Näissä tämän palstan keskusteluissa tuntuu unohtuvan, että lapsettomuus on erittäin usein tietoinen valinta eikä mikään ongelma.
Itse asiassa näyttää nimittäin siltä, että lapsettomat elävät onnellisempaa elämää kuin lapsen hankkineet, alla pari linkkiä tutkimuksista:
http://ylioppilaslehti.fi/2010/12/ilonpilaaja/
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ylioppilaslehti Lapsettomat ovat tutkitusti onnellisempia ihmisiä/1135262284489
Itse en voisi kuvitella sitovani elämääni kahdeksi vuosikymmeneksi lapseen. Meitä näin ajattelevia on koko ajan enemmän:
http://vapaaehtoisestilapsettomat.fi/
Itse asiassa näyttää nimittäin siltä, että lapsettomat elävät onnellisempaa elämää kuin lapsen hankkineet, alla pari linkkiä tutkimuksista:
http://ylioppilaslehti.fi/2010/12/ilonpilaaja/
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ylioppilaslehti Lapsettomat ovat tutkitusti onnellisempia ihmisiä/1135262284489
Itse en voisi kuvitella sitovani elämääni kahdeksi vuosikymmeneksi lapseen. Meitä näin ajattelevia on koko ajan enemmän:
http://vapaaehtoisestilapsettomat.fi/
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä sulla ressukalla aikamoiset kompleksit siitä lapsettomuudesta on.
Jos et lapsia voi saada-valehdelet itsellesi,ettet haluakaan. Olet säälittävä!
Tuo on melko kulunutta virttä, kuinka vapaaehtoisesti lapsettomat tosiasiassa haluavatkin lapsia, mutta päättävät valehdella kaikille, myös itselleen.
Omassa tapauksessani tuo kuvio vertautuisi melko hyvin vaikkapa siten, että kerron, etten halua 18 vuoden vapausrangaistusta ja vapaudenmenetykseen tuomittu huutaa minulle pää punaisena, kuinka säälittävä olen valehdellessani itselleni ja muille - kaikkihan nyt 18 vuoden linnatuomion haluaa.
Niin mä valehtelen kaikille, etten halua lapsia. Oileasti tykkäisin ajatuksesta, että mun kroppa rupsahtais, tissit riipahtais ja vagina revittäis melonin kokoiseks. Mä nauttisin valvoa kaiket yöt ja päivät ja saada päälleni oksennusta, ulostetta ja muita ruumiin eritteitä. Mikään ei kuullostaisi korvissani ihanammalta kun koliikkivauvan kiljunta. Olis suorastaan ihanaa luopua kaikista harrastuksistaan, vapaa-ajastaan ja laiskoista sunnuntaiaamuista sängyssä. En millään malttais olla tuhlaamatta hulluja määriä rahaa leluihin ja alati pieneksi jääviin vaatteisiin. Olis myös ihan mahtavaa luopua säännöllisestä seksistä. Mikään ei olis houkuttelevampaa, kun laittaa mun kauniin kodin sisustus uusiks, niin ettei taaperoikäiset levitä kaikkia mun asioita ympäriinsä. Haluaisin myös ehdottomasti tussin jälkiä tapetteihini. Kaikki tämä, jotta voisin käyttäytyä ylimielisesti ja suhtautua alentavasti niihin, joilla ei ole lapsia. Olisinhan sentäs pa$kantärkeä äiti. Melkein pyhimys. Voisin kaikkeen (jopa täysin lapsiin liittymättömiin asioihin) kommentoida: "Äitinä olen sitä mieltä, että..." ja kommenttini olisi automaattisesti validimpi kuin muiden. Voisin vaatia yhteiskunnalta arvostusta, kun olen saanut aikaan niinkin eriskummallisen ihmeen, kun lapsen (noita ihmeitä syntyy maailmaan tuhansittIn joka päivä).
Kyllä ne lapset vaan on siunaus. Aivan mahtavaa!
Säälittävää on myös se, että vapaaehtoisesti lapsettomia haukutaan säälittäviksi oman valintansa takia. Varsinkin heidän osaltaan jotka ovat lapsettomia jonkin terveydellisen syyn takia. Omassa katkeruudessaan ja lapsenkaipuussaan sitten haukutaan ja arvostellan ihmiset jotka tietoisesti eivät halua lasta saati useampaa?
