Oen ihan normaali yläasteikäinen tyttö ja olen ihastunut erääseen saman ikäiseen poikaan niin pahasti, että en saa sen takia öisin unta, ruoka ei maistu, ajatus ei toimi ja ainakun hän on lähistöllä lehahdan punaiseksi. Olen ihastunut poikaan, jonka minun kaverini on tuntenut 6 vuotta Ja sen takia tietää pojasta paljonkin itse en itseasiassa tunne poikaa kovin hyvin, mutta mun kaveri sano et "mitä hän pojasta ottaa selville niin poika on ihastunut sinuun" hän on sanonut minulle poika on välillä kuulemma jäänyt katsomaan mun perään, mutta se tuntuu musta mahdottomalta. Välillä koulussa ku nään sen meijän katseet kohtaa, mutta käänän pääni melkein heti nolona pois päin kyseinen poika on myös tullut juttelemaan minun olessa lähdössä välitunnille (emme kuitenkaan ole samalla luokalla) Mutta kertokaa te mitä mieltä ootte tästä et pitäiskö mun vaa rehkeutua ja mennä juttelee pojalle vai vain unohtaa (mikä tuntuu mahdottomalta)
ps. älkää välittäkö kirjoitusvirheistä niitä tulee mun kirjotuksissa paljon!
ps. älkää välittäkö kirjoitusvirheistä niitä tulee mun kirjotuksissa paljon!
Vastaukset 2
Vanhimmat
No hyvän kaverin sanaan kannattaa luottaa. (:
Tiedän, se tuntuu yleensä tosi mahdottomalta, varsinkin jos ei hyväksy itseään.
Mulla on se ongelma ja tän takia en uskalla edes hymyillä pojalle..
Toivottavasti sust löytyy edes sitä rohkeutta! (:
Sua voi oikeesti kaduttaa sitten myöhemmin.
Sinuna pitäisin kiirettä, sehän voi saada jonku toisen tms, rohkaistu vaan ja mene puhuun!! (: Kysy vaikka, että mitä sille kuuluu ja jatka keskusteluu siitä sitten (:
Kiitos ehkä yritän rohkaistua ja mennä juttelemaan. :)
Ja se mua harmittaa ku mun kaverit on koko ajan sanomassa et mee sille juttelee jä jne. mutta mä vasta välitunnin jälkeen oon sillee et voi ei miks en mennykkään juttelemaan. :(