Minun luonteeni on ekstroverttiyyden ja introverttiyyden taistelutannerta. Masennun jos joudun olemaan yksin välitunneilla (olen siis lukiolainen) ja kun minulla ei ole arkisin ketään kenelle puhua perheenjäsenieni lisäksi. Viikonloppuisin tapaan ydin kaveriporukkaani, jotka ovat 4-5-vuotta vanhempia, eli eivät käy enää kouluja. Joudun siis tapaamaan heitä vapaa-ajallani, mutta lukiolaisena koulu vie 75% ajasta.
Toisaalta vaikka masennun yksinäisyydestä, ihmisien ympäröimänä väsyn suunnattomasti, henkisesti. Alan pikkuhiljaa kyllästymään ihmisten joutaviin ja pinnallisiin juttuihin ja juoruihin (ottaen huomioon ikäluokkani puheenaiheet pääasiassa vai lieneekö vain syynä se, että en ole löytänyt oikeanlaisia ihmisiä). Eli smalltalkin kehittely, keskustelun ja ylipäätänsä toveruussuhteiden ylläpito vie minulta valtavasti voimavaroja.
Toisaalta vaikka masennun yksinäisyydestä, ihmisien ympäröimänä väsyn suunnattomasti, henkisesti. Alan pikkuhiljaa kyllästymään ihmisten joutaviin ja pinnallisiin juttuihin ja juoruihin (ottaen huomioon ikäluokkani puheenaiheet pääasiassa vai lieneekö vain syynä se, että en ole löytänyt oikeanlaisia ihmisiä). Eli smalltalkin kehittely, keskustelun ja ylipäätänsä toveruussuhteiden ylläpito vie minulta valtavasti voimavaroja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No voi voi nyt, oi kauhea oi voi. Luuletko olevasi ikäisiäsi parempi? Olet vain elitistinen, omahyväinen ja itsekäs kermaperse.
Missäs perkeleessä minä noin sanoin? On hienoa että olet katkera ja suollat sitä ylpeästi anonyyminä nettipalstoilla, mutta jos kuitenkin pitäisit oman surkean elämänfilosofiasi ja asennoitumisesti itselläsi? Sen jälkeen voit ottaa sen nyrkin perseestäsi, koska kuulostat siltä lähinnä tällä hetkellä