkaita ja onnettomia.

En kannusta sijoittamaan, se vain lisää mammonaa ja kasvattaa tuota talouskuplaa. Me voimme myös kuluttaa opiskeluun, harrastuksiin tai vaikka avustuksiin – ei kaiken pidä olla tavaraa. Toisaalta jos ylimääräistä jää, voi miettiä sitäkin että tekee vähemmän töitä ja tyytyy pienempään palkkaan.

Jos vuokra asunoja olisi valtaosa, niin asenteet olisivat toiset. Me maksamme siitä, että joku voi pitää yllä taloja ja näin työllistyy ihmisiä. Eikä vuokrataloja rakentavat tai ylläpitävät tarvitsisi olla osakeyhtiöitä vaan vaikka osuuskuntia. Asuntoa olisi helppo vaihtaa aina elämäntilanteen mukaan, eikä omiaan tarvitsisi kiinnittää tilliin ja betoniin turhaan.

En tiedä onko sekään fiksua että pitää ottaa melkoisia lainoja, jotka ajavat pakkotyöhön kun lainat pitää maksaa? Elää kituuttaa muuten, kun muuhun ei rahaa jää.

mummomuori kirjoitti:

En kannusta sijoittamaan, se vain lisää mammonaa ja kasvattaa tuota talouskuplaa. Me voimme myös kuluttaa opiskeluun, harrastuksiin tai vaikka avustuksiin – ei kaiken pidä olla tavaraa. Toisaalta jos ylimääräistä jää, voi miettiä sitäkin että tekee vähemmän töitä ja tyytyy pienempään palkkaan.

Jos vuokra asunoja olisi valtaosa, niin asenteet olisivat toiset. Me maksamme siitä, että joku voi pitää yllä taloja ja näin työllistyy ihmisiä. Eikä vuokrataloja rakentavat tai ylläpitävät tarvitsisi olla osakeyhtiöitä vaan vaikka osuuskuntia. Asuntoa olisi helppo vaihtaa aina elämäntilanteen mukaan, eikä omiaan tarvitsisi kiinnittää tilliin ja betoniin turhaan.

En tiedä onko sekään fiksua että pitää ottaa melkoisia lainoja, jotka ajavat pakkotyöhön kun lainat pitää maksaa? Elää kituuttaa muuten, kun muuhun ei rahaa jää.

Lue lisää

Minusta tuo ajatus, että asunnon tai talon omistaminen olisi jotenkin erityistä mammonaan kiintymistä, ei ole oikea.

En minä ymmärrä, miksi rahansa käyttäminen omistettaviin hyödykkeisiin olisi jotenkin huonompaa kuin kuluttaminen.
Jos asun vuokra-asunnossa, joku sen kiinteistön kuitenkin omistaa. Joku omistaa kaiken. Miksi kiinteistöjen omistus täytyy keskittää harvoille? Mikä siunaus siitä koituu yhteiskuntaan?
Enkä ymmärrä, miksi vuokratalo vaatisi enemmän kunnossapitoa kuin omistustalo. En myöskään näe, miten osuuskuntaomistaminen olisi jotenkin halvempaa kuin esim. asunto-osakeyhtiön kautta omistaminen.

Asuminen taitaa olla suurin yksittäinen kuluerä ihmisen elämässä ja se on markkinnoilla hinnoiteltua asumista. Sekä vuokra-, että omistusasuminen on suurissa taajamissa kallista ja hinnoiteltu varmaan keskituloisen ihmisen maksukyvyn ylärajoille.
Asuntolainan korkotuki varmaan siirtyy asuntojen hintoihin - mutta niin siirtyy isojen rakennusyhtiöidenkin lainat vuokra-asuntojen vuokriin. Pitäiskö mieluummin kieltää pankeilta lainakoron ottaminen, kuin siirtää sen maksaminen kuluttajille kierrätyksen kautta :-)

Yksi "mammonaan kiintymisen" tunnusmerkki on varmaan siinä, mitä ihminen pitää välttämättömänä normaaliin elämiseen. Musta tuntuu siltä, että mitä suuremmat tulot, sen enemmän ihminen tarvitsee täyttääkseen oman "normaalin elämän" kriteerinsä.
Yksi tämän tunnusmerkki on se, että asuntoa ostettaessa se mitoitetaan aina oman maksukyvyn ylärajalle. Nykyään ei enää edes rakenneta pieniä omakotitaloja ja uusien talojen neliömäärät kasvavat koko ajan. Ihmisten käsitys siitä, paljonko neliöitä asuminen edellyttää, se kasvaa. Ihmiset siis rakentavat suurempia taloja kuin mikä ehkä olisi välttämätöntä. Samoin käsitys välttämättömästä varustelutasosta muuttuu koko ajan kallimmaksi.
Omakotiasumisessa siis mitoitetaan usein itse itselle ylimääräistä lainaa. Se on ainoa mammonaan kiintymisen muoto, jonka tunnistan asumisessa itsessään.

Itse asun tällä hetkellä vuokralla. Aiemmin oli oma talo, joka jäi exälle avioerossa. Olen sen jälkeen maksanut vuokraa 7 vuoden aikana n. 46 000 euroa. Ja sama jatkuu eläkeikään asti ja sen jälkeenkin.
Kaikki asumismuodot ajavat ihmisen "pakkotyöhön" kun siitä asumisesta on kuitenkin maksettava.

Mammonan kirouksesta omalla kohdallani: pienituloisena tulen saamaan todella pienen eläkkeen, niin pienen, että mulla ei taida eläkkeellä olla varaa sekä maksaa vuokraa, että turvata päivittäinen toimeentulo. Tulen siis eläkeiässä joutumaan yhteiskunnan tukien varaan asumisen suhteen. Ellen hanki sitä ennen omaa taloa ja maksa sitä velattomaksi.
Mun suunnitelma vanhuuden turvastani onkin se, että saan ostettua ja maksettua itelleni velattoman talon ennen kuin jään pienen eläkkeeni varaan. Se on oikeastaan mun ainut selviytymiskeino taloudellisesti itsenäisenä vanhuksena: asuminen josta ei tarvitse maksaa lainaa, yhtiövastiketta tai vuokraa. Enkä tunne että olisin kiintynyt mammonaan yhtään enempää kuin mun välttämättömyys edellyttää.

Tästä tuli pitkä pohdinta osin henkilökohtaisista asioista. Mutta yritin peilata mammonaan kiintymisen ajatusta omaan tilanteeseeni pienituloisena.

Mammonaan kiintymisen paheksuminen on hyvä harrastus niille, joilla ei ole huolta taloudestaan tai niille, jotka ovat niin pienituloisia ettei heillä ole mahdollista minkäänlaiseen mammonaan yli päivittäisen minimitarpeen.

kaarne kirjoitti:

Minusta tuo ajatus, että asunnon tai talon omistaminen olisi jotenkin erityistä mammonaan kiintymistä, ei ole oikea.

En minä ymmärrä, miksi rahansa käyttäminen omistettaviin hyödykkeisiin olisi jotenkin huonompaa kuin kuluttaminen.
Jos asun vuokra-asunnossa, joku sen kiinteistön kuitenkin omistaa. Joku omistaa kaiken. Miksi kiinteistöjen omistus täytyy keskittää harvoille? Mikä siunaus siitä koituu yhteiskuntaan?
Enkä ymmärrä, miksi vuokratalo vaatisi enemmän kunnossapitoa kuin omistustalo. En myöskään näe, miten osuuskuntaomistaminen olisi jotenkin halvempaa kuin esim. asunto-osakeyhtiön kautta omistaminen.

Asuminen taitaa olla suurin yksittäinen kuluerä ihmisen elämässä ja se on markkinnoilla hinnoiteltua asumista. Sekä vuokra-, että omistusasuminen on suurissa taajamissa kallista ja hinnoiteltu varmaan keskituloisen ihmisen maksukyvyn ylärajoille.
Asuntolainan korkotuki varmaan siirtyy asuntojen hintoihin - mutta niin siirtyy isojen rakennusyhtiöidenkin lainat vuokra-asuntojen vuokriin. Pitäiskö mieluummin kieltää pankeilta lainakoron ottaminen, kuin siirtää sen maksaminen kuluttajille kierrätyksen kautta :-)

Yksi "mammonaan kiintymisen" tunnusmerkki on varmaan siinä, mitä ihminen pitää välttämättömänä normaaliin elämiseen. Musta tuntuu siltä, että mitä suuremmat tulot, sen enemmän ihminen tarvitsee täyttääkseen oman "normaalin elämän" kriteerinsä.
Yksi tämän tunnusmerkki on se, että asuntoa ostettaessa se mitoitetaan aina oman maksukyvyn ylärajalle. Nykyään ei enää edes rakenneta pieniä omakotitaloja ja uusien talojen neliömäärät kasvavat koko ajan. Ihmisten käsitys siitä, paljonko neliöitä asuminen edellyttää, se kasvaa. Ihmiset siis rakentavat suurempia taloja kuin mikä ehkä olisi välttämätöntä. Samoin käsitys välttämättömästä varustelutasosta muuttuu koko ajan kallimmaksi.
Omakotiasumisessa siis mitoitetaan usein itse itselle ylimääräistä lainaa. Se on ainoa mammonaan kiintymisen muoto, jonka tunnistan asumisessa itsessään.

Itse asun tällä hetkellä vuokralla. Aiemmin oli oma talo, joka jäi exälle avioerossa. Olen sen jälkeen maksanut vuokraa 7 vuoden aikana n. 46 000 euroa. Ja sama jatkuu eläkeikään asti ja sen jälkeenkin.
Kaikki asumismuodot ajavat ihmisen "pakkotyöhön" kun siitä asumisesta on kuitenkin maksettava.

Mammonan kirouksesta omalla kohdallani: pienituloisena tulen saamaan todella pienen eläkkeen, niin pienen, että mulla ei taida eläkkeellä olla varaa sekä maksaa vuokraa, että turvata päivittäinen toimeentulo. Tulen siis eläkeiässä joutumaan yhteiskunnan tukien varaan asumisen suhteen. Ellen hanki sitä ennen omaa taloa ja maksa sitä velattomaksi.
Mun suunnitelma vanhuuden turvastani onkin se, että saan ostettua ja maksettua itelleni velattoman talon ennen kuin jään pienen eläkkeeni varaan. Se on oikeastaan mun ainut selviytymiskeino taloudellisesti itsenäisenä vanhuksena: asuminen josta ei tarvitse maksaa lainaa, yhtiövastiketta tai vuokraa. Enkä tunne että olisin kiintynyt mammonaan yhtään enempää kuin mun välttämättömyys edellyttää.

Tästä tuli pitkä pohdinta osin henkilökohtaisista asioista. Mutta yritin peilata mammonaan kiintymisen ajatusta omaan tilanteeseeni pienituloisena.

Mammonaan kiintymisen paheksuminen on hyvä harrastus niille, joilla ei ole huolta taloudestaan tai niille, jotka ovat niin pienituloisia ettei heillä ole mahdollista minkäänlaiseen mammonaan yli päivittäisen minimitarpeen.

Lue lisää

"Ja kohdallani: pienituloisena tulen saamaan todella pienen eläkkeen, niin pienen, että mulla ei taida eläkkeellä olla varaa sekä maksaa vuokraa, että turvata päivittäinen toimeentulo."

Sama vika rahikaisella, mun eläkekertymä ei tule olemaan hirvittävän suuri erinäisistä syistä johtuen. Liian kauan on loisittu koulutiellä (valmistumatta oikein miksikään), pidetty erinäisiä breikkejä työelämästä kun on sattunut siltä tuntumaan ja palkkoja/palkkioita maksettu muodossa jotka eivät kerrytä eläkepottia. Mitä se tarkoittaa? Vähävaraista vanhuutta mutta sitä voi sitten kompensoida realisoimalla sen mitä omistaa. Tällainen ajatus minulla on velkaa maksellessa.

a-teisti kirjoitti:

"Ja kohdallani: pienituloisena tulen saamaan todella pienen eläkkeen, niin pienen, että mulla ei taida eläkkeellä olla varaa sekä maksaa vuokraa, että turvata päivittäinen toimeentulo."

Sama vika rahikaisella, mun eläkekertymä ei tule olemaan hirvittävän suuri erinäisistä syistä johtuen. Liian kauan on loisittu koulutiellä (valmistumatta oikein miksikään), pidetty erinäisiä breikkejä työelämästä kun on sattunut siltä tuntumaan ja palkkoja/palkkioita maksettu muodossa jotka eivät kerrytä eläkepottia. Mitä se tarkoittaa? Vähävaraista vanhuutta mutta sitä voi sitten kompensoida realisoimalla sen mitä omistaa. Tällainen ajatus minulla on velkaa maksellessa.

Lue lisää

Vien tämän keskustelun uskontojen tasolle.

Kristinuskohan ei ole oikeastaan mitenkään tasapainoon kehottava tai suuntautunut uskonto: yksi ohje kehottaa hylkäämään kaiken jne. Se on tavallaan vallankumouksellinen ja anarkistinen tapa käsittää elämä, eikä siinä mitään. Ymmärrän kyllä sen positiivisetkin puolet.

Luonnonuskonnot taas perustuvat tasapainon säilyttämiselle ja niiden etiikka - ainakin niiltä osin kuin olen tutustunut - koskettelee elämässä pärjäämistä. Ja ohjeisto suuntautuu lähinnä tasapainoon toiveiden ja välttämättömyyksien välillä. Taloudellisessa mielessä se tarkoittaa kohtuullisuutta. Ihmisen tarpeet otetaan huomioon ja kehotetaan välttämään ylettömyyttä, koska sekin horjuttaa tasapainoa.

Se on sitten eri asia, kuka noudattaa oman uskontonsa eettisiä ohjeita. Mutta eettisissä perusnäkemyksissä on suuri ero, joka juontuu erilaisista maailmankuvista.

kaarne kirjoitti:

Vien tämän keskustelun uskontojen tasolle.

Kristinuskohan ei ole oikeastaan mitenkään tasapainoon kehottava tai suuntautunut uskonto: yksi ohje kehottaa hylkäämään kaiken jne. Se on tavallaan vallankumouksellinen ja anarkistinen tapa käsittää elämä, eikä siinä mitään. Ymmärrän kyllä sen positiivisetkin puolet.

Luonnonuskonnot taas perustuvat tasapainon säilyttämiselle ja niiden etiikka - ainakin niiltä osin kuin olen tutustunut - koskettelee elämässä pärjäämistä. Ja ohjeisto suuntautuu lähinnä tasapainoon toiveiden ja välttämättömyyksien välillä. Taloudellisessa mielessä se tarkoittaa kohtuullisuutta. Ihmisen tarpeet otetaan huomioon ja kehotetaan välttämään ylettömyyttä, koska sekin horjuttaa tasapainoa.

Se on sitten eri asia, kuka noudattaa oman uskontonsa eettisiä ohjeita. Mutta eettisissä perusnäkemyksissä on suuri ero, joka juontuu erilaisista maailmankuvista.

Lue lisää

Kohtuullisuus on tietenkin hiukan hankala käsite, se on niin riippuvainen siitä miten on miten sen kokee ja miten sitä riihikuivaa on milloinkin käytössä. Tilannehan usein vaihtelee meillä itse kullakin, aina rahatilanteen mukaan.

Pröystäilyä ja kerskakulutusta en nyt lähde hirveäsi ihannoimaan mutta en näe järkeä myöskään siinä, että nuukaillaan ylettömästi jos siihen ei ole tarvetta. Raha on sitä varten, että se kiertää. Raha on työkalu.

Valinnat mihin rahansa kukin sitten käyttää tuovat sitten mukanaan niitä arvoja kuluttavana toimijana, rahahan itsessään ei tietenkään tiedä mitä sillä tehdään. Valinnan väline vain.

Se, että hankitaan joitakin omaisuuseriä ei ole välttämättä ahneutta vaan se voi olla myös turvallisuushakuisuutta ja oman selustan turvaamista. Kun ihan jokainen euro ei mene leipään muihin perustarpeisiin voi satsata siihen, että sinä päivänä jolloin kenties niin on ei putoa sentään ihan ylimmästä kerroksesta.

Mutta ihminen haluaa myös joskus sitä arjen luksusta, se ikään kuin palkitsee, ei helvetti, tässähän on painettu hommiakin, ostan tuon palkinnon itselleni, olkoon se sitten vaikka kuluttamisen symboli, turhan tärkeä saksalainen farmariauto. Ihan kohtuullista tai ainakin inhimillistä.

kaarne kirjoitti:

Vien tämän keskustelun uskontojen tasolle.

Kristinuskohan ei ole oikeastaan mitenkään tasapainoon kehottava tai suuntautunut uskonto: yksi ohje kehottaa hylkäämään kaiken jne. Se on tavallaan vallankumouksellinen ja anarkistinen tapa käsittää elämä, eikä siinä mitään. Ymmärrän kyllä sen positiivisetkin puolet.

Luonnonuskonnot taas perustuvat tasapainon säilyttämiselle ja niiden etiikka - ainakin niiltä osin kuin olen tutustunut - koskettelee elämässä pärjäämistä. Ja ohjeisto suuntautuu lähinnä tasapainoon toiveiden ja välttämättömyyksien välillä. Taloudellisessa mielessä se tarkoittaa kohtuullisuutta. Ihmisen tarpeet otetaan huomioon ja kehotetaan välttämään ylettömyyttä, koska sekin horjuttaa tasapainoa.

Se on sitten eri asia, kuka noudattaa oman uskontonsa eettisiä ohjeita. Mutta eettisissä perusnäkemyksissä on suuri ero, joka juontuu erilaisista maailmankuvista.

Lue lisää

Kristinuskosta on monenlaisia tulkintoja aineellisen hyvänkin suhteen. Jotkut (harvat) kristityt uskovat "kaiken hylkäämiseen", toiset menestysteologiaan. Itse olen oppinut tulkinnan, joka käskee kohtuullisuuteen. Samanlaiseen, minkä sanot kuuluvan luonnonuskontoihin: "Ihmisen tarpeet otetaan huomioon ja kehotetaan välttämään ylettömyyttä".
Mistähän olet saanut tuon käsityksen, että tässä asiassa [kristinuskon ja luonnonuskontojen] "eettisissä perusnäkemyksissä on suuri ero, joka juontuu erilaisista maailmankuvista"? Ilmeisesti olet saanut sen joistain tietynlaisista kristinuskon tulkinnoista.

a-teisti kirjoitti:

Kohtuullisuus on tietenkin hiukan hankala käsite, se on niin riippuvainen siitä miten on miten sen kokee ja miten sitä riihikuivaa on milloinkin käytössä. Tilannehan usein vaihtelee meillä itse kullakin, aina rahatilanteen mukaan.

Pröystäilyä ja kerskakulutusta en nyt lähde hirveäsi ihannoimaan mutta en näe järkeä myöskään siinä, että nuukaillaan ylettömästi jos siihen ei ole tarvetta. Raha on sitä varten, että se kiertää. Raha on työkalu.

Valinnat mihin rahansa kukin sitten käyttää tuovat sitten mukanaan niitä arvoja kuluttavana toimijana, rahahan itsessään ei tietenkään tiedä mitä sillä tehdään. Valinnan väline vain.

