Vanhusten laitoksissa

vanhuksia suolellaan elämältä.

Parempi olisi oikeasti se elämä lopettaa, koska sitähän ei ole enää, jos sängyssä makuutetaan lääkkeiden alla.

Hoitajat istuvat omassa kahvihuoneessaan ryystämässä kahvia ja juoruamassa. Päivä pulkassa, kotiin lähdön aika! Siinä kului sekin päivä.
35543
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 35

Vanhimmat

Vanhusten laitoksissa vanhuksia suojellaan elämältä.

Äänestä

Totta toinen puoli. Mikä sitten mahtaa olla laitoksesi, onko se hoivakoti hoitokoti vaiko sairaaan vanhusten kuntoutus laitos.
Kyllä hoiturin työ on siinämäärin raskasta joten kyllä heille kahvi hetken suo.

Äänestä
  • Niin, yhdeksän vuotta minäkin hoidin erästä vanhusta, joka oli täysin autettava vuodepotilas. Hän oli ollut sillä osastolla kun sinne menin ja kuoli vasta kun olin itse jo siirtynyt eläkkeelle.
    Helpommaksi minä koin akuutilla geriatrisella osastolla potilaiden kuntouttamisen, saada heidät takaisin kotiinsa, auttaen omatoimisuuteen ja parantamaan liikuntakykyä, huomioimaan tutkimustulokset ja lääkkeiden vaikutukset, myös sivuvaikutukset. Tehtiin kotikäynnit, korjaukset kotiin ja arvioitiin lisäavun tarve, yhteydet omaisiin. Käytettävissämme oli moniammatillinen hoitotiimi ja lisänä olivat askartelu- ja fysiatriset osastot kampaaja ja jalkahoitaja ym. Kaikki keinot käytettiin potilaan kotikuntoon saamiseksi. Hoidettiin potilas kokonaisuudessaan.

    Sairaalassamme käytiin paljon tutustumassa geriatriseen kuntoutukseen, jonka guruna silloin oli professori Ilmari Ruikka. Hän oli oppinsa käynyt hakemassa Englannista. Turun yliopistoon perustettiin maamme ensimmäinen geriatrian professuuri työssäoloaikoinani.
    Paljon on muuttunut täälläkin sillä saralla ja ei kaikki kuultu kyllä miellytä vanhaa.
    Siirryin sairaalassa 9 vuotta ennen eläkkeelle siirtymistäni pienemmälle osastolle, jossa hoidettiin pitkäaikaispotilaita jotka eivät enää hyötyneet kuntoutuksesta. Koin sen haastavaksi, sillä tiedän ne pitkäaikaisosastojen haasteet kun edes potilasvaihto ei anna vaihtelua työhö. Monet uhat vaanivat hoitajia, pahinta on liika rutinoituminen ja hoidon kaavamaistuminen.
    Osastolle on erittäin tärkeää luoda hyvä henki, työthän riittää kun kaikki ovat autettavia. Hyvä henki auttaa jaksamaan ja se siirtyy potilaiden saamaan hoitoon hoitajien käsien kautta potilaiden käsittelyyn. Jopa luovuus pääsee kukkimaan ja kekseliäisyys potilaiden hyväksi.

    Niin, vaikeammaksi silti koin avuttoman vuodepotilaan hoidon. Miten hänen hyväkseen voisin tehdä. Häneltä oli jo puhe kadonnut, minun oli huomata hänen tarpeensa itse. Kyllä sieltä hymy irtosi kun hänelle puhuin siinä pestessäni hänen ryppyisiä kasvojaan ja laihaa kehoaan.
    Tarkkana piti olla, ettei pelättyjä makuuhaavoja päässyt syntymään, eikä niinä yhdeksänä vuotena syntynyt. Ammattitaitoa sekin vaatii.
    Kun hän selkäasennossa vuoteelaan mkasi ja valkoista kattoa katselin, niin ajattelin että miksi tuota kattoa ei ole koristeltu millään.
    Nykyään jos siellä olisi haluaisin käyttöön kattoon heijastettavat kuvat.

