Oon 22v mies jolla pahoja ongelmia arkielämässä, ahdistuneisuuden ja sosiaalisten tilanteiden pelon takia, ainoa syy miks mun ongelmia ei voi nimittää paniikkihäiriöks on se, et en ikinä voisi saada yksin paniikkikohtausta vaan siihen vaaditaan ympärillä olevia ihmisiä ja tilanteita joista ei niin vain voi lähteä pois ilman oudon ihmisen leimaa.. , kauppaan meneminenkin usein ylitsepääsemättömän vaikeaa ja yleiseen ruokalaan en pysty menemään ainakaan selvinpäin tai ilman jotain aivan ihmeellistä voimaa antavaa tunnevyöryä.
Ihmetyksen aiheenani on se, et kun olen vuosien aikana jutellu täysin terveiden ja supliikisti käyttäytyvien kavereiden kanssa aiheesta seksi, ja näyttää siltä, että ilmeisesti suurinosa näistä supliikki perus miehistä jännittää sitä ja eka kokemus voi mennä pieleen liian jännittämisen takia, näin parikin on kertonut. Omalla kohdalla jännittäminen ei voi tulla kuuloonkaan, jos edessäni on alaston nainen ja pääkopassa on tieto, et edessä on seksiä. Se kiihottumisen ja taivaallisuuden tunne on niin valtava, et en ymmärrä miten enään voi jännittää, kaikki sujuu upeasti heti kun saan koskettaa ihanaa naista ja olo on todella vahva ja rentoutunut, se tunne jo ennenkun mitään on tapahtuntu ja tietää, et tulee tapahtumaan on niin taivaallinen!! Sit taas jos olen jossakin kahvipöydässä, alkaa ahdistaa ja pelkää, et kädet alkaa täristä ja jopa pääkin, niin valtavan ahdistuneisuuden ja paniikin takia. Jotenkin niin ristiriitasta ja ihmeellistä. Voisko joku nokkelampi psykologi tehdä analyysin, mistä johtuu tä mun ristiriitanen tasapaino siittä, et mitä jännitän ja mitä en. Muihin henkisesti terveisiin ihmisiin itseäni verratessa, voisi käyttää vertauskuvaa, et en uskalla kiivetä edes 6metrin metsästys torniin, mutta 100 metrin telemasto suorastataan kutsuu luokseen ja kiipeän sinne hymysuin vapautuneenpana kuin koskaan. Ainiin ja tärkein seikka tähän yhtälöön kaksi joiden kanssa oon harrastanu seksiä on ollut ihmisiä joita en tuntia aikasemmin ollu eläessä nähnytkään.
Ihmetyksen aiheenani on se, et kun olen vuosien aikana jutellu täysin terveiden ja supliikisti käyttäytyvien kavereiden kanssa aiheesta seksi, ja näyttää siltä, että ilmeisesti suurinosa näistä supliikki perus miehistä jännittää sitä ja eka kokemus voi mennä pieleen liian jännittämisen takia, näin parikin on kertonut. Omalla kohdalla jännittäminen ei voi tulla kuuloonkaan, jos edessäni on alaston nainen ja pääkopassa on tieto, et edessä on seksiä. Se kiihottumisen ja taivaallisuuden tunne on niin valtava, et en ymmärrä miten enään voi jännittää, kaikki sujuu upeasti heti kun saan koskettaa ihanaa naista ja olo on todella vahva ja rentoutunut, se tunne jo ennenkun mitään on tapahtuntu ja tietää, et tulee tapahtumaan on niin taivaallinen!! Sit taas jos olen jossakin kahvipöydässä, alkaa ahdistaa ja pelkää, et kädet alkaa täristä ja jopa pääkin, niin valtavan ahdistuneisuuden ja paniikin takia. Jotenkin niin ristiriitasta ja ihmeellistä. Voisko joku nokkelampi psykologi tehdä analyysin, mistä johtuu tä mun ristiriitanen tasapaino siittä, et mitä jännitän ja mitä en. Muihin henkisesti terveisiin ihmisiin itseäni verratessa, voisi käyttää vertauskuvaa, et en uskalla kiivetä edes 6metrin metsästys torniin, mutta 100 metrin telemasto suorastataan kutsuu luokseen ja kiipeän sinne hymysuin vapautuneenpana kuin koskaan. Ainiin ja tärkein seikka tähän yhtälöön kaksi joiden kanssa oon harrastanu seksiä on ollut ihmisiä joita en tuntia aikasemmin ollu eläessä nähnytkään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.