siitä jutella.
Koulukiusaaminen ja nettikiusaaminen, aivan sama asia.
Ja usein samat henkilöt jatkavat koulukiusaajana oloaan netissä.
Ihan on täälläkin koettua todellisuutta kiusaaminen.
Lapselta vaadittiin mahdottomia aikaisemmin. Ennen vanhaan kiusattu ja kiusaaja pakotettiin kättelemään ja lupaamaan, että enää ei kiusata ketään, että nyt "ollaan ystäviä".
Siitä on luovuttu, sillä lasta ei saa pakottaa tuntemaan jotain ystävyyttä sellaista inhokkia kohtaan, joka on häntä kiusannut.
Lapsi on oikeutettu tuntemaan omat tunteensa niinkuin ne ovat. Tunteita ei voi pakottaa. Ei voi käskeä tuntemaan jotain.
Ja kyllähän se kiusaaja varmaan vielä tilaisuuden tullen hänelle kiroilee tai lällättelee ilkeästi, eihän hän luonteestaan mihinkään pääse. - Kun kukaan ei näe, sitä tapahtuu vielä.
Ja kiusaajan k o t o a, sieltähän tämä lähtee, koko perhe on yleensä häiriytynyttä sakkia, siellä on kiusaamista jo tuo kiusaaja kokenut, - ja siitä se maailmankuva on sitten muodostunut kuin kieropeilin heijastamaksi.
Perheitä ei voi muuttaa. Päihteitä väärinkäytetään yms.
Kiusaaja on lapselle painajaisunien paholainen.
Pitäisikö muka heti pystyä antamaan käskystä anteeksi?
- Ja "olemaan ystävä"?
Ei sellaista epäaitoa, falskia ''ystävyyttä'' tarvitse teeskennellä.
Mahdoton vaatimus totuudelliselle, fiksulle lapselle.
Anteeksi voi antaa ajan kuluessa, unohtamisen auttaessa siinä. Ystäviksi ei voi kiusaajansa kanssa tulla ikinä.
Vielä 60 vuoden kuluttua kertoi Makriinakin muistavansa kiusaajansa.
Todellisuuden ja totuuden pohjalla on toimittava,
olipa todellisuus sitten minkälainen tahansa.
Leikki ja leikkimielisyys on hyvä myöskin,
mutta ne ovatkin eri asia, sillä ne eivät olekaan ilkeilyä.
— — — — — — — — —
Koulukiusaaminen ja nettikiusaaminen, aivan sama asia.
Ja usein samat henkilöt jatkavat koulukiusaajana oloaan netissä.
Ihan on täälläkin koettua todellisuutta kiusaaminen.
Lapselta vaadittiin mahdottomia aikaisemmin. Ennen vanhaan kiusattu ja kiusaaja pakotettiin kättelemään ja lupaamaan, että enää ei kiusata ketään, että nyt "ollaan ystäviä".
Siitä on luovuttu, sillä lasta ei saa pakottaa tuntemaan jotain ystävyyttä sellaista inhokkia kohtaan, joka on häntä kiusannut.
Lapsi on oikeutettu tuntemaan omat tunteensa niinkuin ne ovat. Tunteita ei voi pakottaa. Ei voi käskeä tuntemaan jotain.
Ja kyllähän se kiusaaja varmaan vielä tilaisuuden tullen hänelle kiroilee tai lällättelee ilkeästi, eihän hän luonteestaan mihinkään pääse. - Kun kukaan ei näe, sitä tapahtuu vielä.
Ja kiusaajan k o t o a, sieltähän tämä lähtee, koko perhe on yleensä häiriytynyttä sakkia, siellä on kiusaamista jo tuo kiusaaja kokenut, - ja siitä se maailmankuva on sitten muodostunut kuin kieropeilin heijastamaksi.
Perheitä ei voi muuttaa. Päihteitä väärinkäytetään yms.
Kiusaaja on lapselle painajaisunien paholainen.
Pitäisikö muka heti pystyä antamaan käskystä anteeksi?
- Ja "olemaan ystävä"?
Ei sellaista epäaitoa, falskia ''ystävyyttä'' tarvitse teeskennellä.
