Tahtoisin fiksuja mielipiteitä miten toimia. Olen siis 30 kybänen perheenisä ja oon viimeisein parin vuoden aikana huomannut selvää motivaation katoamista, en jaksa enää harrastaa. Tai jaksan mutta se on ns pakkopullaa. Ei kiinnosta käyttää koiraa pihalla vaikka ennen nautin iltaisesta kävelylenkistä. Tiskit jää usein tiskaamatta ja ruuat pilaantuu jääkaappiin enkä jaksa siivota yms. Suutun aika helposti ja haluan nopeasti pois tilanteista jossa joutuisin tekemään jonkun suorituksen. Vaimo ja lapset ärsyttää lähes joka päivä, muistan vielä kun joskus ajattelin että voi kun toinen itkee ja mikähän sitä harmittaa, siis hyvin positiivisesti. Nyt pieni huuto ja kysely ja kälätys saa veren kiehumaan. Olenko mahdollisesti sairastunut masennukseen? Hyviäkin päiviä on joskus.
Itsehoitona olen tähän käyttänyt suht terveellistä ruokaa, liikuntaa jaksamisen puitteissa ja tärkeimpänä lopetin vuosi sitten alkon käytön koska ajattelin ongelmani johtuvan siitä. Join noin 3krt kuukaudessa runsaasti. Lääkärissä käyty ja cipralex respa kädessä mutta se määrättiin 2min puheen perusteella ja en siksi uskalla aloittaa kun pelkään sivuoireita ym. Kokemuksia?
Kiitän jokaisesta vastauksesta!
Itsehoitona olen tähän käyttänyt suht terveellistä ruokaa, liikuntaa jaksamisen puitteissa ja tärkeimpänä lopetin vuosi sitten alkon käytön koska ajattelin ongelmani johtuvan siitä. Join noin 3krt kuukaudessa runsaasti. Lääkärissä käyty ja cipralex respa kädessä mutta se määrättiin 2min puheen perusteella ja en siksi uskalla aloittaa kun pelkään sivuoireita ym. Kokemuksia?
Kiitän jokaisesta vastauksesta!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jokin alakulo sinulla nyt on. Onkohan jotain stressiä jota et itse tiedosta. Varmaan kannattais puhua vaimon kanssa, että et ole tahallasi ilkeä. Elämässä on välistä harmaita jaksoja, mutta varmaan kannattaa hakea apua jos tilanne pitkittyy. No nyt ymmärrät toisia masentuneita ja väsyneitä. Näin elämässä oppii. Siis on siitä hyötyäkin siinä mielessä.