Miksi me ei voitu olla edes kavereita?
Miksi minua piti/pitää vältellä?
Siihen mä en koskaan saanut vastausta.
Miksi minua piti/pitää vältellä?
Siihen mä en koskaan saanut vastausta.
Työkaverille
Liian kauan
761223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 76
Vanhimmat
vain kaverisi.
Taitaa olla kaksi ihmistä samojen kysymysten äärellä.
sydän särkyy joka kerta kun sut näen.
Ethän Sä halua olla mitään.... Tai semmoinen kuva mulla susta jäi.. :'(
on totta - mitä on olla olematta mitään?
Se on olla elävä kuollut.
olin.....
olet mielestäni kaunis ja tietysti fiksu nainen, sopivin hali, mitä olen saanut
Koska seurassasi oleminen sattuu. Olet liian ihana. Liian kaunis, jopa äänesi on kauneinta mitä tiedän.. Tunnen vieläkin pientä mustasukkaisuutta kun joku edes puhuu sinulle. Miksi minä en voi? Ehkä nyt osaisin olla, mutta se on myöhäistä jo..
sairasta. mustasukkainen puheesta- pitääkö hänen kävellä ja olla yksin? Silloin sinä olet onnellinen. hyi mikä kuvotus!
Mulla sellainen tilanne, että tahtoisin olla edes kaveri. Hän tietää musta ja myös varmaan miksi joskus olen vältellyt. En ole hakeutunut hänen seuraan, ja arvaa varmaan miksi. Kuitenkin, joka kerta kun nähdään, päivä pelastettu. Kyllä olen minäkin huomannut, että hän muitten kanssa juttelee, mutta ei minun. Ja minä niin oikeasti tahtoisin, että voitaisiin jutella ja kohdata samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin kanssa. Kirjoittaja tuskin kirjoittaa mulle, koska kysyy miksi pitää vältellä ja miksi ei ole saanut vastausta. Minulla sellainen tilanne, että hän ei ole koskaan kysynyt minulta mitään, joten olen ajatellut että hän tuntee mua kohtaan vaan myötätuntoa kaiken sen perusteella minkä minusta tietää. Onhan Se tyhmää mun täällä tuntemattomille ilmoittaa julkisesti, että tahdon olla edes työkaveri, olen enemmän järjissäni kuin pitkään aikaa, joten haluankin tilanteen tasottuvan meidän välillä. Jos mä en olisi alunpitäen alkanut sekoilemaan mahdottomien tunteiden kanssa, niin me ehkä tänä päivänä juteltaisiin, niinkuin kaikki muutkin, ja kaikki se mikä tahtomattani kasvoi niin suureksi asiaksi, sitä ei olisi ollut, mutta ei voi tietää. Tässä on vielä sellainen pointti, aina joskus olen myös ajatellut hänen pitävän mua vähän pilkkanaan, vaikka hänestä ulospäin ei saa sellaista kuvaa, itse pidän itseäni vähän pilkkana. Perhanan paha tilanne.
Olen ajatellut myös niinkin, ettei hän halua jutella mun kanssa, mun niistä perhanan tunteista, jota mulla oli, koska ei hänellä ole niistä mitään sanottavaa. Tämä on se johon uskon kaikista eniten. Ja siksi sanon julkisesti, ettei niistä tarvitse sanoa mitään, ihan vaan haluaisin olla hänen kanssa sellainen työtoveri kuin kenen muunkin kanssa, laskea joskus jotakin tyhjänpäiväistä leikkiä tai smalltalkia työasioista. Ei mua tarvitse pelätä, että alan jotain outoja puhumaan.
Nyt lähetän tämän viestin, kun en ikimaailmassa uskaltaisi enää, ja silti ajattelen, että jos hän lukee tämän, huokaa, että vieläkö Se jauhaa, niin EN enää.
