Olen hiljainen, olen ultimaalisen ujo, olen seinäruusu. Olen sisäänpäinkääntynyt ja syrjäytyvä. Onneksi minun ei tarvitse kestää tätä todellisuutta koko aikaa, koska kavereitteni seurassa, joitten kanssa uskallan olla oma itseni, olen räiskyvä. Mutta siinä ympäristössä jossa nään ihastustani ei ole minun ystäviäni. En osaa sopeutua, ystävyyssuhteiden muodostaminen vie minulta ikuisuuden.
Minulle on elämäni aikana tullut kaksi ihastuksen tunnustusta, mutta nämä molemmat olivat tossun alle vapaaehtoisesti ryömiviltä ressukoilta. Mieleeni on noussut kysymys, että kuulunko johonkin kategoriaan. Kategoriaan josta ei saa poiketa, kategoriaan joka määrää minun kohtaloni siitä, että tulen naimaan ovimaton ja elän onnettoman elämän. Eikö itsevarma ja -luottamuksellinen, vakaa ja maskuliininen mies voi ihastua hiljaiseen seinäruusuun?
Minulle on elämäni aikana tullut kaksi ihastuksen tunnustusta, mutta nämä molemmat olivat tossun alle vapaaehtoisesti ryömiviltä ressukoilta. Mieleeni on noussut kysymys, että kuulunko johonkin kategoriaan. Kategoriaan josta ei saa poiketa, kategoriaan joka määrää minun kohtaloni siitä, että tulen naimaan ovimaton ja elän onnettoman elämän. Eikö itsevarma ja -luottamuksellinen, vakaa ja maskuliininen mies voi ihastua hiljaiseen seinäruusuun?
Vastaukset 2
Vanhimmat
luultavasti voi, mutta sun täytyy jollain tavalla kuitenkin yrittää vinkata sille ihastukselle kiinnostuksesi vaikka se vaikeaa olisikin ja sen jälkeenhän se pallo onkin miehellä tullako juttelemaan vai ei. Eikös se mene jotenkin niin että vastakohdat kiehtoo...
Mutta miten nämä ovimatot pysty tunnustamaan mulle ihastuksensa vaikka en ollut vinkannut mitään niille, en edes tiedostamatta, koska en ollut oikein niitten kaverikaan silloin, pelkkä tuttava.
Pyrin kuitenkin vilkuilemaan ihastustani, sen minkä uskallan.