En nyt jaksa pitkästi kirjoitella, mutta mistä tietää onko joku narsisti vai vaan "tavallinen" vaikeampi ihminen/kusipää nätisti sanoen? Ja erityisesti minua kiinnostaa narsismin ja ADHD:n erotus. ADHD:than ovat parhaimmillaan ja pahimmillaan aivan ääripäissään. Ja vielä tapauskohtaiset erot tähän päälle.
Olen lopen uupunut ihmissuhteeseeni, jossa täyttyvät kaikki narsismiin sopivat kuvaukset. Itse löydän itseni tyypillisen uhrin kuvauksesta. Olen suhtautunut toiseen kuin normaaliin ja aina kunnioittanut ja arvostanut ja niillä säännöillä pelannut. Loppujen lopuksi on osoittautunut, että toinen vain käytti hyväkseen naiiviuttani. Tiedän kuitenkin, että hänellä on sukurasitusta ihan diagnosoidusti ADHD:hen, mutta kiinnostaisi todella, jos jollain olisi näitten yhdistelmästä jotain kokemusta/tietoa. Itse kuitenkin olen lähinnä sitä mieltä, että ADHD saattaa impulsiivisesti tehdä tosi pahojakin tekoja, mutta kykenee niitä kuitenkin rauhoituttuaan katumaan ja miettimään, narsisti ei. Lähinnä niin päin, että ainakin jonkun tyyppiset ADHD:t joutuvat helpommin narsistin uhreiksi, koska eivät välttämättä jaksa keskittyä tilanteisiin niin hyvin, että olisi mahdollista toimia aina parhaimmalla tavalla isompi kokonaisuus huomioonottaen.
Olen lopen uupunut ihmissuhteeseeni, jossa täyttyvät kaikki narsismiin sopivat kuvaukset. Itse löydän itseni tyypillisen uhrin kuvauksesta. Olen suhtautunut toiseen kuin normaaliin ja aina kunnioittanut ja arvostanut ja niillä säännöillä pelannut. Loppujen lopuksi on osoittautunut, että toinen vain käytti hyväkseen naiiviuttani. Tiedän kuitenkin, että hänellä on sukurasitusta ihan diagnosoidusti ADHD:hen, mutta kiinnostaisi todella, jos jollain olisi näitten yhdistelmästä jotain kokemusta/tietoa. Itse kuitenkin olen lähinnä sitä mieltä, että ADHD saattaa impulsiivisesti tehdä tosi pahojakin tekoja, mutta kykenee niitä kuitenkin rauhoituttuaan katumaan ja miettimään, narsisti ei. Lähinnä niin päin, että ainakin jonkun tyyppiset ADHD:t joutuvat helpommin narsistin uhreiksi, koska eivät välttämättä jaksa keskittyä tilanteisiin niin hyvin, että olisi mahdollista toimia aina parhaimmalla tavalla isompi kokonaisuus huomioonottaen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minä tein kotikutoisen diagnoosin muutama vuosi sitten rakastamastani miehestä, jolloin kuvittelin hänellä olevan adhd:n tai vastaavan. Jouduin luopumaan ajatuksesta, koska adhd ei olisi selittänyt hänen tiettyä käytöstään ja tiettyjä piirteitään. Empatiakyvyn puuttuminen selitti ne.
Adhd ei olisi ollut persoonallisuushäiriöisen tapaan linnottautunut omiin kuvioihinsa, eikä olisi tosiaan (kuten mainitsitkin) pitäytynyt oikeuttamaan epäoikeudenmukaista käytöstään loppuun saakka ja pysyvästi.
Mielestäni oivallus narsismin ja vielä psykopatiankin hyväksi on ollut hedelmällinen minulla. Se on tuonut itselleni vakautta siten, että en kuvittele hänen muuttuvan miksikään, ja tiedän, että hänellä ei ole todellisia tunteita. Myöskään hänen tilaansa ei ole lääkitystä.
Näin olen voinut luovuttaa enemmän ja elän omaa elämääni täydemmin. En toivo mahdottomia ja tiedän, että tulevaisuuteni ei voi olla hänen rinnallaan.
En voi estää häntä kiertelemästä ja tuottamasta pahaa mieltä muille, mutta voin kirjoitella täällä ja tavallaan tehdä tätä epäammatillista tiedottamista.
Minulla on tuota samaa alkanut vihdoin tulemaan: "Näin olen voinut luovuttaa enemmän ja elän omaa elämääni täydemmin." Jotenkin kaikki on ollut niin lähellä, että tuntuu, ettei näe enää kokonaiskuvaa. Minun oli pakko pistää vuosien ikävien asioiden jälkeen rajusti kommunikaatio jäihin (emme siis asu yhdessä), koska joku mitta täyttyi viimeisimmän "tapauksen" yhteydessä ja tajusin, että hän oikeasti vain käyttää minua hyväkseen. Tästä hän suivaantui ja "jätti" omasta puolestaan minut. Ettei vaan jäänyt tilanne niin, että minä olisin ollut se jättäjä. Toivon joka päivä, että saisin olla rauhassa, eikä ottaisi yhteyttä.
Sukurasituksestaan johtuen uskon, että osa käyttäytymisestään on ADHD:ta, mutta ei kaikki. Tiedän hänen olleen esim.vankilassa ja tehneen vääriä tekoja. Välitän hänestä edelleen ihmisenä, mutta en vain voi olla kanssaan tekemisissä, sillä se tuhoaa minut ihan kokonaan. Puhdas ADHD olisikin ollut jotenkin helpompi ymmärtää, mutta on aivan liikaa liian helppoa valehtelua, pettämistä, täyttä empatiakyvyttömyyttä, toisen henkistä alistamista sanoilla ym, etten tiedä mitä on ja mitä ei. Tiedän vain, että etäisyyttä on vihdoin pakko saada.