Jatkan vielä. Voisitko aloittaja vastata tähän viestiin, jos et millään koe tilanteesi olevan tämä. Ja vielä suuremalla syyllä, jos koet tunnistavasi tästä jotakin. Olen näissä asioissa niin realisti, etten usko vaikka mun edessä heilutetaan neonväristä kylttiä. En edes tiedä onko hän täällä, ehkä arvaa mun olevan.. Arvaa jostakin. Harvoin käyn täällä ja nykyisin vielä harvemmin ja nykyisin kirjotan vaan kommentteja, harvoin mitään tunteista.
Mutta entäpä kun kaksi sinunlaistasi samanlaista luonnetta kohtaa? Mitä sitten tapahtuu/ei tapahdu?!
No, jos sama luonne, tässä asiassa, niin sitten tapahtuu se, ettei mitään tapahdu. niin pattitilanne tästä on tullut, mutta yksi seikkaa puhuu sen puolesta, että hän voisi ehkä jutella mulle ohimennen joskus, niin minäkin voisin ottaa jotain seinien värejä tai valaistusta puheeksi, sääkartat taitaa kuitenkin olla se turvallisin vaihtoehto. Jos, näin tai sitten ei, kun on saatu vähän "etäisyyttä" toisiimme, niin sitten joskus kohtaaminen luonnillisempaa, vai onko?
Ex-työkaverille: haluaisin olla ystäväsi. ..olimmehan niin monta vuotta läheisiä. Mutta minä lähdin taakseni katsomatta, enkä ole uskaltanut ottaa yhteyttä. Mutta mikset sinä voisi ottaa yhteyttä minuun ja kysellä kuulumisia? Minulla nykyisin uudet kuviot työrintamalla....uudella ja kivalla alalla :)
Ajattelen usein Sinua ja kaikkea sitä hyvää, mitä toit elämääni. Kaikkea hyvää Sinulle, mikäli et rohkene lähestyä. Toivon että uskallat...jos muistat, olenhan helposti lähestyttävä, kiltti ja lempeä...
Terveisin eräs tumma mies
Me ei vain oltu kavereita, eikä oikein mikään välillämme sujunut. Ei haittaa. Unohdut vähitellen ja historia toistaa itseään; kokenut saman niin monta kertaa. Loppujen lopuksi en kai halunnut/halua sinua todelliseen elämään. Ehkä tahdon elää pumpulissa täällä.
Luottamustani on vaikea saavuttaa. Ystävälläni meni tähän vuosia ja sanoi, että hän päätti, ettei p*rkele luovuta. Hän etsi minut käsiinsä, vaikka muutin välillä pois läheltään jättämättä mitään yhteystietoja hänelle. Ei siis ihme, ettei olla kavereita :D Luovutit niin helposti.
Jos olisit osoittanut kiinnostusta/halunnut jotain, olisin heti vetäytynyt. Suojelit itseä, hyvä sekin. En olisi pystynyt, vaikka olisin halunnutkin jossain vaiheessa. Loukkaannuin kyllä, kärsin ja olin surullinen, mutta olimme kuin vesi ja tuli. Ei mitään mahdollisuutta yhdessä.
Minut pitää haluta todella paljon voittaa omakseen, olla sinnikäs löytöretkeilijä. Et onnistunut siinä, et halunnut. Eikä se onnistukaan kuin tosi rakkaudesta, onhan ne muurit korkeat kuin Ruususen linnassa. Tahtotilaa vaaditaan siltä 'prinssiltä' enemmän kuin paljon. Hyvä siis näin.
Miksi ihmeessä asiat täytyy tehdä noin vaikeaksi?
Niin, mieti sitä, miksi toiset luottaa paremmin kuin toiset. Ehkä siinä on jotain taustaa...luottamuksen menetyksestä.