    Tytöt sitten ilmoittivat minulle, kun eläpäiviäni jo vietin että Hellin (nimi muutettu) on nyt päässyt pois.
    On paljon hyviä hoitajia, joilla on sydän paikallaan heille voin toivotella voimia. Hoitajan työ on palkitsevaa.
    Se on niin että samassakin laitoksessa osastojen välillä on eroja.

    Äänestä

  • UPDATE_10451201 kirjoitti:

    Niin, yhdeksän vuotta minäkin hoidin erästä vanhusta, joka oli täysin autettava vuodepotilas. Hän oli ollut sillä osastolla kun sinne menin ja kuoli vasta kun olin itse jo siirtynyt eläkkeelle.
    Helpommaksi minä koin akuutilla geriatrisella osastolla potilaiden kuntouttamisen, saada heidät takaisin kotiinsa, auttaen omatoimisuuteen ja parantamaan liikuntakykyä, huomioimaan tutkimustulokset ja lääkkeiden vaikutukset, myös sivuvaikutukset. Tehtiin kotikäynnit, korjaukset kotiin ja arvioitiin lisäavun tarve, yhteydet omaisiin. Käytettävissämme oli moniammatillinen hoitotiimi ja lisänä olivat askartelu- ja fysiatriset osastot kampaaja ja jalkahoitaja ym. Kaikki keinot käytettiin potilaan kotikuntoon saamiseksi. Hoidettiin potilas kokonaisuudessaan.

    Sairaalassamme käytiin paljon tutustumassa geriatriseen kuntoutukseen, jonka guruna silloin oli professori Ilmari Ruikka. Hän oli oppinsa käynyt hakemassa Englannista. Turun yliopistoon perustettiin maamme ensimmäinen geriatrian professuuri työssäoloaikoinani.
    Paljon on muuttunut täälläkin sillä saralla ja ei kaikki kuultu kyllä miellytä vanhaa.
    Siirryin sairaalassa 9 vuotta ennen eläkkeelle siirtymistäni pienemmälle osastolle, jossa hoidettiin pitkäaikaispotilaita jotka eivät enää hyötyneet kuntoutuksesta. Koin sen haastavaksi, sillä tiedän ne pitkäaikaisosastojen haasteet kun edes potilasvaihto ei anna vaihtelua työhö. Monet uhat vaanivat hoitajia, pahinta on liika rutinoituminen ja hoidon kaavamaistuminen.
    Osastolle on erittäin tärkeää luoda hyvä henki, työthän riittää kun kaikki ovat autettavia. Hyvä henki auttaa jaksamaan ja se siirtyy potilaiden saamaan hoitoon hoitajien käsien kautta potilaiden käsittelyyn. Jopa luovuus pääsee kukkimaan ja kekseliäisyys potilaiden hyväksi.

    Niin, vaikeammaksi silti koin avuttoman vuodepotilaan hoidon. Miten hänen hyväkseen voisin tehdä. Häneltä oli jo puhe kadonnut, minun oli huomata hänen tarpeensa itse. Kyllä sieltä hymy irtosi kun hänelle puhuin siinä pestessäni hänen ryppyisiä kasvojaan ja laihaa kehoaan.
    Tarkkana piti olla, ettei pelättyjä makuuhaavoja päässyt syntymään, eikä niinä yhdeksänä vuotena syntynyt. Ammattitaitoa sekin vaatii.
    Kun hän selkäasennossa vuoteelaan mkasi ja valkoista kattoa katselin, niin ajattelin että miksi tuota kattoa ei ole koristeltu millään.
    Nykyään jos siellä olisi haluaisin käyttöön kattoon heijastettavat kuvat.

    Tytöt sitten ilmoittivat minulle, kun eläpäiviäni jo vietin että Hellin (nimi muutettu) on nyt päässyt pois.
    On paljon hyviä hoitajia, joilla on sydän paikallaan heille voin toivotella voimia. Hoitajan työ on palkitsevaa.
    Se on niin että samassakin laitoksessa osastojen välillä on eroja.

