Onko kenellekään muulle tuttua, että omaa kirjaansa ja tarinaansa suunnitellessa, idea vain paisuu niin, että suunniteltavaa tulee koko ajan vain lisää eikä kirjoittamista oikein pysty koskaan aloittamaan.
Itselläni ainakin tarinat vain paisuu jatkuvasti ja tuottaa uusia tarinahaaroja. Myöskin eri ideat tuntuu yhdistyvän suuriksi tarinakollaasioksi. Niinpä suunniteltavan määrä vain lisääntyy, eikä kirjoittamista voi oikein aloittaa mistään ennen kuin kaikki selvillä. Saa nähdä saanko koskaan edes kirjoitettuksi mitään. Ehkä pitäisi vain tosissaan yrittää aloittaa jostain pienestä.
Itselläni ainakin tarinat vain paisuu jatkuvasti ja tuottaa uusia tarinahaaroja. Myöskin eri ideat tuntuu yhdistyvän suuriksi tarinakollaasioksi. Niinpä suunniteltavan määrä vain lisääntyy, eikä kirjoittamista voi oikein aloittaa mistään ennen kuin kaikki selvillä. Saa nähdä saanko koskaan edes kirjoitettuksi mitään. Ehkä pitäisi vain tosissaan yrittää aloittaa jostain pienestä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulle ainakin tapahtuu niin kaiken aikaa. Silti kirjoitan koko ajan. Se tarkoittaa vain sitä, että jossain kohtaa tulee eteen se hetki, kun joutuu painamaan delete-näppäintä jo kirjoitettujen tekstien päällä. Koska tarina muuttuu ja kehittyy, kaikki ei loppujen lopuksi sovikaan kokonaisuuteen.
En koe asiaa pahana. Mulle tapahtuu sama juttu, mutta mä annan aineiston paisua ja laajentua. Sitten pysähdyn ja jaan aineiston neljään tasoon. Ja annan taas aineiston jakautua, mutta osastoissa, en koko massana. Sitten vertailen osastoja ja otan vain kaksi osastoa, joita kehittelen ja lopulta valitsen toisen, keskityn siihen. Mutta tähän menee aikaa melkein vuosi.
Siis sinulla on suuret suunnitelmat, mutta et saa mitään paperille? Silloin varsinainen ongelma on kirjoittamisen aloittaminen, eivät paisuvat suunnitelmat?