Tunnistan itseni luottamuksen jälleenrakennus on vuosien työ. Silti jo yksi pieni asia saattaa romuttaa sen jälleen riippuu tietenkin miten raskaita kokemuksia on taustalla. Itse en esimerkiksi istu selin enkä nuku makuuhuoneenovi auki. Mutta nyt on pienoinen käänne koska henkilö joka sekoitti kaiken siis kaiken.... on hyvin haastavasti lähestyttävä. Olen tavallaan nyt sillä toisella puolella tajuan hieman sitä mitä temppuja kaikki itseeni tutustuneet ovat joutuneet tekemään. Kiitollinen pitää olla kaikista näistä ihmisistä ja heidän sinnikkyydestään. Ihan hyvä miettiä itse välillä mitä kaikkea olisi itse valmis tekemään toisen vuoksi.
Kahvit juotu, hyvältä maistui.
Sulle vastaan vielä, ennenkuin ryhdyn arkielämän haasteita purkamaan.
Niin se vaan on, että meillä kaikilla on taustaa jota vastaan me peilataan tunteitamme, joku ei voi ymmärtää miksi joku käyttäytyy kuten tekee, koska itsellään ei ns. samaa ongelmaa. Hienoa on se jos pystyy analysoimaan itseään, itsenä tunteminen ja ymmärtäminen on niitä a ja o asioita. Sen jälkeen, vaikeuksiakin kohdatessa, ei kadota itseään täysin.
Tsemppiä sulle ja muille.
puolestasi puolestani- nimimerkille tämä: Mun sydämessä oli ja on edelleen niin paljon tunteita tätä miestä kohtaan, etten voi sitä itsellenikään myöntää.
Sekoitit mun elämän täysin. Tiesin sen jo viime vuonna. En vain tiennyt, kuinka vaikeaa tästä tulisi. Tykkään ihan älyttömästi sinusta ja pelkään ihan hirveästi näitä tunteita ja sinua, joka ne tunteet herätit. Kohtelethan minua hellästi. Olet tosi arvokas opettaja minulle. Olethan lähelläni välillä jos niin tahdot. *Puhutaan hiljaa
rakkaudesta*.
Mukavaa päivää, huomenna nähdään.
Tämä siis nikiltä sopi...vin...mattomin. Nyt täytyy mennä. Illalla sitten.
Lupaan yrittää. Ensimmäiset askeleet olen jo ottanut, vaikka helppoa se ei tässä vaiheessa tunnu enää olevan. Haluaisin tutustua sinuun ystävänä. Muuhun ei tällä hetkellä ole mahdollisuutta. Kasvattanee luonnetta sekin...
Elämä ei aina mene niin kuin me itse haluaisimme.
Totean vielä jatkoa kirjoittamaani, että olen tässä pidätellyt itseäni, että kun ne kahvit keitän, niin varmasti myös hyvältä maistuu. Ja nyt keitän..
Tuulella on potti, tuuli kaiken otti, tuuli anna ei.. Jostain syystä tykkään lauleskella tätä..laulaminen rentouttaa sydämen. Poistun nyt. Hyvää viikonlopun jatkoa.
Työpaikkaromanssit tai niiden seuraaminen vierestä on perseestä.
kateellinen?
Miksi seuraat, laita laput silmille.
Varmasti vaikeita ja mahdottomiakin joillekin, mutta on niitä pareja syntynyt ja vielä pysyvää jälkeä.
Mä en kuulu mihinkään kastiin. Kuitenkin jokaiselle "ihmiselle" toivon onnea elämän taipaleella, omissa jutuissa tarpeeksi mietittävää.
Ei voi välttyä seuraamasta jos on latausta koko ajan ilmassa. Sitä paitsi en mitenkään vastusta niitä, muuten kuin silloin jos se toiminta tekee muut kiusaantuneiksi ympärillä. On siis epäasiallista ja työntekoa häiritsevää.
Mikä muuten on ihminen
lainausmerkeissä? :D
Ai jaa, ei sitten meidän työpaikka. En ole nähnyt mitään, tai näin kerran, paitsi näin kyllä hänet tilanteessa. Hänellä tietenkin vapaus olla kenen kanssa haluaa.