Se, että hankitaan joitakin omaisuuseriä ei ole välttämättä ahneutta vaan se voi olla myös turvallisuushakuisuutta ja oman selustan turvaamista. Kun ihan jokainen euro ei mene leipään muihin perustarpeisiin voi satsata siihen, että sinä päivänä jolloin kenties niin on ei putoa sentään ihan ylimmästä kerroksesta.

Mutta ihminen haluaa myös joskus sitä arjen luksusta, se ikään kuin palkitsee, ei helvetti, tässähän on painettu hommiakin, ostan tuon palkinnon itselleni, olkoon se sitten vaikka kuluttamisen symboli, turhan tärkeä saksalainen farmariauto. Ihan kohtuullista tai ainakin inhimillistä.

Lue lisää

Kaikki järkevät, tilannesidonnaiset, suhteelliset käsitteet on hankalia, jos niille vaaditaan yksiselitteisiä sisältöjä :-)
Sellaiset on varmaan tarkoitettukin olemaan jatkuvan arvioinnin kohteina.

- - kirjoitti:

Kristinuskosta on monenlaisia tulkintoja aineellisen hyvänkin suhteen. Jotkut (harvat) kristityt uskovat "kaiken hylkäämiseen", toiset menestysteologiaan. Itse olen oppinut tulkinnan, joka käskee kohtuullisuuteen. Samanlaiseen, minkä sanot kuuluvan luonnonuskontoihin: "Ihmisen tarpeet otetaan huomioon ja kehotetaan välttämään ylettömyyttä".
Mistähän olet saanut tuon käsityksen, että tässä asiassa [kristinuskon ja luonnonuskontojen] "eettisissä perusnäkemyksissä on suuri ero, joka juontuu erilaisista maailmankuvista"? Ilmeisesti olet saanut sen joistain tietynlaisista kristinuskon tulkinnoista.

Lue lisää

Uskon kyllä ja osin tiedänkin, että kristinuskonkin sisällä on monenlaisia tulkintoja suhtautumisesta aineelliseen hyvään. Mulla ei ole asiasta mitään syvällistä tietoa.

Minusta kristinuskossa kuitenkin on sisäänrakennettuna jonkunlaista maallisen halveksimista, onhan se vähäarvoisempaa kuin taivaan ilot.
Koko kristinusko on kuitenkin rakentunut maailmankäsitykselle, jossa aika ja maailma kulkevat vääjäämättä kohti viimeistä tuomiota, jossa erotellaan vuohet lampaista. Vasta sen jälkeen alkaa ikuisuusnäkökulmasta kaikki merkitsevä: pelastus ja kadotus.

Voi olla että käsitykseni on väärä,mutta näin olen ymmärtänyt kristinuskon suhtautuvan maalliseen ja sen jälkeiseen aikaan.

kaarne kirjoitti:

Uskon kyllä ja osin tiedänkin, että kristinuskonkin sisällä on monenlaisia tulkintoja suhtautumisesta aineelliseen hyvään. Mulla ei ole asiasta mitään syvällistä tietoa.

Minusta kristinuskossa kuitenkin on sisäänrakennettuna jonkunlaista maallisen halveksimista, onhan se vähäarvoisempaa kuin taivaan ilot.
Koko kristinusko on kuitenkin rakentunut maailmankäsitykselle, jossa aika ja maailma kulkevat vääjäämättä kohti viimeistä tuomiota, jossa erotellaan vuohet lampaista. Vasta sen jälkeen alkaa ikuisuusnäkökulmasta kaikki merkitsevä: pelastus ja kadotus.

Voi olla että käsitykseni on väärä,mutta näin olen ymmärtänyt kristinuskon suhtautuvan maalliseen ja sen jälkeiseen aikaan.

Lue lisää

Juu, noinhan se kristinuskon perusajatus menee. Se on kuitenkin eri asia kuin suhtautuminen aineelliseen hyvään eli omaisuuteen ja rahaan.
Kohtuullista elämäntapaa on pidetty moraalisena hyveenä, joka suojelee ihmisten omia mieliä turmeltumasta sekä myös toisia ihmisiä häikäilemättömältä riistolta. Siihen ei ole osattu yhdistää luonnon hyvinvointia, koska sen uhanalaisuudesta ei vielä tiedetty.
Nykyään kohtuullisuuden vaatimus on taas nostettu kristinuskossa esille, luonnon ja huono-osaisten takia. Suhtautuminen siihen on kristittyjen keskuudessa aika jännää. Kaikki vakuuttavat rinta kaarella kannattavansa kohtuutta ja että heidän sydämensä ei ole kiintynyt mammonaan, mutta kun aletaan puhua luonnonsuojelusta tai hyväosaisten etuuksien rajoittamisesta, osalla porukasta on tiukasti toinen ääni kellossa.

kaarne kirjoitti:

Uskon kyllä ja osin tiedänkin, että kristinuskonkin sisällä on monenlaisia tulkintoja suhtautumisesta aineelliseen hyvään. Mulla ei ole asiasta mitään syvällistä tietoa.

Minusta kristinuskossa kuitenkin on sisäänrakennettuna jonkunlaista maallisen halveksimista, onhan se vähäarvoisempaa kuin taivaan ilot.
Koko kristinusko on kuitenkin rakentunut maailmankäsitykselle, jossa aika ja maailma kulkevat vääjäämättä kohti viimeistä tuomiota, jossa erotellaan vuohet lampaista. Vasta sen jälkeen alkaa ikuisuusnäkökulmasta kaikki merkitsevä: pelastus ja kadotus.

Voi olla että käsitykseni on väärä,mutta näin olen ymmärtänyt kristinuskon suhtautuvan maalliseen ja sen jälkeiseen aikaan.

Lue lisää

Tuo menestysteologia ja sitten se toinen kristillinen ihanne, äärimmäinen askeettisuus mahtuvat kuitenkin saman Jeesuksen tahtoon. Jännää kuinka eri äärilaitaa nämä ajatukset edustavat ja molemmat katsotaan olevan kuitenkin se Jumalan tahto.

a-teisti, ei kirj. kirjoitti:

Tuo menestysteologia ja sitten se toinen kristillinen ihanne, äärimmäinen askeettisuus mahtuvat kuitenkin saman Jeesuksen tahtoon. Jännää kuinka eri äärilaitaa nämä ajatukset edustavat ja molemmat katsotaan olevan kuitenkin se Jumalan tahto.

Lue lisää

Jännää on.
No, kaikki uskonnot ovat synkretistisiä, tykkäsivät niiden harjoittajat ajatuksesta tai eivät. Miksipä ei Jeesuksen nimen alla voisi esiintyä vastakkaisiakin käsityksiä maailmasta.
Asiahan on muuten ihan ok, mutta se pelastus ja sen välttämätön vastapari eli kadotus tekevät näistä käsityksistä niin kauheita.

a-teisti kirjoitti:

Kohtuullisuus on tietenkin hiukan hankala käsite, se on niin riippuvainen siitä miten on miten sen kokee ja miten sitä riihikuivaa on milloinkin käytössä. Tilannehan usein vaihtelee meillä itse kullakin, aina rahatilanteen mukaan.

Pröystäilyä ja kerskakulutusta en nyt lähde hirveäsi ihannoimaan mutta en näe järkeä myöskään siinä, että nuukaillaan ylettömästi jos siihen ei ole tarvetta. Raha on sitä varten, että se kiertää. Raha on työkalu.

Valinnat mihin rahansa kukin sitten käyttää tuovat sitten mukanaan niitä arvoja kuluttavana toimijana, rahahan itsessään ei tietenkään tiedä mitä sillä tehdään. Valinnan väline vain.

Se, että hankitaan joitakin omaisuuseriä ei ole välttämättä ahneutta vaan se voi olla myös turvallisuushakuisuutta ja oman selustan turvaamista. Kun ihan jokainen euro ei mene leipään muihin perustarpeisiin voi satsata siihen, että sinä päivänä jolloin kenties niin on ei putoa sentään ihan ylimmästä kerroksesta.

Mutta ihminen haluaa myös joskus sitä arjen luksusta, se ikään kuin palkitsee, ei helvetti, tässähän on painettu hommiakin, ostan tuon palkinnon itselleni, olkoon se sitten vaikka kuluttamisen symboli, turhan tärkeä saksalainen farmariauto. Ihan kohtuullista tai ainakin inhimillistä.

Lue lisää

Milläs farmatilla sit ajat?

kaarne kirjoitti:

Jännää on.
No, kaikki uskonnot ovat synkretistisiä, tykkäsivät niiden harjoittajat ajatuksesta tai eivät. Miksipä ei Jeesuksen nimen alla voisi esiintyä vastakkaisiakin käsityksiä maailmasta.
Asiahan on muuten ihan ok, mutta se pelastus ja sen välttämätön vastapari eli kadotus tekevät näistä käsityksistä niin kauheita.

Lue lisää

Tuo askeettisuuden ihanne tulee tietenkin Jeesuksen väitetyistä sanoista ja menestysteologia taas tarjoaa palkintoa hyvästä ja oikeasta kristillisestä elämästä.

Aika ristiriitainen tilanne kai syntyisi siitä kun asteekkista elämää viettävä maallisesta kieltäytyvä kristitty palkittaisiin menestysteologian mukaisella maallisella mannalla :D

porvari paskaa kirjoitti:

Milläs farmatilla sit ajat?

Skodalla.

kaarne kirjoitti:

Minusta tuo ajatus, että asunnon tai talon omistaminen olisi jotenkin erityistä mammonaan kiintymistä, ei ole oikea.

En minä ymmärrä, miksi rahansa käyttäminen omistettaviin hyödykkeisiin olisi jotenkin huonompaa kuin kuluttaminen.
Jos asun vuokra-asunnossa, joku sen kiinteistön kuitenkin omistaa. Joku omistaa kaiken. Miksi kiinteistöjen omistus täytyy keskittää harvoille? Mikä siunaus siitä koituu yhteiskuntaan?
Enkä ymmärrä, miksi vuokratalo vaatisi enemmän kunnossapitoa kuin omistustalo. En myöskään näe, miten osuuskuntaomistaminen olisi jotenkin halvempaa kuin esim. asunto-osakeyhtiön kautta omistaminen.

Asuminen taitaa olla suurin yksittäinen kuluerä ihmisen elämässä ja se on markkinnoilla hinnoiteltua asumista. Sekä vuokra-, että omistusasuminen on suurissa taajamissa kallista ja hinnoiteltu varmaan keskituloisen ihmisen maksukyvyn ylärajoille.
Asuntolainan korkotuki varmaan siirtyy asuntojen hintoihin - mutta niin siirtyy isojen rakennusyhtiöidenkin lainat vuokra-asuntojen vuokriin. Pitäiskö mieluummin kieltää pankeilta lainakoron ottaminen, kuin siirtää sen maksaminen kuluttajille kierrätyksen kautta :-)

Yksi "mammonaan kiintymisen" tunnusmerkki on varmaan siinä, mitä ihminen pitää välttämättömänä normaaliin elämiseen. Musta tuntuu siltä, että mitä suuremmat tulot, sen enemmän ihminen tarvitsee täyttääkseen oman "normaalin elämän" kriteerinsä.
Yksi tämän tunnusmerkki on se, että asuntoa ostettaessa se mitoitetaan aina oman maksukyvyn ylärajalle. Nykyään ei enää edes rakenneta pieniä omakotitaloja ja uusien talojen neliömäärät kasvavat koko ajan. Ihmisten käsitys siitä, paljonko neliöitä asuminen edellyttää, se kasvaa. Ihmiset siis rakentavat suurempia taloja kuin mikä ehkä olisi välttämätöntä. Samoin käsitys välttämättömästä varustelutasosta muuttuu koko ajan kallimmaksi.
Omakotiasumisessa siis mitoitetaan usein itse itselle ylimääräistä lainaa. Se on ainoa mammonaan kiintymisen muoto, jonka tunnistan asumisessa itsessään.

Itse asun tällä hetkellä vuokralla. Aiemmin oli oma talo, joka jäi exälle avioerossa. Olen sen jälkeen maksanut vuokraa 7 vuoden aikana n. 46 000 euroa. Ja sama jatkuu eläkeikään asti ja sen jälkeenkin.
Kaikki asumismuodot ajavat ihmisen "pakkotyöhön" kun siitä asumisesta on kuitenkin maksettava.

Mammonan kirouksesta omalla kohdallani: pienituloisena tulen saamaan todella pienen eläkkeen, niin pienen, että mulla ei taida eläkkeellä olla varaa sekä maksaa vuokraa, että turvata päivittäinen toimeentulo. Tulen siis eläkeiässä joutumaan yhteiskunnan tukien varaan asumisen suhteen. Ellen hanki sitä ennen omaa taloa ja maksa sitä velattomaksi.
Mun suunnitelma vanhuuden turvastani onkin se, että saan ostettua ja maksettua itelleni velattoman talon ennen kuin jään pienen eläkkeeni varaan. Se on oikeastaan mun ainut selviytymiskeino taloudellisesti itsenäisenä vanhuksena: asuminen josta ei tarvitse maksaa lainaa, yhtiövastiketta tai vuokraa. Enkä tunne että olisin kiintynyt mammonaan yhtään enempää kuin mun välttämättömyys edellyttää.

Tästä tuli pitkä pohdinta osin henkilökohtaisista asioista. Mutta yritin peilata mammonaan kiintymisen ajatusta omaan tilanteeseeni pienituloisena.

Mammonaan kiintymisen paheksuminen on hyvä harrastus niille, joilla ei ole huolta taloudestaan tai niille, jotka ovat niin pienituloisia ettei heillä ole mahdollista minkäänlaiseen mammonaan yli päivittäisen minimitarpeen.

Lue lisää

No, mammonan paheksuminen on asia, jota harva katsoo hyvällä. Onhan se nykyajan ihanne ja miltei tabu.
”…miksi rahansa käyttäminen omistettaviin hyödykkeisiin…”

Miksi hyödykkeisiin, miksei palveluihin?

”Joku omistaa kaiken. Miksi kiinteistöjen omistus täytyy keskittää harvoille?”

Tässäpä iskit ytimeen. Mielestäni vuokra-asuntojen tuottaminen pitäisi laajeta kaikin tavoin, eli omistuspohja voisi olla huomattavasti laajempi, eikä vain muutaman yrittäjän varassa. Toki kunnat rakentavat ja sitä voisi tukea vieläkin enemmän. Näin saataisiin vuokralle enemmän erilaisia asumismuotoja.

”…osuuskuntaomistaminen olisi jotenkin halvempaa kuin esim. asunto-osakeyhtiön kautta omistaminen…”

Osuuskuntamuoto oli halvempaa asukkaille. Ei olisi pakko ottaa kallista ja suurta lainaa. Toinen vaihtoehto olisi asumisoikeus asunnot, joihin voi päästä ilman noita isoja lainoja.

”Pitäiskö mieluummin kieltää pankeilta lainakoron ottaminen…”

Tämä olisi hyvä vaihtoehto, toisaalta se ei tukisi vuokra-asuntojen syntymistä tai niihin siirtymistä. Ellei sitten korkovapaus koskisi vain vuokra-asuntojen tuottajia ja ylläpitäjiä – silloin homma toimisi oikeaan suuntaan.

”Samoin käsitys välttämättömästä varustelutasosta muuttuu koko ajan kallimmaksi…”

Tässä toinen todella tärkeä asia. Kuin salaa hiipien tämä varustelukilpailu on siirtynyt asumiseen.
Enää ei koneet tai muut laitteet kestä kuin kymmenisen vuotta ja uusia tulee markkinoilla – aina vain ”parempia”. Kukaan ei tiedä hienojen atk järjestelmien todellista kestoikää.

Eikä talotkaan kestä kuin 30 vuotta, kun niitä pitää remontoida lattiasta kattoon. 50 vuotta on jo ikä, jolloin sen saa kaiketi purkaa. Ellei sitä ennen ole home sitä syönyt.
”Ellen hanki sitä ennen omaa taloa ja maksa sitä velattomaksi.”
”…asuminen josta ei tarvitse maksaa lainaa, yhtiövastiketta tai vuokraa.”
Eli kun olet sen lainan saanut maksettua, täytyy ottaa jo uutta. Omakotitalossa on menoja aina, lämmityksestä lähtien.
Olen silloin tällöin laskeskellut, miten tilanne muuttuisi jos ostaisin oman osakkeen. Jotta siitä pääsisi vanhana nauttimaan vastikkeen verran, asumiskulut nousisivat nyt yli 600 euroa kuukaudessa. Omakotitaloon pitäisi tietysti ottaa mukaan lämmitys- ja muut käytöstä aiheutuvat jatkuvat kulut, sekä työ mikä pitää tehdä itse – jaksoi tai ei. Jos taas lainaa ottaisi niin, että sitä vielä eläkkeelläkin pitäisi maksaa, sitten kulut olisivat kohtuulliset.

Jos olet nuori, ehkä valinta on ok. Toki pitää ottaa sekin huomioon, että lainan korot muuttuvat markkinatilanteen mukaan. Samoin että oma terveys säilyy hyvänä. Kukaan ei sairastu tai jää työttömäksi. Eikä tapahdu muutakaan yllättävää… kuten vaikka vesivahinkoa tai tulipaloa. Huolta ja murhetta riittää….

kaarne kirjoitti:

Jännää on.
No, kaikki uskonnot ovat synkretistisiä, tykkäsivät niiden harjoittajat ajatuksesta tai eivät. Miksipä ei Jeesuksen nimen alla voisi esiintyä vastakkaisiakin käsityksiä maailmasta.
Asiahan on muuten ihan ok, mutta se pelastus ja sen välttämätön vastapari eli kadotus tekevät näistä käsityksistä niin kauheita.

Lue lisää

Khrm, tuota. Minä kun luulin, että oli puhe suhtautumisesta materialistiseen hyvään. Mutta ateistien kanssa on näköjään niin, että vaikka olisi puhe aamupuuron syömisestä, tosiasiassa siinä on puhe uskosta helvettiin. Ateistit näyttävät uskovan helvettiin tukevammin kuin useimmat fundamentalistikristitytkään. -:D

a-teisti kirjoitti:

Tuo askeettisuuden ihanne tulee tietenkin Jeesuksen väitetyistä sanoista ja menestysteologia taas tarjoaa palkintoa hyvästä ja oikeasta kristillisestä elämästä.

Aika ristiriitainen tilanne kai syntyisi siitä kun asteekkista elämää viettävä maallisesta kieltäytyvä kristitty palkittaisiin menestysteologian mukaisella maallisella mannalla :D

Lue lisää

Se askeettinen kristitty antaisi tietysti saamansa köyhille ja uskoisi, että sitä varten Jumala sen hänelle antoi. Vai mitä? :)
Menestysteologian kannattajat eivät olisi tietenkään tuosta mannasta kateellisia, koska eihän askeetin elämässä ole sellaista mitä he paheksuisivat. Ihan ansiosta se heidän mielestään varmasti tuli. Vai mitä?:)
Niin että mikä on ongelma?:)

- - kirjoitti:

Khrm, tuota. Minä kun luulin, että oli puhe suhtautumisesta materialistiseen hyvään. Mutta ateistien kanssa on näköjään niin, että vaikka olisi puhe aamupuuron syömisestä, tosiasiassa siinä on puhe uskosta helvettiin. Ateistit näyttävät uskovan helvettiin tukevammin kuin useimmat fundamentalistikristitytkään. -:D

Lue lisää

Tämä on toki sivujuonne keskustelun pääaiheen suhteen.
Arvelin kuitenkin, että Kirkko Kuulolla-palstalla arvokysymyksiä on mielekästä tarkastella myös uskontojen viitekehyksessä.