Mahdoton vaatimus totuudelliselle, fiksulle lapselle.
Anteeksi voi antaa ajan kuluessa, unohtamisen auttaessa siinä. Ystäviksi ei voi kiusaajansa kanssa tulla ikinä.
Vielä 60 vuoden kuluttua kertoi Makriinakin muistavansa kiusaajansa.
Todellisuuden ja totuuden pohjalla on toimittava,
olipa todellisuus sitten minkälainen tahansa.
Leikki ja leikkimielisyys on hyvä myöskin,
mutta ne ovatkin eri asia, sillä ne eivät olekaan ilkeilyä.
— — — — — — — — —
Vastaukset 16
Vanhimmat
En ole asiaa juuri ajatellut.
Sellainen tuntuma, että kiusaaja tarvitsee yleisön, jonka edessä kohottaa kiusaamisellaan heikkoa itsetuntoaan.
Se kiusaamisen jatkuminen on yleisöstä kiinni.
Luulisin näin olevan koulukiusaamisissa.
Kyllähän vinksahtaneita löytyy joka lähtöön, mutta tuota nettikiusaamista, ainakin tässä ikäluokassa vähän epäilen.
Jos se on tarpeeksi rankkaa, niin sitä varten on oikeuslaitos.
Muutenhan, ainakin näiltä palstoilta on helppo häipyä, ja jättää kiusaajan tollistelemaan itsekseen.
onkin, mutta riippuvuus saattaa olla silti esteenä.
Silloin yksilö on pinteessä. Nimim. 'kokemusta on'.
>>Anteeksi voi antaa ajan kuluessa, unohtamisen auttaessa siinä. Ystäviksi ei voi kiusaajansa kanssa tulla ikinä.
Ihmiset harvoin puuttuvat mitenkään nähdessään ilkivaltaa tai kiusaamista, uskallus puuttuu, ollaan heikkoja siinä missä on se kiusattukin.
Asioita ei tuoda esille mutta niistä kyllä puhutaan paljon.
On vain lähdettävä siitä että kiusaajalla on kuitenkin aivot ja ajatusmaailma joka
on korjattavissa kun siihen ajoissa puututaan ihan kunnolla.
Jos nuo kiusaajat kohdistaisivat kaiken auktoriteettinsa ja rohkeutensa
johonkin hyödylliseen rohkealla luonteellaan, he olisivat tämän nykytilanteemme
pelastus sen sijaan että ovat nyt sen mädännäisyyden esikuvia.
Työelämästä kiusaamisasiassa minulla on kokemus jutusta, jossa muuan insinööri nälvi minua vähänväliä, tilanteissa jossa oli muutakin väkeä paikalla.
Tuo inssi kuului koulutusryhmäämme. Juttelin asiasta toiselle tuohon ryhmään kuuluvalle. Hän sanoi, että tuo inssi tuntee itsensä sinua huonommaksi, ja siitä yleensä tuollainen käytös johtuu. Varsinkaan koulutusryhmässä tuollaista ei sallita. Minä teen siitä lopun.
Asia korjaantui heti, ja sen jälkeen oltiin hyvissä väleissä tuon inssin kanssa. Nyt hän on eläkkeellä.
Hyvä sinä, on hyvä että osaat toimia, etkä pidä itseäsi kynnysmattoa kummempana.
Olet rohkeasti omaksunut oikeudentajun ja puuttunut siihen heti kun sitä horjutetaan.
Kaikille kiusatuille
Pahin tuntemani kiusattu lienee eräs entinen esimieheni, joka kertoi olleensa työpaikalla 10-v tekemättä mitään. Häntä ei voinut eroittaa, mutta hänet eristettiin, eikä annettu mitään töitä hänelle. Vaatii ilmeisesti aikamoista kiusaamista itseltäänkin? Itse en pystyisi siihen.
Koska minua ei ole kiusattu missään, enkä itsekään ole kiusannut ketään niin epäilin, että lapseni joutuu koulukiusatuksi, koska laitoin heidät ummikkona ruotsinkieliseen kouluun, mutta eikö mitä?