Aloittajasta poiketen olen itse yli 30-vuotias ja lapseton omasta halustani. Ei siksi ettenkö lapsia rakastaisi, en vain halua omaa biologista jälkeläistä. En valehtele itselleni enkä kellekkään muullekkaan asiasta. Jatkuvasti saa kyselyitä ja uteiluita milloin aion raskaantua, millonkas ne pienten jalkojen tepsuttelut alkaa meidänkin taloudessa kuulua jne.
Jokaikinen kerta kun vastaan: "en halua lapsia" minua katsotaan oudoksuen, tai sitten vähätellään asiaa juuri sanoilla "no kyllä sinä vielä muutat mielesi!". Tai yksi kirsikka kakun päällä: "Kyllä tulet tuota vielä katumaan vanhana kun ei ole ketään hoitamassa ja välittämässä." Niin, minähän lähden siis lapsia tehtailemaan ihan vain taatakseni vanhuuspäiväni hoitajan? Henkilökohtaisesti nähneenä ja kokeneena hoitoalalla kuinka "rakastavasti" omat verisukulaiset omia vanhempiaan kohtelevat jättämällä oman onnensa nojaan hoitolaitokseen kieli pitkällä perintöä odotellen, niin tuo "perustelu" nyt on se kaikkein viimeisin ja törkein mitä voi lapsettomalle sanoa.
Millä perusteella minä aikuinen ihminen joka tehnyt tietoisen elämänvalinnan muutan mieleni? Koska se biologinen kello tikittää ja äidinvaistot heräävät ykskaks? Koska en halua lapsia, olen itsekäs, huono ihminen ja kakkosluokan kansalainen? Elämäni on merkityksetöntä ja arvotonta vain siksi, etten halua lasta?
Minulla on kaksi aivan ihanaa kummilasta joita rakastan yli kaiken. Minulla on onnellinen elämä, hieno ja toimiva parisuhde miehen kanssa joka ei myöskään omia lapsia tahdo. On hyvä ja turvattu talous, ystäviä, tuttuja ja läheiset välit perheenjäseniin. Olen aivan ja tietoisesti tehnyt sen valinnan, että nautin omasta elämästäni muilla tavoin kuin lisääntymällä ja perustamalla omaa lapsiperhettä. Me olemme jo perhe, mieheni ja minä, ja kaikki läheiset ja perheenjäsenet ympärillämme. Minä saan vastaanottaa ja myös antaa rakkautta.
En ole katkera saati vihainen. Ja en varsinkaan koe asiakseni lähteä ketään arvostelemaan saati haukkumaan omien elämänvalintojensa takia. En edes nimettömänä netissä. Ja en todellakaan lähde anteeksi pyytelemään omaa valintaani.
Jostain syystä en uskoa sua laisinkaan.
Olet uskotellut itsellesi,että kun et raskaaksi ole tullut-niin et tarvikkaan lasta.
Ainoa asia,missä puhut järkrä,ettö ei minökään lapsiani tehnyt sen takia,että vanhana joku musta huolehtisi.Päinvastoin. Mutta usko jo pois, olet jäänyt lapsettomaksi,koska et saa lapsia!
Ja viimeksi silloin kuin miehesi sut hylkää,koska ehkä 15v päästä haluaisi sittenkib tulla isäksi- niin itke omat yksinäiset itkut silloin,mutta älä tule tänne valehtelemaan.
Kylläpä sinulla on valtava tarve tekemällä tehdä lapsettomuuden valinneesta kärsivä uhri. Usko pois, kaikki eivät todellakaan halua lasta saati useita, esimerkiksi minulle se olisi yksi kammottavimpia tilanteita, joihin voisin elämässäni joutua - käytännössä menettäisin oman elämäni.
Ei jumankauta... Ja sinunlaisesi sitten lisääntyvät! Sinä hädintuskin kykenet tuottamaan ymmärrettävää tekstiä, mutta lapsia kuitenkin syydät maailmaan. Toivottavasti niinsanotusti pojasta polvi paranee, eikä ne sun kohtusi hedelmät päädy liian heikkolahjaisina yhteiskunnan eläteiksi.
Se on monesti lapsettomuus omien elämäntapojen valinta. Eräskin tuttu käytti hormooneita nuorena bodatessa, niin selittää nykyisin ettei lapsia olisi halunnutkaan.
Juuri niin,ne ketkä täällä rehvastelee,että ei halukkaan lapsia,eivät tasa tarkkaan niitä jostain syystä saa. Ja sitten hyvää niin,koska ovan itse niin sika lapsellisia ja keskenkasvuisia,että kun eivät raskaaksi tuler,uskottelevat itselleen,että lapsi vie jotenkin niiten vapauden.
