Ketä chattituttuasi kaipaat?

*huokasee*

Viimeisin vierailu linnan tornissa on joskus helmikuun lopulta. Ja postilaatikko on kilahtanut maaliskuun alussa, jonka jälkeen ei mitään savumerkkiäkään...

Kaipaan yhtä lurjusta kyyneliin asti.

Masa-Vaasaa, hänen kanssa oli monta hauskaa hetkeä, chattailtiin ja meilattiin, mutta yhteys on ollut jo vuoden poikki.

Muistan Heskiä kaivaten, on talella vieläkin sun lemmentunnustukset ja tippa linssissä niitä luen.

Viimeinen kirjeeni Sulle oli niin katkera, etten pystynyt kiittämään Sua. Nyt tulee kiitos.

Kiitos niistä ihanista värinöistä ja tunteista ja tuoksuista ja pulppuavasta naurusta! Kiitos siitä, että sain tuntea olevani suuresti rakastettu. Toit auringon päiviini ja säteilin ja levitin hyvää mieltä ja tuoksua ympärilleni. (Sitä samaa parfyymia en pysty vieläkään käyttämään - koskee edelleen, kun näen vinon hajuvesipullon hyllyssäni - olenkin piilottanut pullon takariviin odottamaan mahdollista uutta rakastumista..:)

Muistin sinua kesällä pirtissäni, kun kuljin ilman pöksyjä ja kuorrutin kermakakkua :DDD Muistin sinua laiturilla, kun märkänä suolaisesta vedestä otin aurinkoa ja haaveilin sinusta siinä vierelläni, tuulen ja kaislojen suhinassa.

Muistan edelleen myös tulevaisuudensuunnitelmamme: me kuolisimme yhdessä, samana päivänä ja samana hetkenä. Sitä ennen nauttisimme elämästä ja toisistamme ja pössyttelisimme kaikki säästömme perillisten nenän edestä... :D Voi, Yrjänä, olisin niin halunnut kokeilla sitä pössyä kanssasi! Olen varma, että tajuntamme olisi laajentunut mittaviin sfääreihin ja olisimme yhdessä nähneet spektrin kaikki värit kuultavan kirkkaina ja leijuvina...

Nyt on syksy, pimeää ja Ilonan-päivään on enää kolme viikkoa...

Kiitos Yrjänä siitä, että olit minulle olemassa. En toivota Sulle mitään, en ole vieläkään valmis ajattelemaan Sua muualla kuin minun omissa kuvissani. Toivon kuitenkin, että voit hyvin ja että pystyt hymyilemään.

Ilonasi, silloin