narsua kohdella niin, kuin uhmaikäistä lasta silloin, kun se on pahimmillaan solmussa ristiriitaisuuksineen ja eipäs juupas temppuilee kanssaihmisen raivon partaalle? En vain muista mitä tein silloin kun lapseni olivat sellaisia n. parivuotiaina.
Pitäisikö
mitä te teette?
390
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin, aikuinen päättää lopulta eikä anneta lapsen päättää, se lienee se juttu. Miten aikuinen tunnistaa lapsensa oikuta ja tunne tilat. Lapsihan voi oikutella koska häntä on kiusattu, ja on pahalla tuulella sen vuoksi. Riippuu ihan aikuisen tavasta olla läsnä, kuinka tunnistaa lapsen tunteet ja joskus on ihan merkittävää, että lapsi tulee kuulluksi ja sitten se elämä jatkuu!!
Jos on kyse kahden aikuisen suhteesta, niin kai siinä on kyse aikuisen kyvystä tunnistaa omat tunteensa ja oma osallisuutensa keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Miksi siis jäisit siihen , jos olet selkeästi tunnistanut toisen narsistiksi, ts lapsen tasolla olevaksi? Oli hänen äitinsä asia hoitaa hänet oikein.
Ei. Ei. ja Ei. Narsisti pitää vain jättää. Paeta ja lähteä. Vaikka toiselle planeetalle. Ainoa selviytymiskeino narsisteihin on vain lähteä ja jättää kaikki taaksensa, mikään muu niihin ei tepsi. Eikä sekään aina; jos saa sun uuden osoitteen/puh. nron selville, häiriköinti jatkuu ja jatkuu ja jatkuu..... Lähde siis, laita osoite- ja puh, nro tietosi tuntemattomiksi, ehkä, ........ ehkä saat olla hetken rauhassa.
Minäkin luulen että parasta vaan olla olematta lähteenä käytettäväksi millään tavalla.
Ihan turha yrittää ojentaa tai opettaa ja tykkäämisellä narsisti ei parane mihinkään.