Minusta ei huomaa. Hänen kaverit tietää .. voisi kai sanoa leikillään tai tosissaan.. Ja pitää mua pilkkanaan, noh, se nyt on sellaista, ei tarvitse hävetä jos jostakin tykkää.
Juu.., minua ei tarvitse hävetä, en ole tehnyt mitään.
Ja minä en ole kertonut, että jos joku musta tietää, niin hän sitten ainoastaan on voinut kertoa, niin arvelenkin. En usko että tarkoitti sillä pahaa.
Vain mun paras ystävä tietää mun sekoilut.
Minulla on yhä tunteita miespuolista työkaveriani kohtaan siksi on parempi vältellä. Tein järkiratkaisun lopettaessani salasuhteen varattuun mieheen mutta tunteita se ratkaisu ei vienyt pois.
Kaikista suurin munaus oli, että luotsi kertoi henkilötiedot, siinä jo menettää luottamuksen täysin.
luottamus katosi palstan syövereihin ja todellisuuden puuttumiseen ja outoiluun irl.
Kuka on luotsi
Outoiluun irl?
Olisit kysässy. Mistä toinen sen voi tietää.
Kysyin, montakin kertaa, mutta kun sitä vastausta vain ei koskaan tullut...
No kaksi viimeistä ei multa. Silti harmittaa vähän Tää avautuminen täällä.
Ei täällä kukaan ketään tunnista tai jos tunnistaa omapa on häpeänsä.
Yleisluontoista anonyymiä läpinää.
Ota aivot esille ja mieti, moniko sietäisi sun paskaa lakanoissaan yön jälkeen? Yhteenkirjoitusvirheitä? Perseenkestämättömyyttä? Haluttomuutta kehittyä?
Jos nyt Donna luet kirjoitusta, niin huomaat ettei sun kommentilla ole mitään tekemistä tämän ketjun kanssa. Ei kukaan siltä miestä ole viemässä.
Lepo!
..sulta miestä viemässä
Jos me oltais kavereita, tarkoittaisi se yhteistä vapaan viettoa. Jos me vietettäisiin vapaa aikaa yhdessä, niin me molemmat kokomuksesta tiedetään mihin se johtais... Oltaisiinko sitten enää pelkästään kavereita?? Ja jos me vietettäisiin vapaa aikaa kera puolisoiden... Ikävää, raastavaa, hullua mustasukkaisuutta... Ei, siihen en ryhdy.
Se oli kerran kaikki tai ei mitään. Me valittiin jälkimmäinen vaihtoehto. Siispä töissä nähdään :(
Mä vastasin vaan aloittajalle, hänen kaveripyyntöön, ja samaistin siinä oman tilanteeni häneen, en tiedä kuka sinä olet tai kuka aloittaja on, haluaisin olla edes työtoveri.
Kaikkien tahtoa kunnioitan. Niin hänenkin, mulla ei ole syytä epäillä etteikö hän voisi olla mun työtoveri siinä kuin joku muukin, jos hän ymmärtää, etten mä kimppuun hyökkää ja nolaa häntä. Jep, Jep!
Töissä nähdään
Minulla oli erilaisia tunteita sinua kohtaan mm. kaipausta, haikeutta ja surua. Minuun sattui joka kerta, kun tunsin, että olet samassa työpaikassa ja meistä ei koskaan tule paria. Koska maailma on niin kylmä, näistä tunteista ei puhuta ääneen. Ne on kärsittävä hiljaa sydämessään. Jos olisit oikeasti välittänyt minusta, olisit selvittänyt kaiken välillämme olevan vyyhdin kanssani, kun sitä rukoilin ja anelin. Sen sijaan jätit minut yksin ja heitit kuin märän rätin nurkkaan. Kuvittelin, että rakastat minua, mutta se oli kai näyttelemistä ja leikkimistä. Tunsin itseni nöyryytetyksi ja läheisriippuvaiselle luonteelle jätetyksi tuleminen on pahin isku, mitä voi vaan kuvitella.
