Muistoni ovat kuin vanha hotellinkäytävä.
Käytävä, jonka kummallakin puolella on ovia.
Lattiaa peittää vanha viininpunainen matto.
Tilaa valaisee kellertävän heikko valo.
Yhden huoneen ovi on aina lukossa, toisin kuin muiden huoneiden ovet.
Huone on poissa käytöstä tai niin ainakin kuvittelen.
Yritän tehdä siellä parastaaikaa korjaustöitä.
Huoneessa on hämärää ja kylää.
Tuuli puhaltaa sisään rikkinäisistä ikkunoista.
Paksut raskaatverhot heiluvat tuulessa. tuuli voihkii. Valittaen se nousee ja laskee.
Tässä hunoneessa asuu jatkuvana pelon haju.
Astuessani huoneeseen painostava kauhu tekee liikkeeni jähmeiksi.
Siksi korjaustyöt etenevät hitaasti.
Töitä tehdessäni hikoilen kylmää hikeä.
Siellä on vaikea hengittää.
Pystyn viettämään tässä huoneessa vain lyhyitä hetkiä.
Siellä huokuu pahuus. Pahuus on täyttänyt koko tilan, pienimmänkin kolon.
Hengitän sitä.
Tiedättekö, miltä tuntuu hengittää kalmanhajuista mädäntynyttä lihaa hämärässä kylmässä korkeassa huoneessa, jossa ristikkoikkunat ovat rikki ja tummat paksut verhot heiluvat tuulen valittaessa. Lattian ollessa täynnä rikkinäistä rojua.
Tuntien jonkun läsnäolon kaikkialla, odottamassa tilaisuutta vaijentaakseen sinut..
Minua naurattaa..hänkin nauraa
Käytävä, jonka kummallakin puolella on ovia.
Lattiaa peittää vanha viininpunainen matto.
Tilaa valaisee kellertävän heikko valo.
Yhden huoneen ovi on aina lukossa, toisin kuin muiden huoneiden ovet.
Huone on poissa käytöstä tai niin ainakin kuvittelen.
Yritän tehdä siellä parastaaikaa korjaustöitä.
Huoneessa on hämärää ja kylää.
Tuuli puhaltaa sisään rikkinäisistä ikkunoista.
Paksut raskaatverhot heiluvat tuulessa. tuuli voihkii. Valittaen se nousee ja laskee.
Tässä hunoneessa asuu jatkuvana pelon haju.
Astuessani huoneeseen painostava kauhu tekee liikkeeni jähmeiksi.
Siksi korjaustyöt etenevät hitaasti.
Töitä tehdessäni hikoilen kylmää hikeä.
Siellä on vaikea hengittää.
Pystyn viettämään tässä huoneessa vain lyhyitä hetkiä.
Siellä huokuu pahuus. Pahuus on täyttänyt koko tilan, pienimmänkin kolon.
Hengitän sitä.
Tiedättekö, miltä tuntuu hengittää kalmanhajuista mädäntynyttä lihaa hämärässä kylmässä korkeassa huoneessa, jossa ristikkoikkunat ovat rikki ja tummat paksut verhot heiluvat tuulen valittaessa. Lattian ollessa täynnä rikkinäistä rojua.
Tuntien jonkun läsnäolon kaikkialla, odottamassa tilaisuutta vaijentaakseen sinut..
Minua naurattaa..hänkin nauraa
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minä olen jonkun verran lukenut kriminaali romaneja, joten ei herkistä, onko tarina sulle jotenkin läheinen?
Ei ole läheinen aihe. kunhan höpötin aikani kuluksi :D)) meissä jokaisessa asuu myös se pahuus..
En ole koskaan kirjoittanut mitään kertomuksia. Täällä voi kokeilla, miltä se kirjoittaminen tuntuu. Runoja kirjoitan tänne myös joskus, ihan mitä päähän pälkähtää. Irl en kirjoita yhtään mitään. joten en osaa kirjoittaa. mutta onko sillä väliä ;)
No jaa, ehkä tämä ikävä foorumi ei ole oikea paikka. Jos mä saisin toivoa, oikeesti, niin haluaisin olla kirjailija tai sitten valokuvaaja.
Musta tuli toimistorotta, ja sellaisen kuolen..
Jatka vaan kirjoittamista, jos tuntuu hyvälle.
tunnistan, tiedän ja ymmärrän.