    Kiitos Katleijanen työstäsi kertomisesta, taidat olla ylihoitajana ollut, tosi arvokasta työtä on tämä hoitoalan työ ja raskasta.
    Hyvää talven odotusta toivotan Sinulle!

    Äänestä

  • UPDATE_10451201 kirjoitti:

    Niin, yhdeksän vuotta minäkin hoidin erästä vanhusta, joka oli täysin autettava vuodepotilas. Hän oli ollut sillä osastolla kun sinne menin ja kuoli vasta kun olin itse jo siirtynyt eläkkeelle.
    Helpommaksi minä koin akuutilla geriatrisella osastolla potilaiden kuntouttamisen, saada heidät takaisin kotiinsa, auttaen omatoimisuuteen ja parantamaan liikuntakykyä, huomioimaan tutkimustulokset ja lääkkeiden vaikutukset, myös sivuvaikutukset. Tehtiin kotikäynnit, korjaukset kotiin ja arvioitiin lisäavun tarve, yhteydet omaisiin. Käytettävissämme oli moniammatillinen hoitotiimi ja lisänä olivat askartelu- ja fysiatriset osastot kampaaja ja jalkahoitaja ym. Kaikki keinot käytettiin potilaan kotikuntoon saamiseksi. Hoidettiin potilas kokonaisuudessaan.

    Sairaalassamme käytiin paljon tutustumassa geriatriseen kuntoutukseen, jonka guruna silloin oli professori Ilmari Ruikka. Hän oli oppinsa käynyt hakemassa Englannista. Turun yliopistoon perustettiin maamme ensimmäinen geriatrian professuuri työssäoloaikoinani.
    Paljon on muuttunut täälläkin sillä saralla ja ei kaikki kuultu kyllä miellytä vanhaa.
    Siirryin sairaalassa 9 vuotta ennen eläkkeelle siirtymistäni pienemmälle osastolle, jossa hoidettiin pitkäaikaispotilaita jotka eivät enää hyötyneet kuntoutuksesta. Koin sen haastavaksi, sillä tiedän ne pitkäaikaisosastojen haasteet kun edes potilasvaihto ei anna vaihtelua työhö. Monet uhat vaanivat hoitajia, pahinta on liika rutinoituminen ja hoidon kaavamaistuminen.
    Osastolle on erittäin tärkeää luoda hyvä henki, työthän riittää kun kaikki ovat autettavia. Hyvä henki auttaa jaksamaan ja se siirtyy potilaiden saamaan hoitoon hoitajien käsien kautta potilaiden käsittelyyn. Jopa luovuus pääsee kukkimaan ja kekseliäisyys potilaiden hyväksi.

    Niin, vaikeammaksi silti koin avuttoman vuodepotilaan hoidon. Miten hänen hyväkseen voisin tehdä. Häneltä oli jo puhe kadonnut, minun oli huomata hänen tarpeensa itse. Kyllä sieltä hymy irtosi kun hänelle puhuin siinä pestessäni hänen ryppyisiä kasvojaan ja laihaa kehoaan.
    Tarkkana piti olla, ettei pelättyjä makuuhaavoja päässyt syntymään, eikä niinä yhdeksänä vuotena syntynyt. Ammattitaitoa sekin vaatii.
    Kun hän selkäasennossa vuoteelaan mkasi ja valkoista kattoa katselin, niin ajattelin että miksi tuota kattoa ei ole koristeltu millään.
    Nykyään jos siellä olisi haluaisin käyttöön kattoon heijastettavat kuvat.

    Tytöt sitten ilmoittivat minulle, kun eläpäiviäni jo vietin että Hellin (nimi muutettu) on nyt päässyt pois.
    On paljon hyviä hoitajia, joilla on sydän paikallaan heille voin toivotella voimia. Hoitajan työ on palkitsevaa.
    Se on niin että samassakin laitoksessa osastojen välillä on eroja.