Kannattaa seurata tuota pääteemaa, koska tämä ei tosiaan liity siihen suoraan.

kaarne kirjoitti:

Tämä on toki sivujuonne keskustelun pääaiheen suhteen.
Arvelin kuitenkin, että Kirkko Kuulolla-palstalla arvokysymyksiä on mielekästä tarkastella myös uskontojen viitekehyksessä.

Kannattaa seurata tuota pääteemaa, koska tämä ei tosiaan liity siihen suoraan.

Lue lisää

Kysyn nyt vielä, kun jäi epäselväksi.
Siis että jos kristityllä on se vakaumus, että kohtuullinen elämäntapa on hyvä ja oikein ja välttämätöntä, siinä on kuitenkin jotakin pahaa, mikäli hän uskoo kadotukseen? Jos hän ei uskoisi kadotukseen, tuossa hänen elämäntapa-vakaumuksessaan ei olisi mitään pahaa?

- - kirjoitti:

Kysyn nyt vielä, kun jäi epäselväksi.
Siis että jos kristityllä on se vakaumus, että kohtuullinen elämäntapa on hyvä ja oikein ja välttämätöntä, siinä on kuitenkin jotakin pahaa, mikäli hän uskoo kadotukseen? Jos hän ei uskoisi kadotukseen, tuossa hänen elämäntapa-vakaumuksessaan ei olisi mitään pahaa?

Lue lisää

En minä noin sanonut, enkä tarkoittanut.

Pelastus ja kadotus ikuisessa kuolemanjälkeisessä on ajatus jssaa on minusta jotain väärin, ja arvelen että se ajaa kristittyjä jonkun verran maallisen halveksimiseen, mutta mun puolesta kaikki kristityt saavat mielellään harjoittaa kohtuutta kaikissa toimissaan.

mummomuori kirjoitti:

No, mammonan paheksuminen on asia, jota harva katsoo hyvällä. Onhan se nykyajan ihanne ja miltei tabu.
”…miksi rahansa käyttäminen omistettaviin hyödykkeisiin…”

Miksi hyödykkeisiin, miksei palveluihin?

”Joku omistaa kaiken. Miksi kiinteistöjen omistus täytyy keskittää harvoille?”

Tässäpä iskit ytimeen. Mielestäni vuokra-asuntojen tuottaminen pitäisi laajeta kaikin tavoin, eli omistuspohja voisi olla huomattavasti laajempi, eikä vain muutaman yrittäjän varassa. Toki kunnat rakentavat ja sitä voisi tukea vieläkin enemmän. Näin saataisiin vuokralle enemmän erilaisia asumismuotoja.

”…osuuskuntaomistaminen olisi jotenkin halvempaa kuin esim. asunto-osakeyhtiön kautta omistaminen…”

Osuuskuntamuoto oli halvempaa asukkaille. Ei olisi pakko ottaa kallista ja suurta lainaa. Toinen vaihtoehto olisi asumisoikeus asunnot, joihin voi päästä ilman noita isoja lainoja.

”Pitäiskö mieluummin kieltää pankeilta lainakoron ottaminen…”

Tämä olisi hyvä vaihtoehto, toisaalta se ei tukisi vuokra-asuntojen syntymistä tai niihin siirtymistä. Ellei sitten korkovapaus koskisi vain vuokra-asuntojen tuottajia ja ylläpitäjiä – silloin homma toimisi oikeaan suuntaan.

”Samoin käsitys välttämättömästä varustelutasosta muuttuu koko ajan kallimmaksi…”

Tässä toinen todella tärkeä asia. Kuin salaa hiipien tämä varustelukilpailu on siirtynyt asumiseen.
Enää ei koneet tai muut laitteet kestä kuin kymmenisen vuotta ja uusia tulee markkinoilla – aina vain ”parempia”. Kukaan ei tiedä hienojen atk järjestelmien todellista kestoikää.

Eikä talotkaan kestä kuin 30 vuotta, kun niitä pitää remontoida lattiasta kattoon. 50 vuotta on jo ikä, jolloin sen saa kaiketi purkaa. Ellei sitä ennen ole home sitä syönyt.
”Ellen hanki sitä ennen omaa taloa ja maksa sitä velattomaksi.”
”…asuminen josta ei tarvitse maksaa lainaa, yhtiövastiketta tai vuokraa.”
Eli kun olet sen lainan saanut maksettua, täytyy ottaa jo uutta. Omakotitalossa on menoja aina, lämmityksestä lähtien.
Olen silloin tällöin laskeskellut, miten tilanne muuttuisi jos ostaisin oman osakkeen. Jotta siitä pääsisi vanhana nauttimaan vastikkeen verran, asumiskulut nousisivat nyt yli 600 euroa kuukaudessa. Omakotitaloon pitäisi tietysti ottaa mukaan lämmitys- ja muut käytöstä aiheutuvat jatkuvat kulut, sekä työ mikä pitää tehdä itse – jaksoi tai ei. Jos taas lainaa ottaisi niin, että sitä vielä eläkkeelläkin pitäisi maksaa, sitten kulut olisivat kohtuulliset.

Jos olet nuori, ehkä valinta on ok. Toki pitää ottaa sekin huomioon, että lainan korot muuttuvat markkinatilanteen mukaan. Samoin että oma terveys säilyy hyvänä. Kukaan ei sairastu tai jää työttömäksi. Eikä tapahdu muutakaan yllättävää… kuten vaikka vesivahinkoa tai tulipaloa. Huolta ja murhetta riittää….

Lue lisää

Toki mammonaan kiintyminen on huono asia, jos se saa sellaisia muotoja, että se typistää muuta elämää ja saa yhteiskunnan kokonaisuutena tavoittelemaan mammonaa esim. luonnon kustannuksella. Näinhän täällä näyttää yleisesti tapahtuvan.

Omistusasuminen vaan ei sinänsä ole tämän vääristyneen elämän pahin uhka. Yletön kulutus on paljon pahempi ongelma.

Ei ne seinät, vaan mitä niiden sisä- ja ulkopuolella muuten puuhaillaan.

Siitä me ehkä ollaan yhtä mieltä, että jonkunlainen tasapaino ja ehkä niukkuuskin on kokonaisuuden kannalta parempi kuin minkään sorttinen ylettömyys.

kaarne kirjoitti:

Toki mammonaan kiintyminen on huono asia, jos se saa sellaisia muotoja, että se typistää muuta elämää ja saa yhteiskunnan kokonaisuutena tavoittelemaan mammonaa esim. luonnon kustannuksella. Näinhän täällä näyttää yleisesti tapahtuvan.

Omistusasuminen vaan ei sinänsä ole tämän vääristyneen elämän pahin uhka. Yletön kulutus on paljon pahempi ongelma.

Ei ne seinät, vaan mitä niiden sisä- ja ulkopuolella muuten puuhaillaan.

Siitä me ehkä ollaan yhtä mieltä, että jonkunlainen tasapaino ja ehkä niukkuuskin on kokonaisuuden kannalta parempi kuin minkään sorttinen ylettömyys.

Lue lisää

Olet aivan oikeassa. Omistaminen ei ole pahin uhka. Se on yksi niistä, sillä niitä on monta. Asumiseen liittyy myös yletön kulutus materian muodossa. Siihen liittyy myös taloudelliseen kuplaan osallistuminen, ihan noin huomaamattaan. Mitä monimutkaisemmaksi nämä asiat tehdään, sitä vaikeampaa on havaita niiden omien valintojen vaikutusta kokonaisuuteen.

Kyllä, tuota tasapainoa ja niukkuudenkin asiaa olen valmis puoltamaan. Se ie todellakaan tarkoita mitään kurjuudessa rypemistä, vaan havahtumista siihen, mikä on jo aivan liikaa.

mummomuori kirjoitti:

Olet aivan oikeassa. Omistaminen ei ole pahin uhka. Se on yksi niistä, sillä niitä on monta. Asumiseen liittyy myös yletön kulutus materian muodossa. Siihen liittyy myös taloudelliseen kuplaan osallistuminen, ihan noin huomaamattaan. Mitä monimutkaisemmaksi nämä asiat tehdään, sitä vaikeampaa on havaita niiden omien valintojen vaikutusta kokonaisuuteen.

Kyllä, tuota tasapainoa ja niukkuudenkin asiaa olen valmis puoltamaan. Se ie todellakaan tarkoita mitään kurjuudessa rypemistä, vaan havahtumista siihen, mikä on jo aivan liikaa.

Lue lisää

Liikaa ei saa olla. Vähän on kaunista.

Mutta sinä et ole saanut vastauksia kysymykseen että mistä voisit luopua. Minä en luovu mistään. Pidän sisustamisesta, ja olen hankkinut vähän ja kaunista ja laadukasta.

Kysyin sinulta jo aiemmin MIKSI jostain pitäisi luopua?

Miksi syyllistät turhaan omistajia ja aiheutat pahaa mieltä?

Niin, sinulla on jo sydän mammonassa kiinni. Minulle koti on ne ihmiset, jotka asuvat yhdessä. Ehkä sen verran olen itsekin kiintynyt mammonaan että on myös tavaroita, joista en ole halunnut luopua. Se, minkälaiset seinät ympärillä on ja ketkä ne omistavat, eivät kotia vielä tee.

Ymmärrän kyllä että ihminen kiintyy paikkaan. Ainakin näin vanhempana on yhä vastenmielisempää muuttaa, sitä jo haluaa vain olla. Sekin on vain mukavuutta.

Aika usealle eivät muuten ne seinät edes ole omia, laina takaa että omistus on pankeilla tai osakkeissa saa vain oikeudn asua jossain kämpässä.

mummomuori kirjoitti:

Niin, sinulla on jo sydän mammonassa kiinni. Minulle koti on ne ihmiset, jotka asuvat yhdessä. Ehkä sen verran olen itsekin kiintynyt mammonaan että on myös tavaroita, joista en ole halunnut luopua. Se, minkälaiset seinät ympärillä on ja ketkä ne omistavat, eivät kotia vielä tee.

Ymmärrän kyllä että ihminen kiintyy paikkaan. Ainakin näin vanhempana on yhä vastenmielisempää muuttaa, sitä jo haluaa vain olla. Sekin on vain mukavuutta.

Aika usealle eivät muuten ne seinät edes ole omia, laina takaa että omistus on pankeilla tai osakkeissa saa vain oikeudn asua jossain kämpässä.

Lue lisää

Ehei, ystäväiseni, en ole kiintynyt mammonaan, olen kiintynyt kotiini, tiettyyn paikkaan maan päällä. Jos oma mielesi on niin turmeltunut, että näet ihmisten kodit vain mammonana, se on sinun vaivasi. Edustat siinä juuri sitä, mitä vastaan puhut, eli saarnaat tosiasiassa itsellesi?

Ihmiset revitään nykyään juuriltaan, irti paikasta, irti maasta. Kotejakaan heillä ei saisi enää olla, pitäisi olla vain asunnot, joiden arvo mitataan rahassa. Rahajumalaa kumarretaan, niinkuin sinäkin kumarrat. Sitten ihmetellään, kun ihmiset voivat henkisesti huonosti.

omistuskoti kirjoitti:

Ehei, ystäväiseni, en ole kiintynyt mammonaan, olen kiintynyt kotiini, tiettyyn paikkaan maan päällä. Jos oma mielesi on niin turmeltunut, että näet ihmisten kodit vain mammonana, se on sinun vaivasi. Edustat siinä juuri sitä, mitä vastaan puhut, eli saarnaat tosiasiassa itsellesi?

Ihmiset revitään nykyään juuriltaan, irti paikasta, irti maasta. Kotejakaan heillä ei saisi enää olla, pitäisi olla vain asunnot, joiden arvo mitataan rahassa. Rahajumalaa kumarretaan, niinkuin sinäkin kumarrat. Sitten ihmetellään, kun ihmiset voivat henkisesti huonosti.

Lue lisää

Muummooo..!!TAAS sä olet syyttämässä ihmisiä siitä mitä ne eivät ole.

Sulla on lukemisen ymmärtämisen kanssa ongelmia, nimmari"omistuskoti"ei missään vaiheessa ilmaissut että hänelle merkkaa raha.

Sinulle se raha merkkaa, ja olet näkevinäsi muissa samaa vikaa.

omistuskoti kirjoitti:

Ehei, ystäväiseni, en ole kiintynyt mammonaan, olen kiintynyt kotiini, tiettyyn paikkaan maan päällä. Jos oma mielesi on niin turmeltunut, että näet ihmisten kodit vain mammonana, se on sinun vaivasi. Edustat siinä juuri sitä, mitä vastaan puhut, eli saarnaat tosiasiassa itsellesi?

Ihmiset revitään nykyään juuriltaan, irti paikasta, irti maasta. Kotejakaan heillä ei saisi enää olla, pitäisi olla vain asunnot, joiden arvo mitataan rahassa. Rahajumalaa kumarretaan, niinkuin sinäkin kumarrat. Sitten ihmetellään, kun ihmiset voivat henkisesti huonosti.

Lue lisää

Kiintynyt kotiin... Hmmm... Minulle se on seinät ja katto. Betonia. Ne seinät on vain raamit elämälle, koti on tunne ja koti voi olla puolestani vaikka missä muuallakin kuin tässä keittiön pöydän ääressä.

a-teisti kirjoitti:

Kiintynyt kotiin... Hmmm... Minulle se on seinät ja katto. Betonia. Ne seinät on vain raamit elämälle, koti on tunne ja koti voi olla puolestani vaikka missä muuallakin kuin tässä keittiön pöydän ääressä.

Lue lisää

Niin, ehkä sinulla on vielä lapsuudenkotisi jäljellä jossakin? Mutta, ihmiset ovat erilaisia. Toiset kiintyvät paikkoihin, toiset eivät. Riippuu myös elämäntilanteesta ja iästäkin.
Jotkut karjalaiset evakot matkustivat vuosikymmenien jälkeen yhä uudelleen katsomaan ehkä sitä ainoaa, mikä heidän kodistaan oli jäljellä, kivijalan pätkää. Tiedän ihmisiä, jotka matkustivat joka kesä entisen kotinsa kivijalalle, se oli heille pyhä paikka.

Laskin kerran, että tämä on minulla yhdeksästoista osoite, jossa olen asunut. Tässä olenkin sitten asunut noin puolet elämästäni. Nuorena opiskelijana asuin milloin missäkin, ja kesistä asuin ainakin osan ulkomailla, eri maissa ja paikoissa. Olin siellä työssä, että sain reissurahoja. Mutta eivät ne asunnot eivät olleet mitään koteja vaan kämppiä, joissa sillä hetkellä kortteerasi.
Tässä on jälkikasvumme kasvanut, ja toivon, ettei tarvitsisi muuttaa tästä koskaan pois, mutta eihän sitä tiedä.

Panenpa tähän vanhasta aapisesta vähän topeliaanista maailmankuvaa ;). Tuolla tavalla eivät saisi tuntea enää lapsetkaan, kun kaikki täytyy nähdä rahana.

"KOTI

Minulla on pieni koti, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta paikkaa maan päällä. Isäni taloa en saata milloinkaan unhottaa. Siellä olen kotonani, siellä parhaiten viihdyn. Enköpä tuntisi tietä ja veräjätä! Enköpä taloa ja tupaa muistaisi! Kaikki on siellä minulle perin tuttua. Näitä portaita olen niin monasti astunut. Tämän oven olen niin monasti avannut. Ikkunasta olen pihalle katsellut. Takkavalkean ääressä olen lämmitellyt. Pöydässä olen syönyt. Vuoteessa olen maannut. Jokaisen istuimen tunnen, jokaisen kiven ja polun.
Siellä en eksyisi, en yön pimeydessäkään.
Vähätpä siitä, onko kotini rikas vai köyhä. Siellä elän onnellisena."
- Sakari Topelius -

omistuskoti kirjoitti:

Niin, ehkä sinulla on vielä lapsuudenkotisi jäljellä jossakin? Mutta, ihmiset ovat erilaisia. Toiset kiintyvät paikkoihin, toiset eivät. Riippuu myös elämäntilanteesta ja iästäkin.
Jotkut karjalaiset evakot matkustivat vuosikymmenien jälkeen yhä uudelleen katsomaan ehkä sitä ainoaa, mikä heidän kodistaan oli jäljellä, kivijalan pätkää. Tiedän ihmisiä, jotka matkustivat joka kesä entisen kotinsa kivijalalle, se oli heille pyhä paikka.

Laskin kerran, että tämä on minulla yhdeksästoista osoite, jossa olen asunut. Tässä olenkin sitten asunut noin puolet elämästäni. Nuorena opiskelijana asuin milloin missäkin, ja kesistä asuin ainakin osan ulkomailla, eri maissa ja paikoissa. Olin siellä työssä, että sain reissurahoja. Mutta eivät ne asunnot eivät olleet mitään koteja vaan kämppiä, joissa sillä hetkellä kortteerasi.
Tässä on jälkikasvumme kasvanut, ja toivon, ettei tarvitsisi muuttaa tästä koskaan pois, mutta eihän sitä tiedä.

Panenpa tähän vanhasta aapisesta vähän topeliaanista maailmankuvaa ;). Tuolla tavalla eivät saisi tuntea enää lapsetkaan, kun kaikki täytyy nähdä rahana.

"KOTI

Minulla on pieni koti, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta paikkaa maan päällä. Isäni taloa en saata milloinkaan unhottaa. Siellä olen kotonani, siellä parhaiten viihdyn. Enköpä tuntisi tietä ja veräjätä! Enköpä taloa ja tupaa muistaisi! Kaikki on siellä minulle perin tuttua. Näitä portaita olen niin monasti astunut. Tämän oven olen niin monasti avannut. Ikkunasta olen pihalle katsellut. Takkavalkean ääressä olen lämmitellyt. Pöydässä olen syönyt. Vuoteessa olen maannut. Jokaisen istuimen tunnen, jokaisen kiven ja polun.
Siellä en eksyisi, en yön pimeydessäkään.
Vähätpä siitä, onko kotini rikas vai köyhä. Siellä elän onnellisena."
- Sakari Topelius -

Lue lisää

Kyllä sellainen tärkeä kotipaikka on tuolla jossain vaikka päivääkään en ole siellä asunut. Isäni on, minä en. Side on kuitenkin olemassa. Henkinen. Sen eteen tiedän aikoinaan raadetun enemmän kuin itselläni koskaan on kodin tai kotien vuoksi ollut tarpeen. Ei tie ollut helppo äpärän tehneestä piiasta mökin mummoksi tuolloin. Jonkin pellonnurkankin siihen sai ja vähän pajukkoa.

Mukaan mahtuu paljon arvostusta ja kunnioitusta köyhyydestä edes hiukan ylös noussutta mummoani ja isääni kohtaan joka ei tuota tilkkua edes eläkseen tarvinnut mutta arvosti äitinsä työtä ja vannotti: pitäkää suvussa. Pidetään.