Toivon että löydät rinnallesi sen oikean rakkaan. Oletkin jo varmaan löytänyt. Itse yritän löytää kaveria itselleni, mutta tuntuu, että se ei etsimällä löydy.
Tuskin on mulle, mutta lämmin hali sinne kuitenki :)
Ja samat sanat sulle.ehkä muillakin on tunteet.
Sinun tilanteesi on paljon pahempi kuin minun, jos Sä rukoilit ja pyysit, eikä hän suostunut keskustelemaan, niin pahalta varmaan tuntuu. Ehkä saan olla tyytyväinen etten anellut vastauksia, jos mitä ei kuitenkaan olisi ollut tarjolla.
Etkä täältäkään saa sitä oikeaa vastausta, kysy irl.
Ei me voida olla kavereita. Jos toisella on tunteita ja toisella ei, niin Se on vaikeaa olla kaverina, sen tunteettomankin. Ei haluaisi loukata mutta ei halua antaa väärää toivoakaan.
Vaikeata joo,
Helppoa jatkaa entiseen tyyliin?
Mikä se entinen tyyli on? Täydellinen hiljaisuus vai?
Sitä Se on ollut, enkä minäkään tahdo sitä.
Yksipuoliset tunteet voi tulla kaveruuden esteeksi. Työkaverin kiusaantuminen läheisyydessäsi toinen este. Kolmas julkinen tunteiden esiin tuominen ja niin edelleen...... Miksi etsiä syytä toisesta kun se voi olla itsessäsi?
Miksi kerrot täällä julkisesti henkilökohtaisesta ongelmastasi, ne voi lähelläsi olevat tunnistaa ja selkäsi takana niistä supatella. Täällä tuskin tulet saamaan vastausta, saat sen vain puhumalla hänen kanssaan kahden kesken.
Täällä tuskin kukaan oikeasti ketään tunnistaa, ja vaikka tunnistaisikin, niin ei ainakaan minua kiinnosta se mitä minusta puhutaan silloin kun en ole paikalla :)
Höpö höpö. Itsekin olisin voinut kirjoittaa täällä monen kirjoituksen. Palsta on sitä varten, että kokemuksia voi vaihtaa anonyymisti, jos joku luulee tunnistavansa jonkun, on se hänen asiansa. Huvittaa tuollainen pelokkuus. Itse pidän noin pelokasta ihmistä raukkana. Kirjoitelkaa vapaasti täällä, hölmöähän se olis väittää, että on jonkun täällä tunnistanut. Hohhoijaa.
No jos joku minut tunnistaisi...jos, niin sitten se on hänen ansiota. Kyllä olen joskus ajatellut, että kaikki tietää, koska hän ei voinut olla kertomatta, ja niin leviää..
Aikuisena ihmisenä ajattelen, että mitä sitten, onko siinä jotakin ihmeellistä jos ihastuu toiseen ihmiseen, täällä juttuja lukiessa olen tullut siihen tulokseen, että vaikka tämä on , no tällainen juttu, niin mahtuuhan niitä tähän maailmaan. Hän ehkä häpeää mun puolesta enemmän, näin ajattelen, Jep, jep
Sitä paitsi olen koko ajan toiminut hyvien rajojen puitteissa, en mä silleen idiootti ole, vaikka ehkä muuten.
Tänä päivänä en usko hänen haluavan mua vahingoittaa..
Jos minut tunnistat, niin kerro nyt aluksi vaikka nimikirjaimet ja paikkakunta :)
Ei sua kukaan tunnista. Eihän me tiedetä kuka noista kirjoittajista olet.
Jos hän tunnistaisi, olis tosi hyvä. Mut vaikea on täältä tunnistaa ketään. Huomenna sanon hänelle jotain, hiljaa supatan korvaan ja annan pusun korvalle :)
Ei tunnistakaan, siks mä pyysinkin niitä nimikirjaimia :)
Mitäköhän Se aloittaja miettii, oliko näin, ettei mikään näistä ollut toivottu vastaus. Tuskin tiedät kuka kukin. Olisitko kuitenkin toivonut myöntävän vastauksen kysymykseesi.