    Moikkelis" katleijanen1"

    Kirjoituksessasi on niin tiivistä asiaa, että siihen täydelliseen vastaamiseen menisi tunti ehä kaksikin. Alleviivaan kertomuksesi ja totean sinun olleen hieno ja taitava hoituri. Vietin minäkin laitoksessa kuutisen viikkoa ja sain todella hyvän palvelun. Siellä vielä sattui kaiken moista. Olihan kokemus joka syöpyi lähtemättömästi mieleen. Kotia pääsin Jumpparin, sairaan hoitajan ja lääkärin suosituksesta kodin hoitajan hellin käsiin.Ihanat jäi muistot kolmesta hoiturista ja heidän osaavista ihanista käsistä jotka ei jättäneet missään vaheessa pulaan. Kolme ihanaa tyttöä ja osaava hoituri.

    Äänestä

  • UPDATE_10451201 kirjoitti:

    Niin, yhdeksän vuotta minäkin hoidin erästä vanhusta, joka oli täysin autettava vuodepotilas. Hän oli ollut sillä osastolla kun sinne menin ja kuoli vasta kun olin itse jo siirtynyt eläkkeelle.
    Helpommaksi minä koin akuutilla geriatrisella osastolla potilaiden kuntouttamisen, saada heidät takaisin kotiinsa, auttaen omatoimisuuteen ja parantamaan liikuntakykyä, huomioimaan tutkimustulokset ja lääkkeiden vaikutukset, myös sivuvaikutukset. Tehtiin kotikäynnit, korjaukset kotiin ja arvioitiin lisäavun tarve, yhteydet omaisiin. Käytettävissämme oli moniammatillinen hoitotiimi ja lisänä olivat askartelu- ja fysiatriset osastot kampaaja ja jalkahoitaja ym. Kaikki keinot käytettiin potilaan kotikuntoon saamiseksi. Hoidettiin potilas kokonaisuudessaan.

    Sairaalassamme käytiin paljon tutustumassa geriatriseen kuntoutukseen, jonka guruna silloin oli professori Ilmari Ruikka. Hän oli oppinsa käynyt hakemassa Englannista. Turun yliopistoon perustettiin maamme ensimmäinen geriatrian professuuri työssäoloaikoinani.
    Paljon on muuttunut täälläkin sillä saralla ja ei kaikki kuultu kyllä miellytä vanhaa.
    Siirryin sairaalassa 9 vuotta ennen eläkkeelle siirtymistäni pienemmälle osastolle, jossa hoidettiin pitkäaikaispotilaita jotka eivät enää hyötyneet kuntoutuksesta. Koin sen haastavaksi, sillä tiedän ne pitkäaikaisosastojen haasteet kun edes potilasvaihto ei anna vaihtelua työhö. Monet uhat vaanivat hoitajia, pahinta on liika rutinoituminen ja hoidon kaavamaistuminen.
    Osastolle on erittäin tärkeää luoda hyvä henki, työthän riittää kun kaikki ovat autettavia. Hyvä henki auttaa jaksamaan ja se siirtyy potilaiden saamaan hoitoon hoitajien käsien kautta potilaiden käsittelyyn. Jopa luovuus pääsee kukkimaan ja kekseliäisyys potilaiden hyväksi.

    Niin, vaikeammaksi silti koin avuttoman vuodepotilaan hoidon. Miten hänen hyväkseen voisin tehdä. Häneltä oli jo puhe kadonnut, minun oli huomata hänen tarpeensa itse. Kyllä sieltä hymy irtosi kun hänelle puhuin siinä pestessäni hänen ryppyisiä kasvojaan ja laihaa kehoaan.
    Tarkkana piti olla, ettei pelättyjä makuuhaavoja päässyt syntymään, eikä niinä yhdeksänä vuotena syntynyt. Ammattitaitoa sekin vaatii.
    Kun hän selkäasennossa vuoteelaan mkasi ja valkoista kattoa katselin, niin ajattelin että miksi tuota kattoa ei ole koristeltu millään.
    Nykyään jos siellä olisi haluaisin käyttöön kattoon heijastettavat kuvat.