Topeliuksen runo on kyllä puhutteleva.

omistuskoti kirjoitti:

Ehei, ystäväiseni, en ole kiintynyt mammonaan, olen kiintynyt kotiini, tiettyyn paikkaan maan päällä. Jos oma mielesi on niin turmeltunut, että näet ihmisten kodit vain mammonana, se on sinun vaivasi. Edustat siinä juuri sitä, mitä vastaan puhut, eli saarnaat tosiasiassa itsellesi?

Ihmiset revitään nykyään juuriltaan, irti paikasta, irti maasta. Kotejakaan heillä ei saisi enää olla, pitäisi olla vain asunnot, joiden arvo mitataan rahassa. Rahajumalaa kumarretaan, niinkuin sinäkin kumarrat. Sitten ihmetellään, kun ihmiset voivat henkisesti huonosti.

Lue lisää

Jos koti on seinät, niin eikö silloin voi sanoa kiintyneensä materiaan?

Kuten sanoin, että ymmärrän sen että ihminen kiintyy paikkoihin ja taloihin. Toki minäkin niin teen. Ihminen on vain sellainen, että hyvin helposti turvaa johon materiaan – kuten taloihin. Me luomme siihen suhteen, joka katketessaan romauttaa koko elämän.

Jos kotisi tuhoutuu tulvassa tai tulipalossa, miten kokisit sen?

Niin, nykyään on vain asuntoja, joiden arvo mitataan rahassa. Asunnoissa hiivitään, ettei vain tulisi kulumajälkiä koska silloin arvo laskee. Samoin asuntoja remontoidaan aina siksi, että arvo nousisi tai edes pysyisi samana. Ei siis ole sillä hyvä että ottaa hurjat määrät lainaa sitä pitää ottaa aina vain lisää noiden remonttien vuoksi. Moni nostaa kansaliikettä monia vähäosaisia vastaan, ettei vain heille rakennettaisi vuokra-asuntoja tai asuntoloita, koska se voi laskea heidän asuntojensa arvoa.

omistuskoti kirjoitti:

Niin, ehkä sinulla on vielä lapsuudenkotisi jäljellä jossakin? Mutta, ihmiset ovat erilaisia. Toiset kiintyvät paikkoihin, toiset eivät. Riippuu myös elämäntilanteesta ja iästäkin.
Jotkut karjalaiset evakot matkustivat vuosikymmenien jälkeen yhä uudelleen katsomaan ehkä sitä ainoaa, mikä heidän kodistaan oli jäljellä, kivijalan pätkää. Tiedän ihmisiä, jotka matkustivat joka kesä entisen kotinsa kivijalalle, se oli heille pyhä paikka.

Laskin kerran, että tämä on minulla yhdeksästoista osoite, jossa olen asunut. Tässä olenkin sitten asunut noin puolet elämästäni. Nuorena opiskelijana asuin milloin missäkin, ja kesistä asuin ainakin osan ulkomailla, eri maissa ja paikoissa. Olin siellä työssä, että sain reissurahoja. Mutta eivät ne asunnot eivät olleet mitään koteja vaan kämppiä, joissa sillä hetkellä kortteerasi.
Tässä on jälkikasvumme kasvanut, ja toivon, ettei tarvitsisi muuttaa tästä koskaan pois, mutta eihän sitä tiedä.

Panenpa tähän vanhasta aapisesta vähän topeliaanista maailmankuvaa ;). Tuolla tavalla eivät saisi tuntea enää lapsetkaan, kun kaikki täytyy nähdä rahana.

"KOTI

Minulla on pieni koti, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta paikkaa maan päällä. Isäni taloa en saata milloinkaan unhottaa. Siellä olen kotonani, siellä parhaiten viihdyn. Enköpä tuntisi tietä ja veräjätä! Enköpä taloa ja tupaa muistaisi! Kaikki on siellä minulle perin tuttua. Näitä portaita olen niin monasti astunut. Tämän oven olen niin monasti avannut. Ikkunasta olen pihalle katsellut. Takkavalkean ääressä olen lämmitellyt. Pöydässä olen syönyt. Vuoteessa olen maannut. Jokaisen istuimen tunnen, jokaisen kiven ja polun.
Siellä en eksyisi, en yön pimeydessäkään.
Vähätpä siitä, onko kotini rikas vai köyhä. Siellä elän onnellisena."
- Sakari Topelius -

Lue lisää

Niin, on monia jotka todella kiintyvät siihen mammonaan eli materiaan. Ihan luonnollinen juttu.

Myös minä olen liikkunut ja muuttanut. Välillä olen ollut asunnotonkin. Mutta jostain syystä olen kokemut nuo asiat aika toisin.

Kun nuorena katselin sitä hävitystä, mikä kaupunginosaa kohtasi tuolloin. Kaikki vanhat rakkaat paikat revittiin ja tilalle rakennettiin uutta ja rumaa. Kuinka lapsuuden koti revittiin samoin. Nyt on vain valokuvia ja muistoja. Opin tuolloin surussani, että noihin ei parane itseään kiinnyttää.

Olen saanut asua talossa, joka oli unelmani. Siitäkin piti luopua elämäntilanteiden vuoksi. Taas opin tuon asian, mihin annan itseni kiintyä – häviävään materiaan vai johonkin pysyvään?

Jokaisessa paikassa, jossa olen sittemmin asunut, olen rakentanut kodikseni. Se on koti, joka kulkee mukanani menin mihin vain.

Ehkä sillä on oma tekijänsä että ole evakkojen jälkeläinen. On ollut sopeuduttava siihen, että luopuminen on ihmisen osa. Mitä paremmin oppii luopumisen kovan läksyn, sitä turvallisempaa elämä on. Sitä ei enää heiluttele tuollaiset ulkoiset asiat. Kun vielä sain löytää uskon Jumalaan, on vielä turvallisempi olla.

On minulla ”koti” joka on muistoissani. Se kulkee mukanani myös. Sitä ei turmele mikään maallinen ilmiö.

a-teisti kirjoitti:

Kyllä sellainen tärkeä kotipaikka on tuolla jossain vaikka päivääkään en ole siellä asunut. Isäni on, minä en. Side on kuitenkin olemassa. Henkinen. Sen eteen tiedän aikoinaan raadetun enemmän kuin itselläni koskaan on kodin tai kotien vuoksi ollut tarpeen. Ei tie ollut helppo äpärän tehneestä piiasta mökin mummoksi tuolloin. Jonkin pellonnurkankin siihen sai ja vähän pajukkoa.

Mukaan mahtuu paljon arvostusta ja kunnioitusta köyhyydestä edes hiukan ylös noussutta mummoani ja isääni kohtaan joka ei tuota tilkkua edes eläkseen tarvinnut mutta arvosti äitinsä työtä ja vannotti: pitäkää suvussa. Pidetään.


Topeliuksen runo on kyllä puhutteleva.

Lue lisää

Köyhien ihmisten jälkeläinen minäkin olen. Ei tullut heille ilmaiseksi heidän pieni kotinsa. "Tyhjästä" kouluttivat lapsensakin. Ihmekauhalla soppaa.

Eivät kodit itsekseen maasta kasva, mutta sitä en ymmärrä, että niiden arvo olisi vain siinä kuinka paljon niiden eteen on tehty työtä tai kuinka paljon niistä voi saada rahaa.

mummomuori kirjoitti:

Niin, on monia jotka todella kiintyvät siihen mammonaan eli materiaan. Ihan luonnollinen juttu.

Myös minä olen liikkunut ja muuttanut. Välillä olen ollut asunnotonkin. Mutta jostain syystä olen kokemut nuo asiat aika toisin.

Kun nuorena katselin sitä hävitystä, mikä kaupunginosaa kohtasi tuolloin. Kaikki vanhat rakkaat paikat revittiin ja tilalle rakennettiin uutta ja rumaa. Kuinka lapsuuden koti revittiin samoin. Nyt on vain valokuvia ja muistoja. Opin tuolloin surussani, että noihin ei parane itseään kiinnyttää.

Olen saanut asua talossa, joka oli unelmani. Siitäkin piti luopua elämäntilanteiden vuoksi. Taas opin tuon asian, mihin annan itseni kiintyä – häviävään materiaan vai johonkin pysyvään?

Jokaisessa paikassa, jossa olen sittemmin asunut, olen rakentanut kodikseni. Se on koti, joka kulkee mukanani menin mihin vain.

Ehkä sillä on oma tekijänsä että ole evakkojen jälkeläinen. On ollut sopeuduttava siihen, että luopuminen on ihmisen osa. Mitä paremmin oppii luopumisen kovan läksyn, sitä turvallisempaa elämä on. Sitä ei enää heiluttele tuollaiset ulkoiset asiat. Kun vielä sain löytää uskon Jumalaan, on vielä turvallisempi olla.

On minulla ”koti” joka on muistoissani. Se kulkee mukanani myös. Sitä ei turmele mikään maallinen ilmiö.

Lue lisää

Tuota arvelinkin, että ilkeän suhtautumisesi taustalla on pettymyksestä johtunut arvonkieltäminen. Kun ei salli itsensä kiintyä, muutkaan eivät saisi? Kateus tekee ilkeäksi.

Ei minulla ole mitään illuusioita sellaisesta, että jokin olisi pysyvää ja varmaa loppuelämän. Eihän sitä voi tietää. Mutta kun ei voi tietää, ei saisi välittääkään?

mummomuori kirjoitti:

Jos koti on seinät, niin eikö silloin voi sanoa kiintyneensä materiaan?

Kuten sanoin, että ymmärrän sen että ihminen kiintyy paikkoihin ja taloihin. Toki minäkin niin teen. Ihminen on vain sellainen, että hyvin helposti turvaa johon materiaan – kuten taloihin. Me luomme siihen suhteen, joka katketessaan romauttaa koko elämän.

Jos kotisi tuhoutuu tulvassa tai tulipalossa, miten kokisit sen?

Niin, nykyään on vain asuntoja, joiden arvo mitataan rahassa. Asunnoissa hiivitään, ettei vain tulisi kulumajälkiä koska silloin arvo laskee. Samoin asuntoja remontoidaan aina siksi, että arvo nousisi tai edes pysyisi samana. Ei siis ole sillä hyvä että ottaa hurjat määrät lainaa sitä pitää ottaa aina vain lisää noiden remonttien vuoksi. Moni nostaa kansaliikettä monia vähäosaisia vastaan, ettei vain heille rakennettaisi vuokra-asuntoja tai asuntoloita, koska se voi laskea heidän asuntojensa arvoa.

Lue lisää

Sinulle kaikkeen, mihin kiintyy, muodostuu materiaan kiinnittyminen. Eikö siis rakastuminen ihmiseenkin ole kiintymistä materiaan? Ei tietenkään, sehän on sisäinen asenne, joka sen määrittää, oletko väärällä tavalla kiinnittynyt materiaan vai et.

Eihän se ole välttämättä kiinnittymistä materiaan negatiivisessa mielessä, jos on kiintynyt eli on muodostunut tunneside kotipaikkaan ja kotiin, jossa asuu. Voin ja saan tuntea kuuluvani tiettyyn paikkaan, eihän se syntiä ole. Jos se muodostuu tärkeimmäksi elämässä, silloin materiasta on tullut epäjumala. Tietenkin kun kodin menettää, se kirpaisee, mutta me olemme sillä tavalla rakennettuja, että tunnemme surua tunnemenetyksissä. Jos eläisi kuin ulkopuolinen mihinkään kiinnyttämättä, olisiko tuollainen juurettomuus sekään elämisenarvoista elämää.

Kyllä minä haluaisin asua mieluummin omakotitalossa kuin kerrostalossa, jossa tunnen olevani ahdistavassa lokerossa; ei voi oleilla vapaasti omalla pihalla, ei askarrella ja kuopia pihamaalla vapaasti. Lumityötkin olisi hyvää kuntoilua. Taas on kiinni omasta asenteesta, miten asiat kokee. Ei pidä tehdä omista kokemuksista mittaria kaikille kuten sinulla on tapana.

"Niin, nykyään on vain asuntoja, joiden arvo mitataan rahassa."

Kuinka niin? Ihmiset ostavat ja vuokraavat koteja, joissa asua kun ei näillä leveysasteilla muutakaan voi. Raha on vaihdannan väline ja on turha posmottaa syyttävästi tavallisille kansalaisille, jotka eivät ole olleet vaikuttamassa nykyisenkaltaisten rahamarkkinoiden syntyyn.

"Asunnoissa hiivitään, ettei vain tulisi kulumajälkiä koska silloin arvo laskee."

No mitä asunto-ohjelmia on tullut katsottua, niin eipä ole hiivitty vaan elämisenjäljet on hyvinkin vahvana näkyvillä.

"Samoin asuntoja remontoidaan aina siksi, että arvo nousisi tai edes pysyisi samana. "

Ei kait aina siksi. Moni remontoi kun on niin epäkäytännöllistä ja vanhaa ja risaista. Keittiö 60-luvun kuosissa voi olla aika ankea, sanon kokemuksesta.

"Ei siis ole sillä hyvä että ottaa hurjat määrät lainaa sitä pitää ottaa aina vain lisää noiden remonttien vuoksi."

Aina vaan lissää? Ei sunkaan ihmiset nyt niin kovin montaa kertaa talojaan remonteeraa kuitenkaan elämänsä aikana. Älähän nyt liioittele.

"Moni nostaa kansaliikettä monia vähäosaisia vastaan, ettei vain heille rakennettaisi vuokra-asuntoja tai asuntoloita, koska se voi laskea heidän asuntojensa arvoa."

Eiköhän noissa sosiaalitapauksissa ole myös kyse siitä, että niiden asukkaat voisivat tuottaa levottomuutta alueelle ja siksi niitä jotkut vastustaa. Mitäpä itse tuumaisit, jos naapuritalosi muutettaisiin tukiasunnoksi huumevieroituksessa oleville? Ja talossasi ja naapurustossasi asuisi runsaasti lapsiperheitä.

k svms kirjoitti:

Sinulle kaikkeen, mihin kiintyy, muodostuu materiaan kiinnittyminen. Eikö siis rakastuminen ihmiseenkin ole kiintymistä materiaan? Ei tietenkään, sehän on sisäinen asenne, joka sen määrittää, oletko väärällä tavalla kiinnittynyt materiaan vai et.

Eihän se ole välttämättä kiinnittymistä materiaan negatiivisessa mielessä, jos on kiintynyt eli on muodostunut tunneside kotipaikkaan ja kotiin, jossa asuu. Voin ja saan tuntea kuuluvani tiettyyn paikkaan, eihän se syntiä ole. Jos se muodostuu tärkeimmäksi elämässä, silloin materiasta on tullut epäjumala. Tietenkin kun kodin menettää, se kirpaisee, mutta me olemme sillä tavalla rakennettuja, että tunnemme surua tunnemenetyksissä. Jos eläisi kuin ulkopuolinen mihinkään kiinnyttämättä, olisiko tuollainen juurettomuus sekään elämisenarvoista elämää.

Kyllä minä haluaisin asua mieluummin omakotitalossa kuin kerrostalossa, jossa tunnen olevani ahdistavassa lokerossa; ei voi oleilla vapaasti omalla pihalla, ei askarrella ja kuopia pihamaalla vapaasti. Lumityötkin olisi hyvää kuntoilua. Taas on kiinni omasta asenteesta, miten asiat kokee. Ei pidä tehdä omista kokemuksista mittaria kaikille kuten sinulla on tapana.

"Niin, nykyään on vain asuntoja, joiden arvo mitataan rahassa."

Kuinka niin? Ihmiset ostavat ja vuokraavat koteja, joissa asua kun ei näillä leveysasteilla muutakaan voi. Raha on vaihdannan väline ja on turha posmottaa syyttävästi tavallisille kansalaisille, jotka eivät ole olleet vaikuttamassa nykyisenkaltaisten rahamarkkinoiden syntyyn.

"Asunnoissa hiivitään, ettei vain tulisi kulumajälkiä koska silloin arvo laskee."

No mitä asunto-ohjelmia on tullut katsottua, niin eipä ole hiivitty vaan elämisenjäljet on hyvinkin vahvana näkyvillä.

"Samoin asuntoja remontoidaan aina siksi, että arvo nousisi tai edes pysyisi samana. "

Ei kait aina siksi. Moni remontoi kun on niin epäkäytännöllistä ja vanhaa ja risaista. Keittiö 60-luvun kuosissa voi olla aika ankea, sanon kokemuksesta.

"Ei siis ole sillä hyvä että ottaa hurjat määrät lainaa sitä pitää ottaa aina vain lisää noiden remonttien vuoksi."

Aina vaan lissää? Ei sunkaan ihmiset nyt niin kovin montaa kertaa talojaan remonteeraa kuitenkaan elämänsä aikana. Älähän nyt liioittele.

"Moni nostaa kansaliikettä monia vähäosaisia vastaan, ettei vain heille rakennettaisi vuokra-asuntoja tai asuntoloita, koska se voi laskea heidän asuntojensa arvoa."

Eiköhän noissa sosiaalitapauksissa ole myös kyse siitä, että niiden asukkaat voisivat tuottaa levottomuutta alueelle ja siksi niitä jotkut vastustaa. Mitäpä itse tuumaisit, jos naapuritalosi muutettaisiin tukiasunnoksi huumevieroituksessa oleville? Ja talossasi ja naapurustossasi asuisi runsaasti lapsiperheitä.

Lue lisää

Mummomuori on kuin ateistit kristinuskon kimpussa.

k svms kirjoitti:

Sinulle kaikkeen, mihin kiintyy, muodostuu materiaan kiinnittyminen. Eikö siis rakastuminen ihmiseenkin ole kiintymistä materiaan? Ei tietenkään, sehän on sisäinen asenne, joka sen määrittää, oletko väärällä tavalla kiinnittynyt materiaan vai et.

Eihän se ole välttämättä kiinnittymistä materiaan negatiivisessa mielessä, jos on kiintynyt eli on muodostunut tunneside kotipaikkaan ja kotiin, jossa asuu. Voin ja saan tuntea kuuluvani tiettyyn paikkaan, eihän se syntiä ole. Jos se muodostuu tärkeimmäksi elämässä, silloin materiasta on tullut epäjumala. Tietenkin kun kodin menettää, se kirpaisee, mutta me olemme sillä tavalla rakennettuja, että tunnemme surua tunnemenetyksissä. Jos eläisi kuin ulkopuolinen mihinkään kiinnyttämättä, olisiko tuollainen juurettomuus sekään elämisenarvoista elämää.

Kyllä minä haluaisin asua mieluummin omakotitalossa kuin kerrostalossa, jossa tunnen olevani ahdistavassa lokerossa; ei voi oleilla vapaasti omalla pihalla, ei askarrella ja kuopia pihamaalla vapaasti. Lumityötkin olisi hyvää kuntoilua. Taas on kiinni omasta asenteesta, miten asiat kokee. Ei pidä tehdä omista kokemuksista mittaria kaikille kuten sinulla on tapana.

"Niin, nykyään on vain asuntoja, joiden arvo mitataan rahassa."

Kuinka niin? Ihmiset ostavat ja vuokraavat koteja, joissa asua kun ei näillä leveysasteilla muutakaan voi. Raha on vaihdannan väline ja on turha posmottaa syyttävästi tavallisille kansalaisille, jotka eivät ole olleet vaikuttamassa nykyisenkaltaisten rahamarkkinoiden syntyyn.