Vapaa nainen on ehdottomasti äiti,jolla voi olla vapauttaa todeuttaa työperäisiä unelmia ( palkkamalla vaikka lapsenhoitajan kotiin), mutta joka raskan työpäivän jälkeen tulee kotiin rakkaitten musdukaitten luokse,antaa pusuja ja haleja lapsilleen ja ruokaa ja on ikionnellinen äiti. Lapset antaa myös todella paljon voimaa,positiivista energiaa ja ylpeyttä.
Seuraavana päivänä se äiti saa taas lähtee töihin kariääriä kehittämään.
Sinä typerä itsellesvalehtelija, kasvaa moraalisesti aikuiseksi,sitten voi sun kauan kaipama raskauttuminen vihdoin onnistuakin.
Muista- kukaan ei uskoa sun feikkejä tarinoita,äkäkä roiku lapsettomien palstalla,vaikka asia kipeä sulle onkin.
Siinä palstalla kirjoittaa aidosti lapsettomuudesta murhedivat ihmiset.
"Juuri niin,ne ketkä täällä rehvastelee,että ei halukkaan lapsia,eivät tasa tarkkaan niitä jostain syystä saa."
Kerran on jo abortti tehty, siitä viisastuneena ei enää pelkkiin pillereihin luoteta. Lapsettomuus on meidän kohdalla ainakin tietoinen valinta, valitsemme mielummin ihan oman elämän. Itsekkäästi.
"Juuri niin,ne ketkä täällä rehvastelee,että ei halukkaan lapsia,eivät tasa tarkkaan niitä jostain syystä saa."
Totta. Yleensä se syy on huolellinen ehkäisy.
"valitsemme mielummin ihan oman elämän. Itsekkäästi."
Ei siinä mitään itsekästä ole, että elää elämäänsä niinkun haluaa. Itsekästä on ajatella, että on niin mahtava ihminen, että itseään pitää kopioida niin, että juuri se oma ja ihmeellinen DNA saa jatkaa matkaansa. Meitä on tällä planeetalla nyt jo liikaa. Adoptio on ainoa keino, millä voisin edes harkita lasta itselleni. Mun ei tarvitse jatkaa sukua. Tosin ei kiinnosta se adoptiokaan, kun lapset ei ole mun kiinnostuksen kohde. Mulla on oikeus tykätä muista asioista tässä maailmassa.
Surettaa lukea näitä juttuja joissa ei vaan suostuta uskomaan, että kaikki maailman naiset eivät vain halua lapsia! Mikä ihme siinä on niin kamalan vaikeaa käsittää? Jos mies sanoo, ettei halua lapsia, ei siinä nähdä mitään erikoista, mutta kun nämä sanat tulevat naisen suusta, on se jotenkin hirveän väärin!
Minulle lasten hankinta ei vielä ole ajankohtaista, sillä ikää on vasta 25, mutta anoppi kyllä kyselee jälkikasvun perään. Anoppini takia se pieni pehmentyminen lasten hankinnan suhteen on hävinnyt. Mitä minä anopilleni niitä kantamaan? Hormonit tehkööt tehtävänsä, jos tekevät ja sitten voin lisääntyä, mutta jos näin ei tapahdu, hyväksyn sen. Tällä hetkellä en näe lasta tulevaisuudessani, en unelmoi äitiydestä tai perheestä. Mies niitä haluaa "sitten joskus" mutta olen sanonut hänellekin että ei ole taattua ollenkaan, että niitä tulee. Lapsettomuus saa olla oma valinta, ehdottomasti!
Minä en todellakaan tiedä, mitä tuleman pitää. Jos käy ihme ja salama lyö, ja tapaakin SEN MIEHEN jonka kanssa haluan lapsia, niin toivon että silloin se onnistuu.
Nyt en koe sellaista tarvetta, enkä voi alkaa lisääntymään "varmuuden vuoksi", eihän semmoisessa ole mitään järkeä.
Elämää ei voi suunnitella etukäteen. Elän hetken kerrallaan, ja luotan itseeni sen verran että jos tulee vaikeita aikoja, jaksan nekin lusikoida kuten tähänkin mennessä :)
Siis mun on mahdotonta käsittää miks ihmiset suoltaa tollasta häränkakkaa, että lapsettomuus ei olisi koskaan oma valinta vaan niissä jotka ei halua on jotain vikaa tms. ja kyllä ne haluais jos vaan pystyisivät.