    Tytöt sitten ilmoittivat minulle, kun eläpäiviäni jo vietin että Hellin (nimi muutettu) on nyt päässyt pois.
    On paljon hyviä hoitajia, joilla on sydän paikallaan heille voin toivotella voimia. Hoitajan työ on palkitsevaa.
    Se on niin että samassakin laitoksessa osastojen välillä on eroja.

    Luin katleijjanen kertomuksesi ja arvostan työtäsi, liian vähän on resuusseja vanhustenhuollossa, ne ammattilaiset jotka sitä tekee joutuu liiankin koville, kaikki ei sitä jaksa. Rahasta se on kunnissakin kiinni, ensin säästetään vanhuksilta, sairailta ja lapsilta.
    On niitä hyviäkin paikkoja, enemmän kuin luullaan.

    Äänestä

  • arvoa antava kirjoitti:

    Kiitos Katleijanen työstäsi kertomisesta, taidat olla ylihoitajana ollut, tosi arvokasta työtä on tämä hoitoalan työ ja raskasta.
    Hyvää talven odotusta toivotan Sinulle!

    Ylihoitaja ei tee käytännön hoitotyötä, vaikka aika usein onkin alan ammattilainen. Vaikka ei uskoisi, niin nopeasti, täysin ja tyystin arkipäiväinen työ 'ruohonjuurella' unohtuu.

    Äänestä

  • arvoa antava kirjoitti:

    Kiitos Katleijanen työstäsi kertomisesta, taidat olla ylihoitajana ollut, tosi arvokasta työtä on tämä hoitoalan työ ja raskasta.
    Hyvää talven odotusta toivotan Sinulle!

    Esimieheni on ylihoitaja, itse en ole. Hänellä on oma työnkuvansa. Jokaisen työ on tärkeää.
    Sehän on mielekästä kun ei tarvitse miettiä miten töissä saisi aikansa kulumaan, töitä riittää. Luulen että raskauden tunne tulee siitä jos tekijöitä on liian vähän.

    Äänestä

  • katleijanen* kirjoitti:

    Esimieheni on ylihoitaja, itse en ole. Hänellä on oma työnkuvansa. Jokaisen työ on tärkeää.
    Sehän on mielekästä kun ei tarvitse miettiä miten töissä saisi aikansa kulumaan, töitä riittää. Luulen että raskauden tunne tulee siitä jos tekijöitä on liian vähän.

    Oho kun jo eläydyin entiseen. Korjaan sanat imperfektiin.

    Äänestä

  • UPDATE_10451201 kirjoitti:

    Oho kun jo eläydyin entiseen. Korjaan sanat imperfektiin.

    Antoisa työ sinulla. Tavallinen konttorirotta meni aamulla ja tuli illalla. Eipä siihen työhön kiintynyt, eikä pahemmin työtovereihinkaan. Toiminimessämme tehtiin vuosien varrella paljon muutoksia, ja niiden myötä väki vaihtui monta kertaa.
    Niinpä nyt eläkkeellä en muista heitä, enkä ole heidän kanssaan yhteyksissä.

    Äänestä

Toivotan teille ikkunapaikkaa.

Äänestä

Milloin olet viimeksi vieraillut vanhusten hoitolaitoksessa.

Itse olen vieraillut omaiseni luona laitoksessa, jossa hän saa hyvää hoitoa. Hoitajat tekevät ahkerasti kiireistä työtään. Ikävää, että luulotellaan olemattomia.
Joku onneton sattuu vielä uskomaan.

Äänestä
  • Suomessa lepäilee eritasoisissa hoitopaikoissa tuhansia vuoteenomia, joita omaiset eivät käy katsomassa. Tämä on puoliksi vaiettu, kipeä totuus. Voi vaan toivoa, että sais lähtä täältä ns. saappaat, ei hoitopaikan tossut jaloissa.

    Äänestä

  • syyllisyyttä pukkaa kirjoitti:

    Suomessa lepäilee eritasoisissa hoitopaikoissa tuhansia vuoteenomia, joita omaiset eivät käy katsomassa. Tämä on puoliksi vaiettu, kipeä totuus. Voi vaan toivoa, että sais lähtä täältä ns. saappaat, ei hoitopaikan tossut jaloissa.