Rakastan Sinua, häntä. Pelkkä ystävyyskin aluksi olisi kelvannut. :( Yritin olla ystäväsi, mutta hänen osaltaan ei ollut edes yritystä ystävyyden rakentamiseksi, vaikka siitä ystävyydestä sovittiin.
Yritin luoda luottamusta katsekontaktein sen keväisen keskustelunkin jälkeen, hän kyllä välillä niihin vastasi, välillä ei. Kun välttelee toisen katsetta, satuttaa se toista. Sillä ajaa toisen pois.
Nyt sitten hänen läheinen työkaverinsa on hullaantunut minuun. En tiennyt, että hän viikko sitten paljasti tunteensa julkisesti käyttäytymällä niin. Monen vuoden yksinäisyys teki temppunsa, ja vastasin kyllä suudelmiin, mitään muuta ei tapahtunut (ainakaan vielä). Se varmasti satutti häntä sitten, tuskaisena hänen puolestaan katselin häntä tällä viikolla...
Annahan palaa kun mieli kuitenkin tekee. Sun kaltaiset löytää nopeasti lohduttajia, eikä niitä ole vaikea löytää sitten tilaisuuden tullen suhteessakaan, joten on toisen onni kun toimit valitsemallasi tiellä ja tavalla loppuun asti.
Ei Se sitten ole sun syy, jos se toinen ei vastaa sun tunteisiin..
En halua elämääni kuin yhden ainoan, en ketään muuta. Lohduttelijoita varmasti löytyisi melkoinen joukko, vaan en sellaista hetkeäkään arvostaisi itsessäni enkä hänessä. Olen harvinainen ihminen, kunnianhimoinen nainen myös.
Sielunkumppaniani odotin tulemaan keskustelemaan kanssani, vaan ei tullut. Hän tietää, että hänen kanssaan olisin vain ollut valmis ottamaan riskikin. Ei vain ollut merkkejä, että riskiä pitäisi ottaa.
Harkitsen kyllä riskin mahdollista ottamista nyt tähän suutelijaan, vaikka hän ei ole sielunkumppanini.
Miksi itse luulet hänen mukamas suhteessa turvautuvan lohduttajiin? En minä ainakaan todellakaan. Sekö on sinun pelkosi hänen suhteen, etkä uskalla edetä hänen kanssaan?
Kiitos, samaa mieltä :) Se vain, että hän on kertonut tunteita olleen. Että sillei... Elämä on kummallista.
Miksi et itse mennyt sielunkumppanillesi jutteleen...?
Koska on sovittu, että hän tulee seuraavaksi juttelemaan jos ja jos kun haluaa.
Sinuna kuitenkin harkitsisin suhdetta tähän toiseen jos sitä toista kuitenkin rakastat. Se on hyvä keino menettää se tosirakkaus. Toisaalta voihan se toinenkin osoittautua vielä tosi rakkaaksi...vaikea tilanne. Onnea ratkaisuille, toiv. et joudu katumaan.
Älä takerru. Kunnioita sopimus tänne.
Oletko ihan varma että se oli juuri niinpäin se sopimus?
Entä jos hän odottaa että sinä tulet juttelemaan hänelle?
Jos olet V-mies niin tiedät kyllä miksi en halua olla sinun kaverisi!
Otan takaisin kaikki tunteeni mitä silloin kerran annoin sinulle, kärsi tai et mutta päätös on niin.
Liian kauan aikaa meni siihen, ennen kuin kerroit että se oli sun mokasi ja mukamas pyysit anteeksi. Miksi minun pitäisi anteeksi antaa, kun sinä vain nautit siitä, mutta minä en. Valehtelisin jos todella antaisin sinulle anteeksi.
Itsehän en koskaan vältellyt. Hän vältteli. Eipä siinä sitten mitään voi. Vain kävellä pois.