Siinä sai "rahan ryöstäjät" väistyä tieltä. Olikohan 2-3 luokka, kun lapseni (tyttö) istui kaikki oppitunnit lentäjän lakki päässä, koska oli kovasti tykästynyt siihen. Tottakai kyselin joskus heiltä, että kiusataanko? Ei todellakaan!
Harmikseni kuulin kuitenkin jälkeenpäin, kuinka yläluokilla kiusattiin suomenkielisiä opiskelijoita.
kiusaajan nimi merkitsee kiusatulle paholaisen nimeä tai vieläkin pahempaa.
Se tulee uniin paholaisena, ja jos se tulee liukuportaissa vastaan, syljet sitä naamaan.
Kiusaajalla yleensä huono itsetunto, muttei välttämättä. Koulueläämääkin seuranneena voin sanoa, että turvallisesta ja hyvinkin normaalin kasvatuksen saaneesta kodista oleva lapsi osaa kiusaamisen taidon. Katsotaan joskus näitäkin kiusaajia. Heidän halunsa kiusata johtuu lapsellisuudesta ja halusta vain näyttää ja ylläpitää seuruettaan jotka ovat saman mielisiä ja halukkaita nokkimaan kohdetta jonka turhaakin turhemmasta syystä ottavat kohteekseen. Nämä kiusaajat halutaan ilmeisesti "lakaista maton alle." Siellähän voi kiusaajana olla vaikkapa jonkun opettajan lapsi.
Meillä päin koulukiusaaja seuraili vielä 50-vuotiaanakin.
Lähipiiri piti sitä rangaistuksena.
Sivusta hiljaa palstoja kauan lukeneena, minusta tuntuu, että he, jotka eniten valittavat kiusaamisesta, eivät ollenkaan huomaa, kuinka rumasti he itse usein puhuvat.
Kuin olisi kahden kerroksen ihmisiä, toisia, joille kaikki on sallittua, toisia, joiden pitäisi vain olla hiljaa.
- Täällä saa, mitä antaa.
- Siis yleisesti sanoen.
- Itse olin koulussa muutaman vuoden koulukiusattu, olin liian hyvä ja kiltti.
Kiusaaminen tuli tutuksi kansakoulun aikaan ja vaikka olin vahva pitämään puoliani jätti se kiusaaminen silti jälkensä. Jostakin syystä vanhat muistot nousivat pintaan vasta nyt syksyllä ja kävin läpi pahan olon, jota olen mukanani elämäni vuodet kantanut.. Onneksi sain keskusteluapua ja pahan olon hellitettyä tilalle tuli anteeksi antamisen voimaa.
Mikä oli hyvä muisto, että vetäisin kerran johtajakiusaajaa nyrkillä kunnolla mahaan ja hän kaatui maahan ulvomaan kurkku suorana. Muut luokkakaverit seisoivat ympärillä odottamassa opettajaa, jonka oletettiin rankaisevan minua. Opettaja oli kai jo aikansa seurannut kiusaamista, kävi toteamassa tilanteen ja totesi niin kiusaajan kuin minun olevan toisillemme anteeksipyynnöt velkaa. Ei kiusaaminen siihen tietenkään loppunut, mutta sen jälkeen pidin puoleni pelkäämättä epäoikeudenmukaista tuomiota opettajalta.
Sinulle haluaisin vain sanoa.
Miten kiltti, hiljainen tyttönen olisi ketään isoa poikaa vedellyt nyrkillä, sun muulla elimellä mihinkään.
Helppo isotella, kaikilla siihen ei ollut mahdollisuutta
"Tasan ei käy onnen lahjat!"
provosoi kaverikseen klpirauhashäirikön, joka suuttuu kuin tupakki aina välillä, kauheita raivokohtauksia aivan itse keksimistään syistä, kiroiluja ja uhkauksia.
Hän sanoo kaipaavansa myrskyjä.
Nikkihän sopii sinulle hyvin, häiriköit tuolla 7-kymppisissä olet kauhea rääväsuu, siellä lähdetään pakoon. Kaipa sinulla onkin jokin häiriö, vainoharha-syndrooma ehkä. Miksi tälle palstalle tulit valittamaan.