    Onko kaikilla kävijöitä?

    Ei ole. Me kävimme aikoinaan jatkuvasti vierailemassa äitiemme luona, jotka olivat yhtä aikaa sairaalassa, jopa eri paikkakunnilla. Eikä heillä muita vierailijoita ollutkaan.
    Vuosia elämästämme kului vierailuilla. Mutta eipä ole ainakaan huonoa omaatuntoa.

    MInulla ei ole varaa eikä oikeutta tilata mitään erikoiskohtelua kohtalolta.

    Äänestä

Nimeltää se laitos on saattokoti.

Kuolemaan sinne mennään...

Äänestä
  • Vuosiksi?

    Eikö koko elämämme ole valmistautumiosta kuolemaan?
    Se on kaiken loppu jokaiselle.

    Teet työtäsi kuolemaan asti, jollet satu elämään niin kauan, että siirryt eläkkeelle. Eläkkeellä olet kuolemaasi asti. Se on varma.
    Kuolemaan sitä mennään, kun myydään se omakotitalo ja muutetaan kaksioon. Kuolemaa odottelemaan.
    Jollei se vielä satu tulemaan ja sairastutaan, niin sitten vaan hoivakotiin odottelemaan.

    Pelkkää odotusta. Kiva ajatusmalli tällaisella ikäpalstalla.

    Äänestä

Pääsiskö saatille?

Äänestä
  • Kyllä vain-tarkoittanet pääsyä osallistujaksi Monttu-Bileisiin.

    Äänestä

Olin laittavinani jo tämän mietelmän tähän ketjuun.
En löytänyt joten laitan uusiksi.
Nyt ainakin muistan mihin ketjuun tekeleeni tälläsin.
Jos poistat, minä julistan koko kansalle kuka täällä leikkii.
Jos olet luotsina. ilmoita se.

Miete
Lapsuus
se kaukana on
leikkeineen
nuoruus
pois vierähti
unholaan
aikuisuus
sekin katosi
eiliseen
vanhuus
vielä voittamaton
on voimissaan
--
tämmöistähän
elämä on.

Äänestä
  • Aivan hyvä loru, näinhän se menee....

    Äänestä

Luettuani koko ketjun voin todeta miten pitkän ja ansiokkaan työuran Katleijanen on tehnyt vanhusten hoidon parissa. Senverran tuntumaa on vanhustenhoitolaitoksiin, tiedän ei niissä niin helppoa ole tehdä työtä, asialla on monta puolta.

Jokainen työntekijä tekee parhaansa koko työjakson ajan, työntekijät hyvin kriittisesti arvioivat omaa työpanosta. Mietin miten monta kertaa on paikallaan antaa työntekijöille kiitosta tekemästään työstä. Työ on perioidi työtä, omat menot ja kotityöt on järjestettävä työvuoronjen mukaan, perhe ja perheasiat joskus voivat jäädä tai muuttua vuorotyön vuoksi.

S.L Kivelä on tehnyt paljon uudistuksia vanhusten hoidon kuntoon saattamiseksi, kuntien kukkarot tahtovat olla vain tiukasti kiinni sidottuja.
Parannuksia on tullut pikkuhiljaa, mutta eihän kaikkea voi uudistaa yhdellä kertaa.

Kritiikkiä on v anhustenhoiidosta ja hoitolaitoksista tullut, jos hoito ei ole asiallista kritiikki on aiheellista ja se voi antaa uutta potkua uudistamiselle -muuttamiselle. Kiitos kaikille jotka hoitotyötä tekevät ja tähän nippuun kuuluvat myös omaishoitajat.

Äänestä

No meistähän se on kiinni jotka tietokoneeme jotenkin hallitsemme. Me ainakin käymme Eläkeliiton puitteisa viikottain ulkoilemassa vanhainkodin asukkien kanssa. Kirjan voisin tehda heidän kertomistaan vuosien saatosta, jos taitoa olis...

