Noniin... Eli siis mulla on 2 parasta kaveria. Tai oikeestaan nää kaks oli toistensa parhaat kaverit kunnes mä rupesin hengaamaan näiden kanssa. Sitemmin on sanottu juovus päissään että kaikki ollaan parhaita kavereita. Eli siis muuttunut 'hyvästä' ystävästä 'parhaaseen' No kuitenkin mulla on todella paljon itsetunnon kans ongelmia; pitäs laihtua, pitäs saada kivoja vaatteita, lisää kavereita.. Näitä on paljon.. Ja aina kaikki pojat kuolaa parhaiden kamujeni perään, mutta sitten minä... Mä oon niinku haamu niiden vieressä.. Ja se satuttaa tosi paljon, koska oon muutenkin isoin meistä kolmesta en sairaalloisen lihava vaan hmmm..'pyöreä' tai muodokas.. Tai kuinka sen ottaa.. Mutta siis mikä minussa on kun kamut on suosittuja niin poikien ja tyttöjen keskuudessa ja vaikka oon liikkunut näiden kahden kanssa jo vuoden SILTI olen haamu... Onko vinkkjä miten saisin huomiota enemmän tai jotain!!! En halua olla se nurkassa kyhöttävä hyypiö... Ja mulla on muutenkin tosi vaikeeta ollu viime aikoina kotona ja koulussa niin en yhtään jaksa enempää... Olen ollut aikasemmin pari vuotta sitten todella masentunut.. Ja vuosi sitten oli melkein yhtä paha... Juurikin kavereiden, kodin ja koulun murheiden takia...
Olen monta kertaaa miettinyt että helpompi ois vetästä pillereitä naamaan tai jotain..... Oon ihan murtumis pisteessä....
Olen monta kertaaa miettinyt että helpompi ois vetästä pillereitä naamaan tai jotain..... Oon ihan murtumis pisteessä....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juuri samassa tilanteessa olin minäkin aikoinaan yläkoulussa ollessani. Tai no, oikeastaan olin aika ujo ja en jutellut kavereidenkaan kanssa paljoakaan. Olin vain hediän seurassa ja kommentoin välissä jotain. kukaan poika ei minuun katsonutkaan, mutta vähät siitä. Asetin tavoitteekseni sen, että en seurustele koskaan. en ole vieläkään seurustellut vaikka olen jo 20. Olen ollut vähän erilainen ehkä kuin muut, mutta helpompi elää, kun asettaa jonkun tavoitteen ja tuo tavoite on helppo toteuttaa, koska kukaan ei minuun rakastu. Ei minulla olekaan mikään himo olla suhteessa. Voi olla yksinkin. Koulun loppupuolella juttu meni lopulta siihen, että lopetin kaikkien kavereiden kanssa olemisen ja aloin olla yksin. Nykyään viihdyn yksin. Tämä on näin helpompaa, kun ei tarvitse viettää aikaa kavereiden kanssa. Olin silloin ujo ja se johtui ehkä siitäkin. Riippuu tietenkin persoonasta, jotkut ovat sosiaalisia, jotkut voivat olla myös missa oloissaa. Löysin sen "yksinolemisen jutun" ja osaan viihtyä näinkin.
https://www.facebook.com/NettaMariaChristina?ref=hl
paljon kokemuksii mihin verrata...