"Asunnoissa hiivitään, ettei vain tulisi kulumajälkiä koska silloin arvo laskee."

No mitä asunto-ohjelmia on tullut katsottua, niin eipä ole hiivitty vaan elämisenjäljet on hyvinkin vahvana näkyvillä.

"Samoin asuntoja remontoidaan aina siksi, että arvo nousisi tai edes pysyisi samana. "

Ei kait aina siksi. Moni remontoi kun on niin epäkäytännöllistä ja vanhaa ja risaista. Keittiö 60-luvun kuosissa voi olla aika ankea, sanon kokemuksesta.

"Ei siis ole sillä hyvä että ottaa hurjat määrät lainaa sitä pitää ottaa aina vain lisää noiden remonttien vuoksi."

Aina vaan lissää? Ei sunkaan ihmiset nyt niin kovin montaa kertaa talojaan remonteeraa kuitenkaan elämänsä aikana. Älähän nyt liioittele.

"Moni nostaa kansaliikettä monia vähäosaisia vastaan, ettei vain heille rakennettaisi vuokra-asuntoja tai asuntoloita, koska se voi laskea heidän asuntojensa arvoa."

Eiköhän noissa sosiaalitapauksissa ole myös kyse siitä, että niiden asukkaat voisivat tuottaa levottomuutta alueelle ja siksi niitä jotkut vastustaa. Mitäpä itse tuumaisit, jos naapuritalosi muutettaisiin tukiasunnoksi huumevieroituksessa oleville? Ja talossasi ja naapurustossasi asuisi runsaasti lapsiperheitä.

Lue lisää

Jaa a, olipa melkoista pyörittelyä.
”…oletko väärällä tavalla kiinnittynyt materiaan…”

Mikä on oikealla tavalla kiintymistä?

”…muodostunut tunneside kotipaikkaan ja kotiin, jossa asuu.” ja ”…jossa tunnen olevani ahdistavassa lokerossa…”
Niin, siitähän juuri puhun. Kyllä kotipaikkaan voi muodostua tunneside. Paikkaan yleensä. Miksei myös kotiin. Koti on tärkeä paikka. Eikö kodin tee yhdessä asuvat ihmiset?

Olen aivan samaa mieltä että kerrostalojen arkkitehtuuri on erittäin kehnosti totutettua. Mutta aivan samalla tavalla ne omistusasunnotkin ovat tehtyjä. En siis laita vastakkain omakotitaloa ja kerrostaloasumista, vaan omistussuhteet niihin. Kyllä omakotitalojakin voi vuokrata. Niitä pitäisi ollakin enemmän mahdollisuus vuokrata samoin kuin rivitaloja.

”Ei pidä tehdä omista kokemuksista mittaria..”

Mitä tuossa edelle teit? Omista kokemuksista sekä tunteistasi teit sen mittarin, jolla mittaan myös tuota seuraavaa.

”Eiköhän noissa sosiaalitapauksissa…”

Tämä on aika rajua ajattelua. Nuo muut ovat ihmisinä huonompia, joten heidän ei tule asua siellä missä ”paremmat” asuvat?!!!! Kuitenkin on havaittu, että kun vammaisten, vanhusten, mielenterveyskuntoutujien, päihteistä kuntoutujien, nuorten sekä muiden asumiseen tukea tarvitsevat asutetaan sekaisin, niin levottomuuksia tulee vähiten.

”Mitäpä itse tuumaisit…”

Olisin hyvilläni. Nytkin on ripoteltuna näitä sinun ”sosiaalitapauksia” sinne ja tänne ”parempien” ihmisten sekaan. Entä jos sinä tietämättäsi asut tällaisen lähimmäisen lähellä? Onneksi olen saanut asua myös paikoissa joissa on ollut runsaasti lapsia – etenkin niin sain asua lapsena.

omistuskoti kirjoitti:

Tuota arvelinkin, että ilkeän suhtautumisesi taustalla on pettymyksestä johtunut arvonkieltäminen. Kun ei salli itsensä kiintyä, muutkaan eivät saisi? Kateus tekee ilkeäksi.

Ei minulla ole mitään illuusioita sellaisesta, että jokin olisi pysyvää ja varmaa loppuelämän. Eihän sitä voi tietää. Mutta kun ei voi tietää, ei saisi välittääkään?

Lue lisää

Niin, Jeesuskin taisi olla hyvin ilkeä mies? Oliko se pelkkää kateutta mitä hän sanoi rikkaalle miehelle? Eikö pikemmin se halua omistaa johdu kateudesta? Kun kerran toisella on, niin onhan minunkin saatava? Harvoin kateus johtaa jostain luopumiseen ihan tietoisesti.

Niin, eikö ole aika mielenkiintoista että ihminen oppii elämänsä aikana. Kohdallani johdatus on ollut hyvä opettaja. Voiko sanoa että uskovat ovat ylipäätään katkeria ja kateellisia, koska kaikki johtuu vain ”pettymyksestä johtavaan arvokieltämiseen” vaikkapa vain muiden uskontojen tai ihan ateismin vuoksi?

Mitä on rakastaminen sekä lähimmäisistä välittäminen? En ole tässä ollut kieltämässä omistamista, vaan asettamaan kyseenalaiseksi juuri sen, mihin sitä kannattaa kiintyä. Hyvin helposti se johtaa aivan vääriin malleihin, siitä omaisuudesta kiinnipitämiseen jopa lähimmäisen rakkauden osoittamisen sijasta.

Kyse on todella arvovalinnoista.

mummomuori kirjoitti:

Niin, Jeesuskin taisi olla hyvin ilkeä mies? Oliko se pelkkää kateutta mitä hän sanoi rikkaalle miehelle? Eikö pikemmin se halua omistaa johdu kateudesta? Kun kerran toisella on, niin onhan minunkin saatava? Harvoin kateus johtaa jostain luopumiseen ihan tietoisesti.

Niin, eikö ole aika mielenkiintoista että ihminen oppii elämänsä aikana. Kohdallani johdatus on ollut hyvä opettaja. Voiko sanoa että uskovat ovat ylipäätään katkeria ja kateellisia, koska kaikki johtuu vain ”pettymyksestä johtavaan arvokieltämiseen” vaikkapa vain muiden uskontojen tai ihan ateismin vuoksi?

Mitä on rakastaminen sekä lähimmäisistä välittäminen? En ole tässä ollut kieltämässä omistamista, vaan asettamaan kyseenalaiseksi juuri sen, mihin sitä kannattaa kiintyä. Hyvin helposti se johtaa aivan vääriin malleihin, siitä omaisuudesta kiinnipitämiseen jopa lähimmäisen rakkauden osoittamisen sijasta.

Kyse on todella arvovalinnoista.

Lue lisää

Askeettisuus ei ole kaunista eikä lähimmäisen rakastamista.

aikuinen nainen kirjoitti:

Askeettisuus ei ole kaunista eikä lähimmäisen rakastamista.

Kuka on puhunut tai vaatinut askeettisuutta? Ehkä sinä itse...

mummomuori kirjoitti:

Kuka on puhunut tai vaatinut askeettisuutta? Ehkä sinä itse...

TAASKO sinä olet panemassa sanoja mun suuhun? Häpeä.

Minä olen sitä mieltä että tuhlaaminen on kivaa. Sinä taas kysyt mistä voisin luopua.. sinä vaikutat askeettisuuden asiantuntijalta.

mummomuori kirjoitti:

Niin, Jeesuskin taisi olla hyvin ilkeä mies? Oliko se pelkkää kateutta mitä hän sanoi rikkaalle miehelle? Eikö pikemmin se halua omistaa johdu kateudesta? Kun kerran toisella on, niin onhan minunkin saatava? Harvoin kateus johtaa jostain luopumiseen ihan tietoisesti.

Niin, eikö ole aika mielenkiintoista että ihminen oppii elämänsä aikana. Kohdallani johdatus on ollut hyvä opettaja. Voiko sanoa että uskovat ovat ylipäätään katkeria ja kateellisia, koska kaikki johtuu vain ”pettymyksestä johtavaan arvokieltämiseen” vaikkapa vain muiden uskontojen tai ihan ateismin vuoksi?

Mitä on rakastaminen sekä lähimmäisistä välittäminen? En ole tässä ollut kieltämässä omistamista, vaan asettamaan kyseenalaiseksi juuri sen, mihin sitä kannattaa kiintyä. Hyvin helposti se johtaa aivan vääriin malleihin, siitä omaisuudesta kiinnipitämiseen jopa lähimmäisen rakkauden osoittamisen sijasta.

Kyse on todella arvovalinnoista.

Lue lisää

Anteeksi, mutta sain nauruhepulin. Mummomuori vertaa itseään Jeesukseen :DD Jeesus oli kuule ihan toista kaliiberia. No inhimillistähän se on, yrittää kaunistella kateutensa hyveellisyydeksi.

Se sokea Reettakin näkee, että sinua kiinnostaa suunnattomasti raha, kun kirjoitat siitä näppäimet sauhuten palstalla, jonka aihepiiriin nuo useimmat kirjoituksesi eivät millään lailla kuulu. Ne kuuluisivat yhteiskunnallisille tai talouspalstoille. Viittausta kristinuskoon niissä on ehkä jossakin nimeksi.
Kun oma helmasyntisi on ahneus, ja raha kiinnostaa sinua niin paljon, luulet muita samanlaisiksi. Sinulla on muutenkin taipumus nähdä itsesi muissa.
Tuo suhtautumisesi "mammonaan" on kyllä aika koominen. Kun tunnet itse siihen niin suurta vetoa, ja sitä et hyväksy itsessäsi, näet kaiken materiaalisen "mammonana" ja pahana, johon ei saisi kiintyä. Ihan samalla tavalla kuin joku kiihkouskovainen, joka ei hyväksy sukupuolisuutta itsessään ja pitää kaikkea sellaiseen viittaavaakin syntinä. Entä, jos uskaltaisit sittenkin hankkia jonkin paikan, johon voisit kiintyä, samalla tietäen, että mikään ei ole maailmassa varmasti pysyvää?

Itse tiedän itseni ja sydämeni, sille ei ole eroa onko kyse kodin seinästä vai puusta viereisessä metsässä, se ei ymmärrä sellaisista asioista kuin rahasta. Se vain kiintyy omaan ympäristöön.

omistuskoti kirjoitti:

Anteeksi, mutta sain nauruhepulin. Mummomuori vertaa itseään Jeesukseen :DD Jeesus oli kuule ihan toista kaliiberia. No inhimillistähän se on, yrittää kaunistella kateutensa hyveellisyydeksi.

Se sokea Reettakin näkee, että sinua kiinnostaa suunnattomasti raha, kun kirjoitat siitä näppäimet sauhuten palstalla, jonka aihepiiriin nuo useimmat kirjoituksesi eivät millään lailla kuulu. Ne kuuluisivat yhteiskunnallisille tai talouspalstoille. Viittausta kristinuskoon niissä on ehkä jossakin nimeksi.
Kun oma helmasyntisi on ahneus, ja raha kiinnostaa sinua niin paljon, luulet muita samanlaisiksi. Sinulla on muutenkin taipumus nähdä itsesi muissa.
Tuo suhtautumisesi "mammonaan" on kyllä aika koominen. Kun tunnet itse siihen niin suurta vetoa, ja sitä et hyväksy itsessäsi, näet kaiken materiaalisen "mammonana" ja pahana, johon ei saisi kiintyä. Ihan samalla tavalla kuin joku kiihkouskovainen, joka ei hyväksy sukupuolisuutta itsessään ja pitää kaikkea sellaiseen viittaavaakin syntinä. Entä, jos uskaltaisit sittenkin hankkia jonkin paikan, johon voisit kiintyä, samalla tietäen, että mikään ei ole maailmassa varmasti pysyvää?

Itse tiedän itseni ja sydämeni, sille ei ole eroa onko kyse kodin seinästä vai puusta viereisessä metsässä, se ei ymmärrä sellaisista asioista kuin rahasta. Se vain kiintyy omaan ympäristöön.

Lue lisää

No, jos noin ymmärsit, aika naurettavaa se on. Koetin nyt puhua siitä mitä Jeesus opetti.

Siksikö Hän opetti luopumaan omaisuudesta, että Hän oli kateellinen? Sekö se oli keskeinen ajatus?

Vaikka puhunkin asioista ihan tavallisella kielellä, mielestäni tämä on aika keskeinen ajatus kristinuskonnossa. SE kyllä hämmästyttää, etteivät nämä synnit kiinnosta kaikkia uskovia? Miksi? Yhteiskunta on tärkeä asia enkä oikein osaa erottaa ihmisiä ja heidän tekojaan heidän arvoistaan.

Tuota, olen tuolla aika useaan kertaan sanonut, että kyllä olen kiintynyt paikkoihin, mutta en rakennuksiin välttämättä. Ne eivät ole niin itseisarvo, että haluaisin niitä omistaa. Maailmassa on paljon sellaista, jota voi lainata tai vuokrata, ilman että niitä kokoaa itselleen.

Teet aika henkilökohtaisia päätelmiä ja vastaat niihin ivallisesti. Toki sinulla on siihen oikeus. Muistaen ettei ne ehkä ole niin totuuteen perustuvia kuin haluaisit niiden olevan. Tuo on muuten vanha kikka että käännetään asia nurinperin ja käydään henkilökohtaisuuksiin kiinni siinä uskossa, että totuus muuttuisi toisenlaiseksi.

Myönnän että toki minulla syntejä on, joista koetan aina ojentautua ja kilvoitella. Ihan kuten kaikilla muillakin.

mummomuori kirjoitti:

No, jos noin ymmärsit, aika naurettavaa se on. Koetin nyt puhua siitä mitä Jeesus opetti.

Siksikö Hän opetti luopumaan omaisuudesta, että Hän oli kateellinen? Sekö se oli keskeinen ajatus?

Vaikka puhunkin asioista ihan tavallisella kielellä, mielestäni tämä on aika keskeinen ajatus kristinuskonnossa. SE kyllä hämmästyttää, etteivät nämä synnit kiinnosta kaikkia uskovia? Miksi? Yhteiskunta on tärkeä asia enkä oikein osaa erottaa ihmisiä ja heidän tekojaan heidän arvoistaan.

Tuota, olen tuolla aika useaan kertaan sanonut, että kyllä olen kiintynyt paikkoihin, mutta en rakennuksiin välttämättä. Ne eivät ole niin itseisarvo, että haluaisin niitä omistaa. Maailmassa on paljon sellaista, jota voi lainata tai vuokrata, ilman että niitä kokoaa itselleen.

Teet aika henkilökohtaisia päätelmiä ja vastaat niihin ivallisesti. Toki sinulla on siihen oikeus. Muistaen ettei ne ehkä ole niin totuuteen perustuvia kuin haluaisit niiden olevan. Tuo on muuten vanha kikka että käännetään asia nurinperin ja käydään henkilökohtaisuuksiin kiinni siinä uskossa, että totuus muuttuisi toisenlaiseksi.

Myönnän että toki minulla syntejä on, joista koetan aina ojentautua ja kilvoitella. Ihan kuten kaikilla muillakin.

Lue lisää

Olet käyttäytynyt pahansuovasti ja vääristellyt ja väännellyt omien ajatustesi mukaiseksi sitä, mitä olen kirjoittanut. Olet syyllistynyt syntiin nimeltä väärän todistuksen antaminen lähimmäisestään. Jos haluat seurata Jeesuksen mieltä, tuossa sinulla olisi parannusta tehtävänä, koska näytät tekevän tuollaista aika usein ainakin tällä palstalla.

Minulla nousi tuossa edellisessä viestissäni ns. vanha aatami, kun ajattelin, että edelleenkö se herhiläinen on kateuksissaan kimpussani. En kuitenkaan kirjoittanut mitään sellaista, minkä takana en seisoisi edelleen. Niin ajattelen kuin siinä lukee.

Jos sinulla olisi jotain järkeä noissa jutuissasi, se olisi ymmärretävää, mutta nyt sinua näyttää sieppaavan vain omistusasuminen eikä kuluttaminen esimerkiksi harrastuksiin tai muuhun vastaavaan, vaikka se on rahan käyttämistä omiin tarpeisiin samalla tavalla ja luonnon resurssien kuluttamista, sitä paitsi turhempaa kuin asuminen. Jos nyt yrität piiloutua lähimmäisenrakkauden ja epäitsekkyyden taakse, sinun pitäisi tietysti luopua kaikesta sellaisesta kuluttamisestasi. Sitten sinulla olisi kanttiakin puhua Jeesuksen "luovu kaikesta"-sanomasta.
Nyt juttusi on ihan tolkutonta, ja siitä vain paistaa läpi se, että sinua sieppaa kun ei sinulla ole omistusasuntoa.

Lähimmäisenrakkautta on se, että ihmisiä ei olla repimässä irti juuriltaan ja siitä, mihin he ovat kiinnittyneet. Jos heidät revitään irti, silloin heille ei jää paljon muuta kuin kiinnittyminen sen sijaan rahaan, ja siksi heitä juuri ollaankin repimässä.
Nimimerkki "linnasta linnaan" kirjoitti tästä hyvin tuolla alempana:
"Ei kai tuossa jutussa mistään kristillisestä elämän kohtuullistamisesta ole kyse, vaan syvemmälle kilpailu- ja talousyhteiskuntaan mukautumisesta. Tavallisten ihmisten pitäisi myydä kotinsa sijoittajille ja matkustaa työn perässä pois kotiseudulta rakkaiden ystävien ja sukulaisten luota. Siksi vain, että talouden rattaat saisivat pyöriä ilman hidastavia inhimillisiä häiriötekijöitä.
Tuo justiinsa johtaa vieraantumiseen, individualismiin ja elämänarvojen unohtumiseen. Kristinuskon unohtumiseen."

Ihmiset revitään irti ympäristöstään, heidän pitäisi katkaista siteensä "maahan" ja elää irrallista elämää ainoana materiaalisen maailman kiinnekohtanaan raha. Jos halutaan tehdä jotain sen eteen, ettei tuhottaisi tätä maapalloa kelvottomaksi, tuo irti repiminen pitäisi lopettaa heti, koska sellaisilla juurettomilla ihmisillä ei ole motivaatiota välittää todella ympäristöstään ja suojella sitä. Heiltä on katkaistu tunnesiteet "maahan".

En jatka enää tätä keskustelua kanssasi, koska se on melko ikävää sävyltään. Sitäpaitsi sanoin jo tärkeimmän, ja se on tuo viimeinen kappale minkä tuohon kirjoitin.

omistusasunto kirjoitti:

Olet käyttäytynyt pahansuovasti ja vääristellyt ja väännellyt omien ajatustesi mukaiseksi sitä, mitä olen kirjoittanut. Olet syyllistynyt syntiin nimeltä väärän todistuksen antaminen lähimmäisestään. Jos haluat seurata Jeesuksen mieltä, tuossa sinulla olisi parannusta tehtävänä, koska näytät tekevän tuollaista aika usein ainakin tällä palstalla.

Minulla nousi tuossa edellisessä viestissäni ns. vanha aatami, kun ajattelin, että edelleenkö se herhiläinen on kateuksissaan kimpussani. En kuitenkaan kirjoittanut mitään sellaista, minkä takana en seisoisi edelleen. Niin ajattelen kuin siinä lukee.

Jos sinulla olisi jotain järkeä noissa jutuissasi, se olisi ymmärretävää, mutta nyt sinua näyttää sieppaavan vain omistusasuminen eikä kuluttaminen esimerkiksi harrastuksiin tai muuhun vastaavaan, vaikka se on rahan käyttämistä omiin tarpeisiin samalla tavalla ja luonnon resurssien kuluttamista, sitä paitsi turhempaa kuin asuminen. Jos nyt yrität piiloutua lähimmäisenrakkauden ja epäitsekkyyden taakse, sinun pitäisi tietysti luopua kaikesta sellaisesta kuluttamisestasi. Sitten sinulla olisi kanttiakin puhua Jeesuksen "luovu kaikesta"-sanomasta.
Nyt juttusi on ihan tolkutonta, ja siitä vain paistaa läpi se, että sinua sieppaa kun ei sinulla ole omistusasuntoa.

Lähimmäisenrakkautta on se, että ihmisiä ei olla repimässä irti juuriltaan ja siitä, mihin he ovat kiinnittyneet. Jos heidät revitään irti, silloin heille ei jää paljon muuta kuin kiinnittyminen sen sijaan rahaan, ja siksi heitä juuri ollaankin repimässä.
Nimimerkki "linnasta linnaan" kirjoitti tästä hyvin tuolla alempana:
"Ei kai tuossa jutussa mistään kristillisestä elämän kohtuullistamisesta ole kyse, vaan syvemmälle kilpailu- ja talousyhteiskuntaan mukautumisesta. Tavallisten ihmisten pitäisi myydä kotinsa sijoittajille ja matkustaa työn perässä pois kotiseudulta rakkaiden ystävien ja sukulaisten luota. Siksi vain, että talouden rattaat saisivat pyöriä ilman hidastavia inhimillisiä häiriötekijöitä.
Tuo justiinsa johtaa vieraantumiseen, individualismiin ja elämänarvojen unohtumiseen. Kristinuskon unohtumiseen."

Ihmiset revitään irti ympäristöstään, heidän pitäisi katkaista siteensä "maahan" ja elää irrallista elämää ainoana materiaalisen maailman kiinnekohtanaan raha. Jos halutaan tehdä jotain sen eteen, ettei tuhottaisi tätä maapalloa kelvottomaksi, tuo irti repiminen pitäisi lopettaa heti, koska sellaisilla juurettomilla ihmisillä ei ole motivaatiota välittää todella ympäristöstään ja suojella sitä. Heiltä on katkaistu tunnesiteet "maahan".

En jatka enää tätä keskustelua kanssasi, koska se on melko ikävää sävyltään. Sitäpaitsi sanoin jo tärkeimmän, ja se on tuo viimeinen kappale minkä tuohon kirjoitin.

Lue lisää

Kas, kävin katsomassa tätä ketjua ja huomasin, että olin pannut väärän nimimerkin. Olen siis tuo "omistuskoti".

omistusasunto kirjoitti:

Olet käyttäytynyt pahansuovasti ja vääristellyt ja väännellyt omien ajatustesi mukaiseksi sitä, mitä olen kirjoittanut. Olet syyllistynyt syntiin nimeltä väärän todistuksen antaminen lähimmäisestään. Jos haluat seurata Jeesuksen mieltä, tuossa sinulla olisi parannusta tehtävänä, koska näytät tekevän tuollaista aika usein ainakin tällä palstalla.

Minulla nousi tuossa edellisessä viestissäni ns. vanha aatami, kun ajattelin, että edelleenkö se herhiläinen on kateuksissaan kimpussani. En kuitenkaan kirjoittanut mitään sellaista, minkä takana en seisoisi edelleen. Niin ajattelen kuin siinä lukee.

Jos sinulla olisi jotain järkeä noissa jutuissasi, se olisi ymmärretävää, mutta nyt sinua näyttää sieppaavan vain omistusasuminen eikä kuluttaminen esimerkiksi harrastuksiin tai muuhun vastaavaan, vaikka se on rahan käyttämistä omiin tarpeisiin samalla tavalla ja luonnon resurssien kuluttamista, sitä paitsi turhempaa kuin asuminen. Jos nyt yrität piiloutua lähimmäisenrakkauden ja epäitsekkyyden taakse, sinun pitäisi tietysti luopua kaikesta sellaisesta kuluttamisestasi. Sitten sinulla olisi kanttiakin puhua Jeesuksen "luovu kaikesta"-sanomasta.
Nyt juttusi on ihan tolkutonta, ja siitä vain paistaa läpi se, että sinua sieppaa kun ei sinulla ole omistusasuntoa.

Lähimmäisenrakkautta on se, että ihmisiä ei olla repimässä irti juuriltaan ja siitä, mihin he ovat kiinnittyneet. Jos heidät revitään irti, silloin heille ei jää paljon muuta kuin kiinnittyminen sen sijaan rahaan, ja siksi heitä juuri ollaankin repimässä.
Nimimerkki "linnasta linnaan" kirjoitti tästä hyvin tuolla alempana:
"Ei kai tuossa jutussa mistään kristillisestä elämän kohtuullistamisesta ole kyse, vaan syvemmälle kilpailu- ja talousyhteiskuntaan mukautumisesta. Tavallisten ihmisten pitäisi myydä kotinsa sijoittajille ja matkustaa työn perässä pois kotiseudulta rakkaiden ystävien ja sukulaisten luota. Siksi vain, että talouden rattaat saisivat pyöriä ilman hidastavia inhimillisiä häiriötekijöitä.
Tuo justiinsa johtaa vieraantumiseen, individualismiin ja elämänarvojen unohtumiseen. Kristinuskon unohtumiseen."

Ihmiset revitään irti ympäristöstään, heidän pitäisi katkaista siteensä "maahan" ja elää irrallista elämää ainoana materiaalisen maailman kiinnekohtanaan raha. Jos halutaan tehdä jotain sen eteen, ettei tuhottaisi tätä maapalloa kelvottomaksi, tuo irti repiminen pitäisi lopettaa heti, koska sellaisilla juurettomilla ihmisillä ei ole motivaatiota välittää todella ympäristöstään ja suojella sitä. Heiltä on katkaistu tunnesiteet "maahan".

En jatka enää tätä keskustelua kanssasi, koska se on melko ikävää sävyltään. Sitäpaitsi sanoin jo tärkeimmän, ja se on tuo viimeinen kappale minkä tuohon kirjoitin.

Lue lisää

”…väärän todistuksen antaminen lähimmäisestään…”

Kuinka voin sinusta todistaa yhtään mitään, kun piiloudut vaihtuvien nimimerkkien taakse? Enkä edes ymmärrä, kenelle pitäisi sinusta kertoa ja mitä? Eiköhän vain tyydytä keskusteluun?

”…nyt sinua näyttää sieppaavan vain omistusasuminen eikä kuluttaminen…”

Ei sieppaa, mutta toivoisin ihmisten alkavan ajattelemaan asioita myös kriittisesti tästä asiasta. Miettimään että kuinka sitä tulee itse osallistuttua tähän maailman kurjistamiseen, vaikkei se siltä aina tunnukaan.

”…sinua sieppaa kun ei sinulla ole omistusasuntoa…”

Mielenkiintoinen väite, mihin sen oikeastaan perustat? Olen toki omistanut omakotitalon. Se kerta riitti. Eikä nytkään mikään estä marssimasta pankkiin hakemaan lainaa. Saisin sen helposti. Joten ei ole mitään aihetta olla kateellinen yhtään kenellekään.

…ihmisiä ei olla repimässä irti juuriltaan…”

Mielestäni sinä olet nyt hiukan kohtuuton. ET ole ilmeisesti lukenut kuin pätkiä sieltä ja täältä koska teet noin hätäisiä päätelmiä. Ei kukaan ole repimässä ketään mistään. Kyse on vain siitä, asuuko vuokralla vai omistusasunnossa. Hyvällä vuokranantajalla voi asua vaikka koko elämänsä ihan samassa asunnossa, eikä tarvitse muuttaa toiseen kaupunkiin.

”…vaan syvemmälle kilpailu- ja talousyhteiskuntaan mukautumisesta. Tavallisten ihmisten pitäisi myydä kotinsa sijoittajille…”

Miksi asunnot pitäisi myydä sijoittajille? Heität aikamoisia väitteitä joita en ole tainnut edes sanoa? Kyse on asuntotuotannon sekä osan asumismuotojen muuttamisesta vahvemmin vuokra-asuntoihin tai sitten osuuskuntamuotoihin ja miksei myös asumisoikeusasumiseen. Mikä niissä on vikana?

Ihmisillä on tänä päivänä rahaa. Kyse on siitä, mihin haluaa sitä rahaa käyttää. Seiniin vai elämiseen? Kyllä se enemmän on sijoittajille antamista, kun otetaan niitä suuria lainoja. Jos elettäisiin niin, ettei kukaan ottaisi lainoja, eli vain ostetaan kun tienaa, niin miten sitten?

”…katkaista siteensä "maahan" ja elää irrallista elämää ainoana materiaalisen maailman kiinnekohtanaan raha.”

No, suurin osa suomalaisista taitaa asua kaupungeissa joten ”maasta” puhuminen on vähän outoa. En ole missään kohtaan tainnut sanoa, etteikö saa kiintyä siihen paikkakuntaan? Miksi oikeastaan väität noin? Se on se inhimillinen heikkous meissä.

Miksi on vain yksi vaihtoehto että kiinnekohta pitää olla raha, miksi ei ihmiset?

Toivon että lukisit nuo kommenttini ja hiiltyisit vasta sitten. Niissä olisi ollut vastaus moneen väittämääsi. Taisi vain olla liian kiire kommentoida? Onko niin että aihe kirpaisee niin paljon ettet kykene keskustelemaan siitä ilman tunnekuohua?

mummomuori kirjoitti:

Jaa a, olipa melkoista pyörittelyä.
”…oletko väärällä tavalla kiinnittynyt materiaan…”

Mikä on oikealla tavalla kiintymistä?

”…muodostunut tunneside kotipaikkaan ja kotiin, jossa asuu.” ja ”…jossa tunnen olevani ahdistavassa lokerossa…”
Niin, siitähän juuri puhun. Kyllä kotipaikkaan voi muodostua tunneside. Paikkaan yleensä. Miksei myös kotiin. Koti on tärkeä paikka. Eikö kodin tee yhdessä asuvat ihmiset?

Olen aivan samaa mieltä että kerrostalojen arkkitehtuuri on erittäin kehnosti totutettua. Mutta aivan samalla tavalla ne omistusasunnotkin ovat tehtyjä. En siis laita vastakkain omakotitaloa ja kerrostaloasumista, vaan omistussuhteet niihin. Kyllä omakotitalojakin voi vuokrata. Niitä pitäisi ollakin enemmän mahdollisuus vuokrata samoin kuin rivitaloja.

”Ei pidä tehdä omista kokemuksista mittaria..”

Mitä tuossa edelle teit? Omista kokemuksista sekä tunteistasi teit sen mittarin, jolla mittaan myös tuota seuraavaa.

”Eiköhän noissa sosiaalitapauksissa…”

Tämä on aika rajua ajattelua. Nuo muut ovat ihmisinä huonompia, joten heidän ei tule asua siellä missä ”paremmat” asuvat?!!!! Kuitenkin on havaittu, että kun vammaisten, vanhusten, mielenterveyskuntoutujien, päihteistä kuntoutujien, nuorten sekä muiden asumiseen tukea tarvitsevat asutetaan sekaisin, niin levottomuuksia tulee vähiten.

”Mitäpä itse tuumaisit…”

Olisin hyvilläni. Nytkin on ripoteltuna näitä sinun ”sosiaalitapauksia” sinne ja tänne ”parempien” ihmisten sekaan. Entä jos sinä tietämättäsi asut tällaisen lähimmäisen lähellä? Onneksi olen saanut asua myös paikoissa joissa on ollut runsaasti lapsia – etenkin niin sain asua lapsena.

Lue lisää

"Mikä on oikealla tavalla kiintymistä?"

Sitä että muistaa, keneltä kaiken olemme saaneet ja että asettaa asiat tärkeysjärjestykseen oikein: ensin jumal-suhde, sitten perhe, työ ja muu.

Sinähän tässä puhut, että asunnon omistaminen aiheuttaa materiaan kiinnittymisen. Se on puppupuhetta.

"Mutta aivan samalla tavalla ne omistusasunnotkin ovat tehtyjä."

Siis kehnosti tehtyjä? Kuten kerrostalojen arkkitehtuuri.

Mieluummin maksan itselleni kuin toiselle asumisesta vuokralla.

En aseta mittaria mielipiteilläni vaan tuon toisenlaisen näkökulman käsitystesi rinnalle. Jos sinä olet tyytyväinen vuokra-asumiseen, kaikille se ei sovi.

Itse puhuit vähä-osaisista, minä sosiaalitapauksista, sama asia. Sosiaaliavun kautta avustettavia. En suinkaan väheksymistarkoituksessa niin kirjoittanut. Taas asetat omia sanojasi suuhuni. Koska aiot parantaa tapasi?

"Onneksi olen saanut asua myös paikoissa joissa on ollut runsaasti lapsia – etenkin niin sain asua lapsena."

Ethän sinä nyt ymmärtänyt ollenkaan mitä tarkoitin. Jos huumeidenkäyttäjiä tulisi naapuriisi, pihalla pyörisi narkkareita ja pieniä lapsia, niin onneksi on näin asiat. Sinulle siis. Niinkö?

Minä toin toisen näkökulman sinun yksipuolisen asuntojen arvon laskun rinnalle.

mummomuori kirjoitti:

”…väärän todistuksen antaminen lähimmäisestään…”

Kuinka voin sinusta todistaa yhtään mitään, kun piiloudut vaihtuvien nimimerkkien taakse? Enkä edes ymmärrä, kenelle pitäisi sinusta kertoa ja mitä? Eiköhän vain tyydytä keskusteluun?

”…nyt sinua näyttää sieppaavan vain omistusasuminen eikä kuluttaminen…”

Ei sieppaa, mutta toivoisin ihmisten alkavan ajattelemaan asioita myös kriittisesti tästä asiasta. Miettimään että kuinka sitä tulee itse osallistuttua tähän maailman kurjistamiseen, vaikkei se siltä aina tunnukaan.

”…sinua sieppaa kun ei sinulla ole omistusasuntoa…”

Mielenkiintoinen väite, mihin sen oikeastaan perustat? Olen toki omistanut omakotitalon. Se kerta riitti. Eikä nytkään mikään estä marssimasta pankkiin hakemaan lainaa. Saisin sen helposti. Joten ei ole mitään aihetta olla kateellinen yhtään kenellekään.

…ihmisiä ei olla repimässä irti juuriltaan…”

Mielestäni sinä olet nyt hiukan kohtuuton. ET ole ilmeisesti lukenut kuin pätkiä sieltä ja täältä koska teet noin hätäisiä päätelmiä. Ei kukaan ole repimässä ketään mistään. Kyse on vain siitä, asuuko vuokralla vai omistusasunnossa. Hyvällä vuokranantajalla voi asua vaikka koko elämänsä ihan samassa asunnossa, eikä tarvitse muuttaa toiseen kaupunkiin.

”…vaan syvemmälle kilpailu- ja talousyhteiskuntaan mukautumisesta. Tavallisten ihmisten pitäisi myydä kotinsa sijoittajille…”

Miksi asunnot pitäisi myydä sijoittajille? Heität aikamoisia väitteitä joita en ole tainnut edes sanoa? Kyse on asuntotuotannon sekä osan asumismuotojen muuttamisesta vahvemmin vuokra-asuntoihin tai sitten osuuskuntamuotoihin ja miksei myös asumisoikeusasumiseen. Mikä niissä on vikana?

Ihmisillä on tänä päivänä rahaa. Kyse on siitä, mihin haluaa sitä rahaa käyttää. Seiniin vai elämiseen? Kyllä se enemmän on sijoittajille antamista, kun otetaan niitä suuria lainoja. Jos elettäisiin niin, ettei kukaan ottaisi lainoja, eli vain ostetaan kun tienaa, niin miten sitten?

”…katkaista siteensä "maahan" ja elää irrallista elämää ainoana materiaalisen maailman kiinnekohtanaan raha.”

No, suurin osa suomalaisista taitaa asua kaupungeissa joten ”maasta” puhuminen on vähän outoa. En ole missään kohtaan tainnut sanoa, etteikö saa kiintyä siihen paikkakuntaan? Miksi oikeastaan väität noin? Se on se inhimillinen heikkous meissä.

Miksi on vain yksi vaihtoehto että kiinnekohta pitää olla raha, miksi ei ihmiset?

Toivon että lukisit nuo kommenttini ja hiiltyisit vasta sitten. Niissä olisi ollut vastaus moneen väittämääsi. Taisi vain olla liian kiire kommentoida? Onko niin että aihe kirpaisee niin paljon ettet kykene keskustelemaan siitä ilman tunnekuohua?

Lue lisää

Vastaan tämän kerran. Olen käyttänyt tässä koko ajan samaa nimimerkkiä niinkuin näet, ja oikaisin, kun huomasin kirjoittaneeni sen väärin. Olet siis tiennyt kirjoittavasi samalle ihmiselle, ja annoit minusta pahansuovasti vääriä todistuksiasi. Jos omatuntosi ei sano siitä mitään, se on sinun huolesi.

Hiillyin, kun tulit pörräämään kuin paarma kimppuuni likaisine ajatuksinesi. Tartuin kärpäslätkään ja niin teen sellaisille paarmoille. On asioita, jotka ovat sen verran pyhiä, että niistä pysykööt kaikenmaailman paarmat kaukana. Sinä näet vain rahan, ja kateuksissasi haluaisit vetää siihen lokaan muutkin.

Olet oikeassa siinä, että olen korkeintaan vilkaissut kaikkia noita rahakommenttejasi, kun ne eivät kiinnosta. Jos olet puhunut edes osittain muutakin, sen olen lukenut, ja sen pohjalta kirjoitin.

Sanoin tuolla ihan ensimmäisessä viestissäni, että aika vähän on sellaista, josta voisin luopua, koska elän muutenkin jo vaatimattomasti, ja tuo ei ollut mitään kaunistelua. En ole välittänyt koskaan mistään kulutuselämästä. Luultavasti elän eettisemmin kuin sinä, mitä tulee omalla elämäntavallaan muilta riistämiseen ja luonnon turmelemiseen, tähän mukaan lukien asumismuotoni.

Siinä, että hyökkäät omistusasumista vastaan, ei ole mitään järkeä, koska asunnot täällä pohjoisessa on rakennettava ja jonkun ne on maksettava, oli se maksaja vuokranantaja ja vuokralainen tai asunnon omistaja. Saman verran siinä joutuu luontoa tärväämään ja rahaa käyttämään. Ero tulee vastaan siinä kuinka suuria niistä asunnoista tehdään ja minkälaisia ne ovat varustetasoltaan, mutta siitä sinä et puhu mitään, tai korkeintaan ohimennen. Samaten et puhu kuin korkeintaan ohimennen muusta turhasta kulutuksesta, vaikka juuri kaikesta liiasta ja turhasta tulee se touhun moraalittomuus. Ei, sinua kiinnostaa vain sairaasti se, ovatko asunnot ihmisten omia vai ei. Mitäpä muuta johtopäätöstä tuosta voi tehdä kuin että sinua sieppaa omistusasuminen ja syykin siihen tulee mieleen.0

k svms kirjoitti:

"Mikä on oikealla tavalla kiintymistä?"