Äänestä

Nostan hattua noille hoitajattarille.
4v oli ätini aikoinaan laitoshoidossa ja ainakin siellä oli hoitajat oikein ihania ihmisiä-
Kiitos Katleijalle viestistäsi.

Ja suur kiitos kaikille hoitoalalla työskenteleville,ei se ole helppoa.

Itselläni on kaksi tyttären tyytöä kyseisellä alalla.
näkyillään...

Äänestä
  • Monastikko itse kävit ulkoiluttamassa äitiäsi tai muita laitoslaisia helpottaaksesi hoitajattarien työtä? Kiitokset ovat ilmaa jos itse eet tee mitään!

    Äänestä

  • Hmmm... kirjoitti:

    Monastikko itse kävit ulkoiluttamassa äitiäsi tai muita laitoslaisia helpottaaksesi hoitajattarien työtä? Kiitokset ovat ilmaa jos itse eet tee mitään!

    Ei riitä aika omaisen ulkoilluttamiseen, mutta onhan ihmisiä, jotka puolestani, pientä korvausta vastaan ulkoilluttavaat omaistani. Toki joka viikko käyn katsomassa ja juttelemassa hänelle. Arvostaa paljon käyntiäni.

    Äänestä

Turha on irvailla
.Olin itse työelämäsä ja tein 3-vuoro työtä lisäksi perhe huollettavana 3lasta.
älä viitsi irvailla.

Äänestä

Aina varmasti olisi parannuksen varaa, kaikessa tässä maailmassa.
Kyllä kuitenkin ainakin minun elämäni aikana on vanhustenhoidon taso huomattavasti parantunut.

Kun aikoinaan kävin katsomassa omaa mummoani vanhainkodin sairasosastolla, on mieleeni jääneet pissaämpäri, ja huoneen nurkassa ollut kahvikuppitorni, monien päivien tuotos.
Kuinka mummoni tilan huononnuttua meni aikaa, ennen kuin hänet vihdoin pyynnöistämme vietiin sairaalaan, jonne hän seuraavana päivänä kuoli, keuhkokuumeeseen.

Kun hoitotyö ei tunnu enää innostavan kuin harvoja nuoria, on onni, että sentään maahanmuuttajille se työ kelpaa.
On sydäntäriipaisevaa, kuinka nykyinen, rikas yhteiskunta jättää vanhat usein liian vähälle huomiolle. Heillä kun ei ole useinkaan puollustajia, niin kuin on lapsilla, onneksi heille.

Turha silti pelotella ihmisyyden puutteesta vanhusten laitoksissa. Kyllä siellä puurtavat tekevät parhaansa. Äänestä aloittaja sinäkin ihmistä, jolle vanhuksetkin ovat ihmisiä, päättäjät määräävät, hoitajat tekevät vain minkä kykenevät.
.

Äänestä
  • On totta, että ikä-ihmisten hoito on nykyään valovuosia edellä verrattuna vaikka 1950 luvun vastaavaan. Suomi oli noussut vasta sodanjaloista, maksettiin vielä sotakorvauksia. Kunnalliskotipaikkoihin oli liian korkea kynnys vähäosaisille.
    Esim. Norjan ikä-ihmisten terveyspalveluihin verrattuna olemme ehkä pysyvästi pudonneet kelkasta, mutta resursseihin verrattuna Suomessa ihmiset saavat kohtuullista hoitoa.
    Siihen hoitopaikkojen mahikset eivät riitä, että aina vaipat voitaisiin vaihtaa kun tarvetta olisi, nuo kaikki on kellotettu tietyille tunneille. Paljon muistutuksia tulee yövuorojen hoitovajeista. Muutama yöhoitaja ei ehdi joka huoneeseen.

