hajoan tähän kateuteen

Jumalauta! En yleensä ole mustasukkainen, mutta nyt tuntuu että pää hajoaa ihan just. En edes ole tavallaan mustasukkainen, en halua omistaa ketään, mutta olen niin hemmetin kateellinen. Ihan luuserifiilikset muutenkin ollut koko syksyn ja tämä vielä kaiken päälle. En saa häntä, en saa tavata, en saa yhteyttä... Ei ole ketään kenelle puhua edes. Hakkaan vaan päätäni seinään, mutta en keksi mitään vaihtoehtoa. En kadu että ryhdyin tähän, mutta kyllähän elämä vois olla vähän helpompaakin. Olen saanut paljon, mutta nyt olen jumissa joka tavalla. Eikä tilannetta helpota yhtään, että joku toinen puolestaan on mustasukkainen minusta. Oikein ketjureaktio, sellainen ihminen jota olen toivonut saavani pitää ystävänä vaikka muuta ei enää olekaan. Kai vitutukseen voi tosiaan kuolla.