Sitä että muistaa, keneltä kaiken olemme saaneet ja että asettaa asiat tärkeysjärjestykseen oikein: ensin jumal-suhde, sitten perhe, työ ja muu.

Sinähän tässä puhut, että asunnon omistaminen aiheuttaa materiaan kiinnittymisen. Se on puppupuhetta.

"Mutta aivan samalla tavalla ne omistusasunnotkin ovat tehtyjä."

Siis kehnosti tehtyjä? Kuten kerrostalojen arkkitehtuuri.

Mieluummin maksan itselleni kuin toiselle asumisesta vuokralla.

En aseta mittaria mielipiteilläni vaan tuon toisenlaisen näkökulman käsitystesi rinnalle. Jos sinä olet tyytyväinen vuokra-asumiseen, kaikille se ei sovi.

Itse puhuit vähä-osaisista, minä sosiaalitapauksista, sama asia. Sosiaaliavun kautta avustettavia. En suinkaan väheksymistarkoituksessa niin kirjoittanut. Taas asetat omia sanojasi suuhuni. Koska aiot parantaa tapasi?

"Onneksi olen saanut asua myös paikoissa joissa on ollut runsaasti lapsia – etenkin niin sain asua lapsena."

Ethän sinä nyt ymmärtänyt ollenkaan mitä tarkoitin. Jos huumeidenkäyttäjiä tulisi naapuriisi, pihalla pyörisi narkkareita ja pieniä lapsia, niin onneksi on näin asiat. Sinulle siis. Niinkö?

Minä toin toisen näkökulman sinun yksipuolisen asuntojen arvon laskun rinnalle.

Lue lisää

Totta, toit toisenlaisen näkökulman asiaan.

Mietin tässä päivällä, että oikeastaan toit juuri niitä asioita esiin, mikä monella on perusteena omistamiselle. Tästä on hyvä lähteä miettimään, että miksi omistaminen on niin herkkä asia? Että miten ihmiset voivat perustella asiaa.

Toinen mikä selkeästi tulee esiin ja antaa selityksen sille, miksi omistamisesta keskusteleminen on tabu. Jollain tapaa sillä määritellään persoonallisuus ja identiteetti. Olen sitä mitä omistan. Se on aivan liian henkilökohtainen juttu, joka nostattaa varsin vahvan siilipuolustuksen. Vaikka kuinka sitä koettaisi käsitellä yhteiskunnan tasolla, siitä näemmä väistämättä tulee hyvin henkilökohtainen asia.

Ja tuohon niinkö kysymykseen – ei se katso onko omistus vai vuokra asunto, jos noita ongelmia tulee. Ne jotka asuvat mm. kaupunkien keskustoissa, ymmärtävät sen. Eivät ne narkkarit katso, mikä piha on omistusasuntoja tai vuokra-asuntoja. eikä tukiasunnot tarkoita tuota, ilmaiset ehkä enemmän omia pelkojasi ja ennakkoluulojasi.
Taitaa olla niin että noista asioita toi paljon paremmin esiin ateistit tällä kertaa.

omistuskoti kirjoitti:

Vastaan tämän kerran. Olen käyttänyt tässä koko ajan samaa nimimerkkiä niinkuin näet, ja oikaisin, kun huomasin kirjoittaneeni sen väärin. Olet siis tiennyt kirjoittavasi samalle ihmiselle, ja annoit minusta pahansuovasti vääriä todistuksiasi. Jos omatuntosi ei sano siitä mitään, se on sinun huolesi.

Hiillyin, kun tulit pörräämään kuin paarma kimppuuni likaisine ajatuksinesi. Tartuin kärpäslätkään ja niin teen sellaisille paarmoille. On asioita, jotka ovat sen verran pyhiä, että niistä pysykööt kaikenmaailman paarmat kaukana. Sinä näet vain rahan, ja kateuksissasi haluaisit vetää siihen lokaan muutkin.

Olet oikeassa siinä, että olen korkeintaan vilkaissut kaikkia noita rahakommenttejasi, kun ne eivät kiinnosta. Jos olet puhunut edes osittain muutakin, sen olen lukenut, ja sen pohjalta kirjoitin.

Sanoin tuolla ihan ensimmäisessä viestissäni, että aika vähän on sellaista, josta voisin luopua, koska elän muutenkin jo vaatimattomasti, ja tuo ei ollut mitään kaunistelua. En ole välittänyt koskaan mistään kulutuselämästä. Luultavasti elän eettisemmin kuin sinä, mitä tulee omalla elämäntavallaan muilta riistämiseen ja luonnon turmelemiseen, tähän mukaan lukien asumismuotoni.

Siinä, että hyökkäät omistusasumista vastaan, ei ole mitään järkeä, koska asunnot täällä pohjoisessa on rakennettava ja jonkun ne on maksettava, oli se maksaja vuokranantaja ja vuokralainen tai asunnon omistaja. Saman verran siinä joutuu luontoa tärväämään ja rahaa käyttämään. Ero tulee vastaan siinä kuinka suuria niistä asunnoista tehdään ja minkälaisia ne ovat varustetasoltaan, mutta siitä sinä et puhu mitään, tai korkeintaan ohimennen. Samaten et puhu kuin korkeintaan ohimennen muusta turhasta kulutuksesta, vaikka juuri kaikesta liiasta ja turhasta tulee se touhun moraalittomuus. Ei, sinua kiinnostaa vain sairaasti se, ovatko asunnot ihmisten omia vai ei. Mitäpä muuta johtopäätöstä tuosta voi tehdä kuin että sinua sieppaa omistusasuminen ja syykin siihen tulee mieleen.0

Lue lisää

Niin, nuo sinun ajatuksesi ja ilmaisusi eivät ole pahansuopia? No, ihan sama.

Niin, sinä puhut nyt omasta yksityisestä tilanteestasi. Ihan hieno juttu, että olet vähentänyt kulutustasi, mutta toivon etten en vuoksi että raha on mennyt niihin seiniin. Hieno asia että olet myös ottanut eettiset kysymykset mukaan. Mutta voiko tuosta tehdä sen päätelmän, että kaikki omistusasujat tekevät samoin?

Tuokin on hyvä kommentti, tarvitaanko tänne niin isoja asunoja ja niin varusteltuja asuntoja. En ihan vain pysy mukana, miksi tätä ei voi ilmaista ihan positiivisesti ja rakentavasti?

Niin, tämän ketjun aloitin asunnon omistamisen kontekstissa. Ehkä uusi ketju olisi tuota turhaa kuluttamista varten parempi?

Niin, en ihan sairaana pitäisi kiinnostustani. Koetan käsitellä asiaa yhteiskunnan tasolla ja miksei myös globaalilla tasolla. Katsoa sitä laajaa kokonaisuutta. Omistusasumista kyllä tarvitaan, mutta vuokra-asumista mielestäni tulee lisätä ja tukea entistä enemmän.

mummomuori kirjoitti:

Niin, nuo sinun ajatuksesi ja ilmaisusi eivät ole pahansuopia? No, ihan sama.

Niin, sinä puhut nyt omasta yksityisestä tilanteestasi. Ihan hieno juttu, että olet vähentänyt kulutustasi, mutta toivon etten en vuoksi että raha on mennyt niihin seiniin. Hieno asia että olet myös ottanut eettiset kysymykset mukaan. Mutta voiko tuosta tehdä sen päätelmän, että kaikki omistusasujat tekevät samoin?

Tuokin on hyvä kommentti, tarvitaanko tänne niin isoja asunoja ja niin varusteltuja asuntoja. En ihan vain pysy mukana, miksi tätä ei voi ilmaista ihan positiivisesti ja rakentavasti?

Niin, tämän ketjun aloitin asunnon omistamisen kontekstissa. Ehkä uusi ketju olisi tuota turhaa kuluttamista varten parempi?

Niin, en ihan sairaana pitäisi kiinnostustani. Koetan käsitellä asiaa yhteiskunnan tasolla ja miksei myös globaalilla tasolla. Katsoa sitä laajaa kokonaisuutta. Omistusasumista kyllä tarvitaan, mutta vuokra-asumista mielestäni tulee lisätä ja tukea entistä enemmän.

Lue lisää

Olet keskustellut koko ajan kanssani moraalittomasti, kieroillut ja vääristellyt sanomisiani, niinkuin teet nytkin. Keskustelun aloitit hyökkäämällä persoonani kimppuun. Likaiset keinot, likainen mieli. Tuosta ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin että tarkoitusperäsi ovat likaiset, ja sellaisen heitän pellolle siitä, mikä minulle on pyhää. Toivottavasti tämä tuli nyt tarpeeksi selvästi sanotuksi.

omistuskoti kirjoitti:

Olet keskustellut koko ajan kanssani moraalittomasti, kieroillut ja vääristellyt sanomisiani, niinkuin teet nytkin. Keskustelun aloitit hyökkäämällä persoonani kimppuun. Likaiset keinot, likainen mieli. Tuosta ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin että tarkoitusperäsi ovat likaiset, ja sellaisen heitän pellolle siitä, mikä minulle on pyhää. Toivottavasti tämä tuli nyt tarpeeksi selvästi sanotuksi.

Lue lisää

Kaikkea hyvää sinulle. Toivon että kipuilusi hellittää.

Muutamia juttuja mietin kyllä eritavoin.

”…on motivaatio säästää asuntoon…”

Harva nykyään säästää siihen, vaan laina otetaan, vaikkei rahaa olisi säästössäkään. Jos rahaa haluaa säästää, sitä voi niin tehdä muuhunkin.

”…ei ole riippuvainen ulkopuolisten määräilyistä…”

Aivan yhtälailla ulkopuoliset määräilevät omistusasunnossakin. Ei edes omakotitaloja voi rakentaa mielensä mukaan, koska eri määräykset vaikuttavat talon väriä myöten. Ikävä kyllä omakotitaloja ei vääristyneen asuntuotannon myötä ole kylliksi vuokralle.

”…antaa mukavasti askartelua ja luovaa työtä vapaa-aikaan…”

Tuokin on kaksipiippuinen juttu. Nyt vanhana arvostan kyllä sitä, että joku tekee mm. lumityöt, eikä niitä tarvitse 4:n aikaan aamulla alkaa itse pukertaa. Mutta rivitaloissa on pihaa, jota voi laitella. Samoin palstaviljelypaikkoja on ainakin täällä vuokrattavissa, mikä on hieno juttu.
Asun kerrostalossa ja kyllä me täällä laitamme pihaa viihtyisäksi, vaikka vuokra-asumisesta onkin kyse.
”Asunnonhan voi myydä…”

Niin, kunhan ensi ostaessaan ymmärtää tekevänsä sijoituksen, eli asunnon on oltava sellaisella paikalla ja sellainen joka myy – eli ostajia kiinnostava. Vuokra-asunnosta voi lähteä kuukauden sisään, harva pystyy myymään samassa ajassa asuntoaan. Mitä olen tuttavia tarkkailut ja kokenut itse myydessäni, aikaa on varattava 3 – 8 kuukauteen.

Tuon voin allekirjoittaa 100%. Todellinen rikkaus ja hyvinvointi ovat aivan jossain muualla kuin materiassa.

Vanha sanontakin on: köyhä antaa vähästään, rikas ei mistään...Niin jokainen voi miettiä, kuinka rikas pitää olla, ettei anna mitään minnekään.

Tuosta luopumisesta. Tässä nyt takerruttiin tuohon omistusasuntoon. Minun tapauksessa olen luopunut kodista, missä olen lapseni kasvattanut, työpaikka meni samalla, terveyskin meni, yhden lapsen menetin, puolison ja paljon sitä materiaa, mitä ilman ei moni ehkä eläisi. Ystävätkin meni.

Nyt rakennan uudella paikkakunnalla kotia jäljelle jääneille lapsilleni ja yritän saada työlläni meille elannon. Monen mielestä omistamme paljon, sen sadan hehtaarin yksinäisyyden.
Niin riippahan tämä omistaminen on. En ole vapaa menemään ja kulkemaan, niin kuin tahtoisin. Minun on oltava joka päivä hoitamassa eläimiä ja vastaamassa asioista.

Koen, että onneni edellytys ei ole siinä kuinka paljon hehtaareita tai nautoja omistan, vaan siinä kuinka onnistun niiden hoitamisessa. Se kun tiukan poi`tuksen jälkeen vasikka avaa silmänsä ja vetää seiraimet suurina ilmaa keuhkoihin, tuo ihmeen hyvän olon. Minä tein sen, sillä kokemuksella ja tietämyksellä, minkä olen saanut. Ja kun syysillan kuulaudessa katson tuulessa huojuvaa viljapeltoa, tulee kiitoksen kyynel silmään, tänä vuonna onnistuttiin.

Läheisistä luopuminen on todella vaikeaa, mutta on tosiasia, että elämä on luopumista. Itse olen miettinyt, että pitäisi pyrkiä elämään, niin että luopumisen hetkellä voi ajatella tehneensä edes jonkin verran lähtevän hyväksi. Olleensa tuki ja turva, auttava käsi ja lempeä lohduttaja. Sellaiseksi kait meidät toisillemme luotiin.

Kuolinpaidassa ei ole taskuja. Mitään emme vie mukanamme. Minä hoidan tovin tätä paikkaa, kasvatan lapsiani, en tätä tilanjatkoa varten, vaan elämää varten. Ja kun aikani on väistyä he jatkavat tavalla tai toisella. Olemme vain lenkki tässä ketjussa.

Nyt ajattelin luopua tästä filosofoinnista ja lähteä lehmien seuraan, jos vaikka kokisin taas jotain uutta...

vt-emäntä kirjoitti:

Vanha sanontakin on: köyhä antaa vähästään, rikas ei mistään...Niin jokainen voi miettiä, kuinka rikas pitää olla, ettei anna mitään minnekään.

Tuosta luopumisesta. Tässä nyt takerruttiin tuohon omistusasuntoon. Minun tapauksessa olen luopunut kodista, missä olen lapseni kasvattanut, työpaikka meni samalla, terveyskin meni, yhden lapsen menetin, puolison ja paljon sitä materiaa, mitä ilman ei moni ehkä eläisi. Ystävätkin meni.

Nyt rakennan uudella paikkakunnalla kotia jäljelle jääneille lapsilleni ja yritän saada työlläni meille elannon. Monen mielestä omistamme paljon, sen sadan hehtaarin yksinäisyyden.
Niin riippahan tämä omistaminen on. En ole vapaa menemään ja kulkemaan, niin kuin tahtoisin. Minun on oltava joka päivä hoitamassa eläimiä ja vastaamassa asioista.

Koen, että onneni edellytys ei ole siinä kuinka paljon hehtaareita tai nautoja omistan, vaan siinä kuinka onnistun niiden hoitamisessa. Se kun tiukan poi`tuksen jälkeen vasikka avaa silmänsä ja vetää seiraimet suurina ilmaa keuhkoihin, tuo ihmeen hyvän olon. Minä tein sen, sillä kokemuksella ja tietämyksellä, minkä olen saanut. Ja kun syysillan kuulaudessa katson tuulessa huojuvaa viljapeltoa, tulee kiitoksen kyynel silmään, tänä vuonna onnistuttiin.

Läheisistä luopuminen on todella vaikeaa, mutta on tosiasia, että elämä on luopumista. Itse olen miettinyt, että pitäisi pyrkiä elämään, niin että luopumisen hetkellä voi ajatella tehneensä edes jonkin verran lähtevän hyväksi. Olleensa tuki ja turva, auttava käsi ja lempeä lohduttaja. Sellaiseksi kait meidät toisillemme luotiin.

Kuolinpaidassa ei ole taskuja. Mitään emme vie mukanamme. Minä hoidan tovin tätä paikkaa, kasvatan lapsiani, en tätä tilanjatkoa varten, vaan elämää varten. Ja kun aikani on väistyä he jatkavat tavalla tai toisella. Olemme vain lenkki tässä ketjussa.

Nyt ajattelin luopua tästä filosofoinnista ja lähteä lehmien seuraan, jos vaikka kokisin taas jotain uutta...

Lue lisää

Kiitos hyvästä pohdinnasta ja tarinasta. Sinä tunnut oivaltaneen juuri sen, mitä tässä koetan ajaa takaa.

"...pitäisi pyrkiä elämään, niin että luopumisen hetkellä voi ajatella tehneensä edes jonkin verran lähtevän hyväksi. Olleensa tuki ja turva, auttava käsi ja lempeä lohduttaja."

Eli koettaa elää sen tärkeimmän käskyn mukaan.

mummomuori kirjoitti:

Kiitos hyvästä pohdinnasta ja tarinasta. Sinä tunnut oivaltaneen juuri sen, mitä tässä koetan ajaa takaa.

"...pitäisi pyrkiä elämään, niin että luopumisen hetkellä voi ajatella tehneensä edes jonkin verran lähtevän hyväksi. Olleensa tuki ja turva, auttava käsi ja lempeä lohduttaja."

Eli koettaa elää sen tärkeimmän käskyn mukaan.

Lue lisää

NIin, ei omistusasunto estä ymmärtämästä, että elämä on luopumista ja lähimmäisen auttamista. Aloituksessasihan puhut omistamisen paulasta ja olet ajanut asunnon omistamisesta luopumista ja korostanut vuokralle menemisen paremmuutta.

k svms kirjoitti:

NIin, ei omistusasunto estä ymmärtämästä, että elämä on luopumista ja lähimmäisen auttamista. Aloituksessasihan puhut omistamisen paulasta ja olet ajanut asunnon omistamisesta luopumista ja korostanut vuokralle menemisen paremmuutta.

Lue lisää

Ei estä. Mutta eikö ole hyvä aloittaa vaikka tuosta muuttamaan tätä yhteiskuntaa.

Itse olen asunut sekä omistusasunnossa, että vuokralla, enkä näe omistussuhteen vaikuttavan onnellisuuteen tai muuhunkaan. Olen kyllä vähään tyytyväinen; riittää kun on kumppani ja pärjää jotenkin taloudellisesti.

Voithan sinä muuttaa vaikka naapuriin?

Niin, markkinayhteiskunta toimii noin. Etenkään köyhä ei saisi kiintyä mihinkään - ei edes läheisiinsä vaan pitäisi hypätä sinne, minne käsketään.

Mutta kohtuullistaminen toimii silloin, kun ei enää mm. pankkeja lihoteta. Samoin, että jos niitä rahoja on, ne voi laittaa palveluihin tai auttaa niillä läheisiään.

Jos kauheasti haluaa sitä rahaa pitää itsellään, kehotan ostamaan kultaa. Sillä saavat sitten leipää jälkeläiset, kun itsestä aika jättää. :D

"Tuo justiinsa johtaa vieraantumiseen, individualismiin ja elämänarvojen unohtumiseen. Kristinuskon unohtumiseen."

Noin juuri. Allekirjoitan.

omistuskoti kirjoitti:

"Tuo justiinsa johtaa vieraantumiseen, individualismiin ja elämänarvojen unohtumiseen. Kristinuskon unohtumiseen."

Noin juuri. Allekirjoitan.