    Äänestä

Varmaan palvelutaloissa ja laitoshoidossa on puutteita, ainakin osassa ja liikaa, mutta minua huolettavat eniten yksin kotona olevat. Nythän vanhukset aiotaan pitää entistä enemmän kotona. Se sisältää suuren heitteillejätön vaaran. On liikuntakyvyttömiä, pidätyskyky menee, ei pysty seisomaan että saisi vaipat laitetuksi tai housut ylös, ruokaa ei jaksa mitenkään laittaa, huimaa ja kaatuilee, on sairauksia. Tiedän vanhuksia, jotka ovat olleet onnellisia päästessään laitokseen ja syömään lämmintä ruokaa. Kotona se on ollut vain leipää ja piimää pitkät ajat. Turvattomuus on pahinta, avuttomuus ja yksinolo. Olen nähnyt sitä.
Toinen on se, että yhä enemmän sairaan vanhuksen (Alzheimer, infarktit jne) ympärivuorokautinen hoito jää puolison tai omaisen harteille, itsekin vanhan ja usein sairaan kontolle. Hänen koulutustaan ei kysytä!
Minusta vuoden koulutuksella jo tekee paljon, jos on pitemmälle koulutettuja ohjaamassa. Kaikkein heikoin hoito omaisillani on ollut terveyskeskuksen sairaalassa, jossa on koulutetuimmat hoitajat ja heitä enemmänb kuin muualla. Joka kerta on ontelohaava jätetty hoitamatta ja mennyt tosi pahaksi viikossa. Pyynnöt ohitetaan ylimielisesti. Asenne, asenne on tärkeä.

Äänestä

TV:ssä sairaanhoitajaa, joka moitti juuri kouluttamattomia, jotka juovat viinaa siellä työpaikalla eivät vaihda vaippoja, eivät vie vessaan, eivät tee mitään.

Äänestä
  • Tuon hoitajan kertomasta jo saattaa saada jotkut edesvastuuseen, riittääkö nuo paljastukset näytöiksi. Kriittisesti kuuntelin hoitajan puheita.

    ps.Ihmettelin hoitajan pitkiä rakennekynsiä, miten ne oikein sopii potilastyöhön. Se miksi joku haluaa pelkkää yötyötä tehdä kannattaa huolella tarkastella ja seurata. Minulla on esi miehenä monenlaista kokemusta tuosta, mutta yleistää en voi epäonnistumisia.

    Äänestä

  • ex-oh kirjoitti:

    Tuon hoitajan kertomasta jo saattaa saada jotkut edesvastuuseen, riittääkö nuo paljastukset näytöiksi. Kriittisesti kuuntelin hoitajan puheita.

    ps.Ihmettelin hoitajan pitkiä rakennekynsiä, miten ne oikein sopii potilastyöhön. Se miksi joku haluaa pelkkää yötyötä tehdä kannattaa huolella tarkastella ja seurata. Minulla on esi miehenä monenlaista kokemusta tuosta, mutta yleistää en voi epäonnistumisia.

    Olin vähän aikaa sitten kauan sairaalassa.
    Hoitajamatrikaatti pitkine kynsineen vahingoitti ihoani monta kertaa.
    Vaikka luuli tekevänsä hyvää.

    Äänestä

Olenkin suositellut tyttärentyttärille ammatiksi vanhusten hoitoa, sillään missään ei ole niin isot palkat ja kevyt ja lokoisa työ kuin vanhustenhoivassa.
Sen jokainen siinä ammatissa oleva allekirjoittaa.

Äänestä

Varmasti alalla on työtä,vaikkei se leipä leveä ole.. Tämänpäivän lehdessä oli kirjoitus ,että vanhusten eläke varastossa Suomessa on enemmän rahaa,kuin missään muussa maassa. Varmaan täytyis saada selville mihin ne käytetään,
ku vanhusten hoito kerran on retuperällä,ei ole hoitajien syy kyllä päättäjät sen
ovat päättäneet . Jos haluat lukea netistä löydät tämänpäivän KARJALAISESTA.

Äänestä

......

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Kauhealat kirjoitti:

vanhuksia suolellaan elämältä.

Parempi olisi oikeasti se elämä lopettaa, koska sitähän ei ole enää, jos sängyssä makuutetaan lääkkeiden alla.

Hoitajat istuvat omassa kahvihuoneessaan ryystämässä kahvia ja juoruamassa. Päivä pulkassa, kotiin lähdön aika! Siinä kului sekin päivä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu