Mielenterveys ja oikis?

Alä avaudu kenellekään, ei kannata. Oikis on sen verran pinnallinen piiri. Suosittelen seuraavan kirjan lukemista: Kahden vuoden hiljaisuus, Brigitta Still. (Vakavien) mielenterveysongelmien kanssa kamppailleen oikislaisen kirjoittama.

Komppaan edellistä kommentoijaa. Avautuminen tuollaisesta asiasta tod. näköisesti meinaa välittömästi maineen pilalle menemistä. Jos on jotain ongelmia, niin niistä pitää avautua psykologille, ei opiskelukavereille.

Älä avaudu, korkeintaan pikkasen vihjaset, että olet ollut uupunut suuren opiskelumäärän/töiden johdosta (olethan niin ahkera). Mikä tärkeintä, jatka opiskelusi loppuun asti ja älä välitä muidne mielipiteistä.

Hei ny terapiatkäyty!

En tiedä oikiksesta varmaksi mitään, mutta mielestäni missään kouluympäristössä ei mielenterveysongelmista juurikaan kannata avautua... Oikeastaan lainkaan. On valitettavaa ja väärin, että ongelmat joiden syntymiselle et ole voinut mitään varjostavat uraasi ja opintojasi. Asenteet tosiaan ovat usein kovin tuomitsevat, eivätkä tule muuttumaan kuin avoimuuden ja ajan myötä, mutta mikäli haluat oikeudenmukaisen kohtelun puolesta kamppailun sijaan keskittyä olennaiseen eli opiskeluun tai töihin, niin silloin avautuminen on syytä unohtaa. Ellet itse halua kertoa, niin se mitä käyt läpi korviesi välissä ei todellakaan kuulu kenellekään, vaikka CV olisi minkä näköinen.

Valheiden verkosta on mielestäni turha puhua, mikäli oikeudenmukainen ja reilu kohtelu vaatii asioiden kaunistelua. Vaikka olisit ollut pitkäänkin osastohoidossa tai terapiassa, niin se ei ole este tulevaisuudessa pärjäämiselle ja mikäli työtä hakiessasi olet hyvässä kunnossa niin sinulla on oikeus tulla kuulluksi varteenotettavana hakijana. Jos sinulla on pieniäkin fyysisiä sairauksia, kuten reistaileva nivel, astma, oikomishoitoa vaativa purenta, migreeni tai muuta vastaavaa, joihin olet saanut minkään näköstä hoitoa tai lääkitystä, niin voit kuitata poissaolot niillä. Tai sitten voit kertoa olevasi niin nuori ja vieläpä rahoissa, että halusit keskittyä johonkin muuhun töiden ja opintojen ohella.

Ja mikäli voinnin kanssa tulee ongelmia, niin sitten vain terapeutin tai lääkärin juttusille. Toivottavasti sinulla on myös ystävä, jonka kanssa jutella CV asiasta. Tämä foorumi kun on toisinaan todella kehno paikka hakea apua tai neuvoa.
En tiedä oletko mies vai nainen, mutta sukupuolesta huolimatta suosittelen mieluummin vaikka demi.fi- sivun keskustelufoorumia.Lukijoiden keski-ikä on siellä yllättävän usein yli 20-vuotta ja joukkoon mahtuu höyrypäiden sekaan useampikin fiksu korkeakouluopiskelija, joilla saattaisi olla kokemusta.

tsemppiä!

Oikiksessa valehdellaan. Tämän alan ihmiset käyttää eniten psyykenlääkkeitä, nukahtamislääkkeitä yms (no, ehkä lääkärien jälkeen), mutta kukaan ei tunnusta.

Minullakin on viiden vuoden tauko mielenterveys/uupumus-syistä, mutta vetosin ulkomaankomennukseen ja perheen perustamiseen.

Harkitsin oikikseen hakemista aikoinaan, mutta onneksi en päätynyt alalle.. Kotikaupungissa oli jotkut lakimiesten päivät, ulospurkatuva juristilössi alkoi suureen ääneen arvostelemaan ohikulkevan kansan vaatetusta, oikeustieteen opiskelijat kutsuu amk-opiskelijoita roskasakiksi etc. Kertakaikkisen kuvottavaa ja vastenmielistä porukkaa. Lisäksi oikislaiset itse kertovat ainejärjestöissään olevan "sisäpiirejä", jotka käytännössä jakavat virat keskenään, bilettävät keskenään ja päättävät ainejärjestön asioista keskenään jne. Mukaviakin juristeja on, mutta se äänekäs p*skasakki jää mieleen....

Mä olen kärsinyt paniikkihäiriöstä, masennuksesta ja ahdistuksesta, nolannut itseni jokusen kerran käyttäytymällä todella oudosti paniikkikohtausten vuoksi takavuosina. Aion hakeutua oikikseen.

Pieni riski taitaa piillä siinä, että saisin jonkinlaisen "hullun leiman", nämä jutut saattavat tuttujen kautta kantautua nopeasti oikiksen käytäville.

Pimeät voisi pysyä pois alalta.

On siellä ihan julkisesti hullajakin, sekaan mahtuu kaikenlaista. Ja ovat olleet jo paljon ennen tiedekuntaan hakeutumistakin. Eikä henkilökunnastakaan voi aina ihan varmuudella takuuseen mennä.

ei oo pakko pitää "avohoidossa" t-paitaa luennoilla. Mitä se kellekkään kuuluu minkä psykoterapian oot käyny. -Aika monet on käynyt, se ei oo enää vain harvojen oikeus kun valtion hanat aukes ja hyvä näin.

Bumppaan tätä ketjua. Miten tuomitsevia oikislaiset ovat ja pystyykö siellä pitämään asiansa helposti salassa? Tai miten vaikea on työllistyä, jos on käynyt ihan pohjalla, ja se näkyy cv:ssä?