Huomatun että omistusasuminen pyörittää myös taloudellista ratasta – ihmisten toivotaan ottavan lainaa aina vain lisää.

Siksi kai Jeesus moneen kertaa huomauttaa tästä asiasta?

mummomuori kirjoitti:

Huomatun että omistusasuminen pyörittää myös taloudellista ratasta – ihmisten toivotaan ottavan lainaa aina vain lisää.

Siksi kai Jeesus moneen kertaa huomauttaa tästä asiasta?

Lue lisää

Empä usko että Jeesus ajatteli mitään lainanottamista pankista kun sanasensa sanoi.

Turhaan syyllistät omistajat. Järkeä saa käyttää - se ei ole synti.

Askeettisuus ei ole lähimmäisen rakastamista vaan melkeimpä päin vastoin.

Omistaminen on kivaa.

aikuinen nainen kirjoitti:

Empä usko että Jeesus ajatteli mitään lainanottamista pankista kun sanasensa sanoi.

Turhaan syyllistät omistajat. Järkeä saa käyttää - se ei ole synti.

Askeettisuus ei ole lähimmäisen rakastamista vaan melkeimpä päin vastoin.

Omistaminen on kivaa.

Lue lisää

PS: Jatkan vielä. Ostaminen on kivaa.

Vaatekauppojen ja nettikauppojen kiertely on hauskaa.

Ei sitä sun kannata moralisoida.

Se on sitä että pitää itsestään huolta.

Itsellä kun on hyvä olla niin se säteilee ympäristöön.

Omistaminen ja ostaminen luo hyvää oloa.

Mukavalla autolla pääsee nopeasti paikasta toiseen, ja kauniisti sisustetussa kodissa kaikki viihtyy.

Mitä sinä nillität siitä?

aikuinen nainen kirjoitti:

Empä usko että Jeesus ajatteli mitään lainanottamista pankista kun sanasensa sanoi.

Turhaan syyllistät omistajat. Järkeä saa käyttää - se ei ole synti.

Askeettisuus ei ole lähimmäisen rakastamista vaan melkeimpä päin vastoin.

Omistaminen on kivaa.

Lue lisää

Totta, monelle uskovallekin omistaminen on niin kivaa, ettei sitä saisi millään tavalla kyseenalaistaa. :) Kuka se nyt hyvästä olostaan luopuisi? 


Niin, kyllä kodin voi sisustaa kauniisti. Kukas sen kieltää – mutta ei kai niihin seiniin eli rakennukseen tarvitse kiintyä siinä määrin, ettei siitä voisi koska tahansa luopua? Tai onko kaunista vain se, mihin on laitettu paljon rahaa ja ostettu aina vain uutta?

Jos sinulla elämänsisällöksi riittää aina vain uuden tavaran hilaaminen kotiin, niin ok. Olet oikea mielitietty talouselämälle. Kulutat etkä kysele, mihin se vaikuttaa. Ehkä vietät niiden tavaroiden keskellä hyvän vanhuuden? Vai onko tärkeämpää että omistat ne seinät ympärilläsi?

mummomuori kirjoitti:

Totta, monelle uskovallekin omistaminen on niin kivaa, ettei sitä saisi millään tavalla kyseenalaistaa. :) Kuka se nyt hyvästä olostaan luopuisi? 


Niin, kyllä kodin voi sisustaa kauniisti. Kukas sen kieltää – mutta ei kai niihin seiniin eli rakennukseen tarvitse kiintyä siinä määrin, ettei siitä voisi koska tahansa luopua? Tai onko kaunista vain se, mihin on laitettu paljon rahaa ja ostettu aina vain uutta?

Jos sinulla elämänsisällöksi riittää aina vain uuden tavaran hilaaminen kotiin, niin ok. Olet oikea mielitietty talouselämälle. Kulutat etkä kysele, mihin se vaikuttaa. Ehkä vietät niiden tavaroiden keskellä hyvän vanhuuden? Vai onko tärkeämpää että omistat ne seinät ympärilläsi?

Lue lisää

TAAS olet panemassa sanoja toisen suuhun, mustamaalaat valheella, vaikka sinulle on 100 kertaa sanottu siitä.

Kysyisin miksi siitä omistamisen ilosta PITÄSI luopua? Eihän siitä ole mitään haittaa -pelkkää hyötyä.


Olen jo 3 kertaa sinulta kysynyt syytä sille MIKSI pitäisi luopua?

Tuhlaaminen on yksi elämän iloista. Raha tekee onnelliseksi.

Miksi haluat että ihmiset on onnettomia? Miksi syyllistät ihmisiä jostain joka on perin inhimillistä.

Ja seinistä puheenollen, haaveilen isosta öljyvärimaalauksesta. Sellaisesta jossa on kauniit värit, abstrakti.

Ai kun nauttisin sitä seinälläni katsella. Yhden 200 euron maalauksen olen löytänyt Aavalta, mutta kun asuntoni on sisustetu vintagetyyppisesti ni voi olla että se rikkoo tyylin.

Vanhuus ja tavarat...en ymmärrä mitä tarkoitat? Ei ole vielä aika miettiä vanhuutta.

aikuinen nainen kirjoitti:

TAAS olet panemassa sanoja toisen suuhun, mustamaalaat valheella, vaikka sinulle on 100 kertaa sanottu siitä.

Kysyisin miksi siitä omistamisen ilosta PITÄSI luopua? Eihän siitä ole mitään haittaa -pelkkää hyötyä.


Olen jo 3 kertaa sinulta kysynyt syytä sille MIKSI pitäisi luopua?

Tuhlaaminen on yksi elämän iloista. Raha tekee onnelliseksi.

Miksi haluat että ihmiset on onnettomia? Miksi syyllistät ihmisiä jostain joka on perin inhimillistä.

Ja seinistä puheenollen, haaveilen isosta öljyvärimaalauksesta. Sellaisesta jossa on kauniit värit, abstrakti.

Ai kun nauttisin sitä seinälläni katsella. Yhden 200 euron maalauksen olen löytänyt Aavalta, mutta kun asuntoni on sisustetu vintagetyyppisesti ni voi olla että se rikkoo tyylin.

Vanhuus ja tavarat...en ymmärrä mitä tarkoitat? Ei ole vielä aika miettiä vanhuutta.

Lue lisää

Kuten vastasin, ehkä tuo riittää sinulle elämänsisällöksi.

Pieni vinkki, maalaa itse taulusi. Siinä on järkevää kuluttamista...

mummomuori kirjoitti:

Kuten vastasin, ehkä tuo riittää sinulle elämänsisällöksi.

Pieni vinkki, maalaa itse taulusi. Siinä on järkevää kuluttamista...

Miksi aina teet noin? Valheen avulla mustamaalaat.

Kuka on sanonut että tuhlaaminen on ainut elämänsisältö? Mikä sut pistää aina laittamaan sanoja toisen suuhun.

Sulle on monet ihmiset sanoneet tuosta pahasta tavastasi.

Menet hautaan sen kanssa etkä parannusta tee.

Tässä on se taulu:

http://www.aavahelsinki.com/products/savusumu

aikuinen nainen kirjoitti:

Miksi aina teet noin? Valheen avulla mustamaalaat.

Kuka on sanonut että tuhlaaminen on ainut elämänsisältö? Mikä sut pistää aina laittamaan sanoja toisen suuhun.

Sulle on monet ihmiset sanoneet tuosta pahasta tavastasi.

Menet hautaan sen kanssa etkä parannusta tee.

Tässä on se taulu:

http://www.aavahelsinki.com/products/savusumu

Lue lisää

Jaa, kirjoitin ostamisesta. Kovinhan sitä ylistit. Sinä muutit sen nyt tuhlaamiseksi, miksi?

Niin, osta kangas ja värejä ja ala maalaamaan. Se olisi mielestäni hyvää kuluttamista.

mummomuori kirjoitti:

Kuten vastasin, ehkä tuo riittää sinulle elämänsisällöksi.

Pieni vinkki, maalaa itse taulusi. Siinä on järkevää kuluttamista...

"Pieni vinkki, maalaa itse taulusi. Siinä on järkevää kuluttamista..."

Kuinka niin se olisi järkevämpää kuluttamista? Taiteilijatkin tarvitsevat elantonsa.

Jos kaikki maalaisivat omat taulunsa, pitäisi taiteilijoiden vaihtaa ammattia. Nyt he työllistävät taiteilijatarvike-kauppoja ja pyörittävät omalta osaltaan talouselämää. Itsemaalarit aiheuttaisivat yhden ammattiryhmän katoamisen ja työmarkkinoiden kiristymisen.

aikuinen nainen kirjoitti:

TAAS olet panemassa sanoja toisen suuhun, mustamaalaat valheella, vaikka sinulle on 100 kertaa sanottu siitä.

Kysyisin miksi siitä omistamisen ilosta PITÄSI luopua? Eihän siitä ole mitään haittaa -pelkkää hyötyä.


Olen jo 3 kertaa sinulta kysynyt syytä sille MIKSI pitäisi luopua?

Tuhlaaminen on yksi elämän iloista. Raha tekee onnelliseksi.

Miksi haluat että ihmiset on onnettomia? Miksi syyllistät ihmisiä jostain joka on perin inhimillistä.

Ja seinistä puheenollen, haaveilen isosta öljyvärimaalauksesta. Sellaisesta jossa on kauniit värit, abstrakti.

Ai kun nauttisin sitä seinälläni katsella. Yhden 200 euron maalauksen olen löytänyt Aavalta, mutta kun asuntoni on sisustetu vintagetyyppisesti ni voi olla että se rikkoo tyylin.

Vanhuus ja tavarat...en ymmärrä mitä tarkoitat? Ei ole vielä aika miettiä vanhuutta.

Lue lisää

Ilman itsekkyyttä ruokaa riittäisi kaikille. Olisi se tarpeeksi. Totta kai itsekkyydestä on haittaa. Kun ajatellaan, että minä saan kyllä omistaa ja tehdä näin ja mitäs pahaa siinä on. Samaan aikaan lähimmäiset kuolevat nälkään ja sairauksiin, vaikka juuri sillä rahalla olisi voitu taas joku pelastaa. Kuinka lähellä kärsimyksen pitää olla, että se vaikuttaa? Onko edelleen oikein omistaa ja shoppailla ,jos mennessään pitää potkia juuri nälkään kuollen ruumis syrjemmälle, että saa kaupan oven auki?

Kukin tavallaan. Kauhean vihan nostattaa näemmä jo pelkkä asiasta kysyminen.

Itsekkyyden keskellä kirjoitti:

Ilman itsekkyyttä ruokaa riittäisi kaikille. Olisi se tarpeeksi. Totta kai itsekkyydestä on haittaa. Kun ajatellaan, että minä saan kyllä omistaa ja tehdä näin ja mitäs pahaa siinä on. Samaan aikaan lähimmäiset kuolevat nälkään ja sairauksiin, vaikka juuri sillä rahalla olisi voitu taas joku pelastaa. Kuinka lähellä kärsimyksen pitää olla, että se vaikuttaa? Onko edelleen oikein omistaa ja shoppailla ,jos mennessään pitää potkia juuri nälkään kuollen ruumis syrjemmälle, että saa kaupan oven auki?

Kukin tavallaan. Kauhean vihan nostattaa näemmä jo pelkkä asiasta kysyminen.

Lue lisää

Ehkä kyse on siitä, että kun köyhyys ja vähäosaisuus vian pysyy kauempana ja poissa silmistä, niin silloin voidaan jopa auttaa? Kun se tulee liian lähelle tai vieläkin lähemmäs omaa kukkaroa, luopuminen onkin jo hyvin tuskallista.

k svms kirjoitti:

"Pieni vinkki, maalaa itse taulusi. Siinä on järkevää kuluttamista..."

Kuinka niin se olisi järkevämpää kuluttamista? Taiteilijatkin tarvitsevat elantonsa.

Jos kaikki maalaisivat omat taulunsa, pitäisi taiteilijoiden vaihtaa ammattia. Nyt he työllistävät taiteilijatarvike-kauppoja ja pyörittävät omalta osaltaan talouselämää. Itsemaalarit aiheuttaisivat yhden ammattiryhmän katoamisen ja työmarkkinoiden kiristymisen.

Lue lisää

No, se oli ehdotus. Ei harrastamista kukaan kiellä. Miksi se olisi huono juttu?

mummomuori kirjoitti:

No, se oli ehdotus. Ei harrastamista kukaan kiellä. Miksi se olisi huono juttu?

Sehän lukee siinä, miksi se olisi huono juttu.

k svms kirjoitti:

Sehän lukee siinä, miksi se olisi huono juttu.

Oletko siis valmis kieltämään kaikki ne harrastuksen, joita voi ammattilainen tehdä?

Kuten käsityöt, puutarhanhoidon, autonasennuksen, asuntojen remontoinnit, kirjoittelun taikka vaikka valokuvauksen… Toki kaikki nuo vievät ammattilaisilta ”leipää”.

P.s. Muutama vuosi sitten luovuin vapaaehtoisesti autosta ja sen mukana myös kaikenlaisista menoeristä jms. mitä sen käyttö ja omistaminen aikaan saa. Asun lähes keskustassa, joten en tarvitse autoa välttämättä, sulan maan aikana pitemmät matkat sujuvat pyöräillen sekä usein myös jalan jokäpäiväiset liikkumiset.

Toisinaan pääsen ystävän kyydillä ja tietysti julkisilla liikenne välineillä ja jos välttämätöntä niin muutaman kerran ajelee taxillakin sillä rahalla joka vuoden mittaan kuluisi oman auton ylläpitämiseen.

Omasta autosta luopuminen ei ollut mulle vaikeaa ja olkoon se vaikka meikäläisen pieni ekoteko.

"Maallisen halveksiminen kristinuskossa on noussut luultavasti siitä, että maailma on nähty langenneena ja syntisenä."

Noin minäkin olen ymmärtänyt.
Sen verran ohut mulla on kosketus kristinuskoon etten tiedä, miten yleinen mikin ajattelutapa uskonyhteisössä on. Tämä kuitenkin tulee jatkuvasti esiin, ei välttämättä aina palstalla, mutta yleensä ja pitkän ajan saatossa. Se näkyy yhtenä kristillisyyden asenteena. Ehkä se on vähemmistösuuntaus, sen tiedät paremmin kuin minä.

Sitä olen pohtinut miuelessäni, että kumpaa joku uskonto tai aate on: sitäkö, mitä sen periaatteisiin on kirjattu, vai sitä, mitä sen kannattajat tekevät uskonnon/aatteen nimissä.

Usein ongelmien kohdatessa organisaatiota vedotaan siihen että "oppimme/aatteemme ei tällaista toimintaa/ajattelua hyväksy. Mutta silti tiettyjen oppien/aatteiden kannattajat tekevät tietynlaisia asioita.

Esim. perusuomalaisten johto ja ehkä ohjelmakin sanoutuu irti rasismista. Silti nimenomaan perussuomalaisten joukkoon kertyy rasistista maailmankuvaa ilmaisevia tekoja. Jne. Kumpaa perussuomalaisuus siis on? Sitä mitä ohjelmassa lukee vai sitä, mitä heidän kannattajansa tekevät? Vai molempia?

”Kristinusko lähtee siitä, että Jumala on luonut maailman hyväksi. Tämän takia maailmaa ei pidä halveksia. Se on yhtä tärkeä kuin taivaan ilot.”

Olen siinä aivan samaa mieltä, että meidän on otettava vastuuta myös maallisista asioista. Maailma olisi hyvä paikka asua, ellemme me itse tekisi siitä huonoa. Siksi on otettava vastuuta myös luonnontilasta, kerskakulutuksesta tai muusta, mikä pitää yllä sitä, mikä huonontaa entisestään maailman tilaa.

Koen että maallisen halveksiminen tuo juuri sen asenteen, ettei piittaa siitä, miten käy. Kuten tuolla jossain eräs nimimerkki sanoi, että maailman pitääkin saastua ja tuhoutua. Silloin on aivan samantekevää, mitä tekee. Voi osallistua tähän kerskakulutukseen puhtain omantunnoin.

kaarne kirjoitti:

"Maallisen halveksiminen kristinuskossa on noussut luultavasti siitä, että maailma on nähty langenneena ja syntisenä."

Noin minäkin olen ymmärtänyt.
Sen verran ohut mulla on kosketus kristinuskoon etten tiedä, miten yleinen mikin ajattelutapa uskonyhteisössä on. Tämä kuitenkin tulee jatkuvasti esiin, ei välttämättä aina palstalla, mutta yleensä ja pitkän ajan saatossa. Se näkyy yhtenä kristillisyyden asenteena. Ehkä se on vähemmistösuuntaus, sen tiedät paremmin kuin minä.

Sitä olen pohtinut miuelessäni, että kumpaa joku uskonto tai aate on: sitäkö, mitä sen periaatteisiin on kirjattu, vai sitä, mitä sen kannattajat tekevät uskonnon/aatteen nimissä.

Usein ongelmien kohdatessa organisaatiota vedotaan siihen että "oppimme/aatteemme ei tällaista toimintaa/ajattelua hyväksy. Mutta silti tiettyjen oppien/aatteiden kannattajat tekevät tietynlaisia asioita.

Esim. perusuomalaisten johto ja ehkä ohjelmakin sanoutuu irti rasismista. Silti nimenomaan perussuomalaisten joukkoon kertyy rasistista maailmankuvaa ilmaisevia tekoja. Jne. Kumpaa perussuomalaisuus siis on? Sitä mitä ohjelmassa lukee vai sitä, mitä heidän kannattajansa tekevät? Vai molempia?

Lue lisää

Kyllä se on puolueen ohjelma, joka kertoo puolueen maailmankuvan. Jos joku jäsenistä ei suostu asettumaan niihin raameihin, niin sitten etsiköön toisen puolueen. Ja onhan niin tehtykin.

Sama juttu kristityn käytöksessä. Raamattu sanelee koodit, vaikka väärintulkittuna sitä on käytetty omaa pahaakin agendaa ajamaan.

Tuo maallisen ja hengellisen erottaminen tulee kreikkalaisesta ajattelusta. Heprealainen ajattelu ei erotusta tee vaan maallinen on ihmistä varten luotu hyvä asia.

mummomuori kirjoitti:

”Kristinusko lähtee siitä, että Jumala on luonut maailman hyväksi. Tämän takia maailmaa ei pidä halveksia. Se on yhtä tärkeä kuin taivaan ilot.”

Olen siinä aivan samaa mieltä, että meidän on otettava vastuuta myös maallisista asioista. Maailma olisi hyvä paikka asua, ellemme me itse tekisi siitä huonoa. Siksi on otettava vastuuta myös luonnontilasta, kerskakulutuksesta tai muusta, mikä pitää yllä sitä, mikä huonontaa entisestään maailman tilaa.

Koen että maallisen halveksiminen tuo juuri sen asenteen, ettei piittaa siitä, miten käy. Kuten tuolla jossain eräs nimimerkki sanoi, että maailman pitääkin saastua ja tuhoutua. Silloin on aivan samantekevää, mitä tekee. Voi osallistua tähän kerskakulutukseen puhtain omantunnoin.

Lue lisää

Mutta sinähän olet tuolla väittänyt minulle jatkuvasti, että maallista pitää halveksia. Et näemmä itsekään tiedä, mitä ajattelisit. En tästä enempää, mutta ihmettelin vain.