Siis oikeesti, hitto mitä tietämättömyyttä! Ei taida järki paljon päätä pakottaa!!
Itse haluan lapsia ja yritys onkin päällä. Mutta miks ihmeessä luulisin että oma valintani on kaikkien muidenkin valinta?? Yksilöitä tässä ollaan yksilöllisine tarpeineen ja arvoineen.
Ja täysin typeriä tuollaiset "tutkimukset" joissa jonkun mukaan lapsettomat onnellisempia. Eri asiat tekee eri ihmiset onnelliseksi. Joillekkin lapsi olisi onnellisin asia maailmassa, toisille se olisi kuin pallo jalassa. Jotkut haluavat elää elämänsä vapaana menemään ja tulemaan, vailla vastuuta toisesta ihmisestä ja mitä pahaa siinä muka on??
Minulla on ystävä, joka ei halua lapsia ja hän saa jatkuvasti kuulla näitä "kyllä sä sit joskus, sit ku löydät oikean, sit ku kello alkaa tikittämään" ja kirsikkana kakun päälle "kyllä sua sit myöhemmin kaduttaa". Ystäväni totesi, ettei hän voi tehdä lapsia joita ei halua vaan siksi että SAATTAISI sitten joskus vuosikymmenien jälkeen sitä katua. Ei meistä kukaan voi sanoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mitä haluamme tai mitä kadumme. Onko kukaan koskaan miettinyt, että maailmassa on ihmisiä jotka katuvat sitä että tekivät lapsia (tällaisista ajatuksista ei vaan saa koskaan puhua ääneen...)
Ystäväni ymmärtää että haluan lapsia ja jaksaa kuunnella vauvakuumeiluani, ja yhtälailla minä ymmärrän että hän haluaa eri asioita ja jaksan kuunnella kuinka lapsi "pilaisi" hänen elämänsä tällä hetkellä.
Herätkää ihmiset todellisuuteen!!
Onpa tosi kummallisia mielipiteitä. Itselle henk.koht. raskautuminen ois ollut ihan jokaisessa elämänvaiheessa kauhea katastrofi, ei se abortin hankkiminen varmaan mitään mukavaa olis ollut, mutta tottakai ainoa vaihtoehto koska raskaus, synnyttäminen ja lapsen kanssa eläminen vaan on aina olleet ihan poissuljettuja vaihtoehtoja, aiheuttavat ajatuksena lähinnä ahdistusta ja kuvotusta.
Onneksi ei koskaan vahinkoa käynyt, nyt ikää jo sen verran ettei varmaan enää nalli napsahtais. Enkä voi kuvitella että tätä "valintaa" joskus katuisin. (Valinta sitaateissa siksi että en ole asiaa edes ikinä pohtinut ja valintaa tehnyt, vaan teinistä asti on ollut jotenkin ihan selvää ettei lapset mun elämään tule kuulumaan). Ja todella epätodennäköiseltä tuntuu sekin että samoin aina ajatellut mies yhtäkkiä kääntäisi kelkkansa, kun aina vedetään tähän sekin että "kyllä miehesi vielä sut mahon hullun ämmän jättää".
Toki tällä palstalla varmaan onkin paljon niitä jotka ei ihan oikeasti tajua että joku voi valita näin, kun itselle lapsen saaminen on pakkomielle ja ainoa elämän tarkoitus.
En mä kyllä löydä itseäni tuosta aloituksesta, vaikka vapaaehtoisesti lapseton olenkin. Jokaisella on oma elämänsä ja omat valintansa, eikä tuollaisessa onnellisuuden vertailussa ole mitään järkeä. Joku tulee onnelliseksi lapsista, joku siitä, että lapsia ei ole. Ylipäätään onnellisuuden mittaaminen on vaikeaa, siksi tutkimustulokset ovat väkisinkin aina yleistyksiä - eivät ne yksilön omasta onnellisuudesta kerro juuri mitään.
Mä olen siis lapseton siksi, että raskaaksi tuleminen olisi mulle erittäin vaikeaa, ehkä mahdotonta. Olen tiennyt tämän nuoresta pitäen, sopeutunut siihen ja päättänyt, että en lähde yrittämään melkein mahdotonta. Koen olevani elämässäni onnellinen. Onnellisuus ei kuitenkaan johdu lapsettomuudesta, vaan siitä että olen voinut toimia tässä haluamallani tavalla.