Itselläni ei ole diagnosoitu varsinaista pakko-oireista häiriötä, vain vakava-asteinen masennus. Hoitajani on kuitenkin sanonut että käytökseni kuulostaa pakko-oireilulta.
"Ongelmani" on siis lähinnä likaisuuden pelko. Pesen käsiäni jatkuvasti, varsinkin koulussa. Koulukirjoihin ja varsinkin kirjaston kirjoihin koskeminen on vaikeaa, mikä on aika harmillista, koska rakastan lukemista. Kammoksun myös pyyhekumeja ja kyniä. Ovenkahvatkin avaan aina hiha käden suojana. Käsidesiä kuljetan aina mukana. Syöminen yleisillä paikoilla on vaikeaa. Tätä listaa voisi jatkaa ikuisuuksiin...
Kotona nää pakkotoimet kuitenkin vähenee huomattavasti tän käsienpesun suhteen, mutta sit tulee tämä pölykammo ja jatkuva tavaroiden järkestely.
En kuitenkaan pelkää kipeäksi tulemista, eli varsinaista pöpökammoa ei ole.
Kellään muilla samankaltaista? Tai muunlaista pakko-oireilua? Kertokaa omia kokemuksianne!
"Ongelmani" on siis lähinnä likaisuuden pelko. Pesen käsiäni jatkuvasti, varsinkin koulussa. Koulukirjoihin ja varsinkin kirjaston kirjoihin koskeminen on vaikeaa, mikä on aika harmillista, koska rakastan lukemista. Kammoksun myös pyyhekumeja ja kyniä. Ovenkahvatkin avaan aina hiha käden suojana. Käsidesiä kuljetan aina mukana. Syöminen yleisillä paikoilla on vaikeaa. Tätä listaa voisi jatkaa ikuisuuksiin...
Kotona nää pakkotoimet kuitenkin vähenee huomattavasti tän käsienpesun suhteen, mutta sit tulee tämä pölykammo ja jatkuva tavaroiden järkestely.
En kuitenkaan pelkää kipeäksi tulemista, eli varsinaista pöpökammoa ei ole.
Kellään muilla samankaltaista? Tai muunlaista pakko-oireilua? Kertokaa omia kokemuksianne!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lisään vielä eri viestiin:
Itselläni myös tietynlaisia pakkoajatuksia. Esim. aina kun olen yleisillä paikoilla, ajattelen että kaikki katsovat juuri muo. Että tavallaan kaikki huomio olis mussa, varsinkin ulkonäössä, ja tarkoitan siis negatiivisella tavalla. En uskalla usein edes liikahtaa koska pelkään että kaikki huomio kiinnittyy muhun. Koulussa tää on pahimmillaan. Sen takia poissaoloja on niin paljon. Mulla on diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö ja tää ei kyllä helpota asiaa yhtään!
Hei. Kirjoituksesi oli kuin omasta kynästä! Ja minulla vaikean masennuksen lisäksi todettu vaikea pakko-oireinen häiriö ja paniikkihäiriö:( minä en pärjää ilman lääkitystä:( voimia sinulle muista ettet ole ainoa, jollain omalla tavallaan sekin voi vähän lohduttaa ehkä.
Voi että. :'( voimia myös sulle! Tuntuu kuitenkin että asia ei itteeni niin paljon häiritse (vielä), vaikka ravaankin jatkuvasti vessassa pesemässä käsiä. En vaan voi kuvitella miten muuten vois elää!? Mut oon huomannu et se vaan lisääntyy koko ajan, ja tiiän et koht puoliin rupee haittaamaan elämää enemmänkin...