Itselläni on 6 lasta, 4 tyttöä, 2 poikaa. Vaimoni on todella väsynyt hoitamaan lapsia 24 tuntia vuorokaudessa. Tietysti autan häntä minkä töiltä ehdin.
Tiedän läheltä perheen jossa lapsia 18 kappaletta. Kyseisessä perheessä on paljon ongelmia:
-Isäntä huitelee missä huvittaa, vaimo hoitaa lapsia minkä ehtii
-alaikäiset lapset tekevät murtoja kauppoihin, jopa naapureihin
-lapsilla itsemurha-aikeita
-pienimmät kulkevat talvipakkasessa pihalla päällään vaippa ja kumisaappaat
-vanhemmilla lapsilla huumeongelmaa
-alkoholi kuuluu perheen nuorison harrastuksiin
-yms.
(tässä pieniä esimerkkejä)
Tämän johdosta olen ajatellut että onko lapsien teko todella autuaaksi tekevä asia ? -Ja miksi lapsia on niin paljon ettei vanhemmat niistä ehdi todellakaan huolehtia ?
Teinpä niin että kun tapasin erästä saarnamiestä, kerroin suuren perheen tuomista ongelmista ja myös eläviä esimerkkejä. Ja kysyin häneltä onko lapsenteko autuaaksitekevä asia?
Seurasi hiljaisuus. Ja puhujan minua katsoessa tunsin hänen ajattelevan että nyt olet kyllä harhapoluille joutunut. Kysyin suoraan häneltä etteikö hän ole miettinyt samoja asioita ja kyseenalaistanut niitä. Hän tuumasi nöyrän näköisenä ettei hänellä ainakaan ole ollut kanttia mennä sormeilemaan Jumalan luomistyötä.
Ajattelin että koska kyseessä on todella iso asia ja että varmasti jokainen asiaa joskus epäilee. Niinpä kysyinkin onko hän koskaan epäillyt suuren lapsiluvun autuaaksitekevyyttä ja onko hän tuntenut suuren lapsiluvun olevan vain jotain vanhoja perinteitä? Han vastasi EI. Sanoi ettei ole ikinä miettinyt eikä epäillyt asiaa. Silloin tunsin itseni todella pakanaksi että edes ajattelen tällaista, saati sitten puhun siitä ääneen. Oisin voinut vajota vaikka seurapenkin alle häpeästä että edes kysyn tällaisia.
Jälkeenpäin olen ajatellut että tämä puhuja ei puhunut totta. Epäilen hänen vain peitelleen todellisia tunteitaan. ...Ja valehdelleen...
Mitä mieltä muut olette ?
Tiedän läheltä perheen jossa lapsia 18 kappaletta. Kyseisessä perheessä on paljon ongelmia:
-Isäntä huitelee missä huvittaa, vaimo hoitaa lapsia minkä ehtii
-alaikäiset lapset tekevät murtoja kauppoihin, jopa naapureihin
-lapsilla itsemurha-aikeita
-pienimmät kulkevat talvipakkasessa pihalla päällään vaippa ja kumisaappaat
-vanhemmilla lapsilla huumeongelmaa
-alkoholi kuuluu perheen nuorison harrastuksiin
-yms.
(tässä pieniä esimerkkejä)
Tämän johdosta olen ajatellut että onko lapsien teko todella autuaaksi tekevä asia ? -Ja miksi lapsia on niin paljon ettei vanhemmat niistä ehdi todellakaan huolehtia ?
Teinpä niin että kun tapasin erästä saarnamiestä, kerroin suuren perheen tuomista ongelmista ja myös eläviä esimerkkejä. Ja kysyin häneltä onko lapsenteko autuaaksitekevä asia?
Seurasi hiljaisuus. Ja puhujan minua katsoessa tunsin hänen ajattelevan että nyt olet kyllä harhapoluille joutunut. Kysyin suoraan häneltä etteikö hän ole miettinyt samoja asioita ja kyseenalaistanut niitä. Hän tuumasi nöyrän näköisenä ettei hänellä ainakaan ole ollut kanttia mennä sormeilemaan Jumalan luomistyötä.
Ajattelin että koska kyseessä on todella iso asia ja että varmasti jokainen asiaa joskus epäilee. Niinpä kysyinkin onko hän koskaan epäillyt suuren lapsiluvun autuaaksitekevyyttä ja onko hän tuntenut suuren lapsiluvun olevan vain jotain vanhoja perinteitä? Han vastasi EI. Sanoi ettei ole ikinä miettinyt eikä epäillyt asiaa. Silloin tunsin itseni todella pakanaksi että edes ajattelen tällaista, saati sitten puhun siitä ääneen. Oisin voinut vajota vaikka seurapenkin alle häpeästä että edes kysyn tällaisia.
Jälkeenpäin olen ajatellut että tämä puhuja ei puhunut totta. Epäilen hänen vain peitelleen todellisia tunteitaan. ...Ja valehdelleen...
Mitä mieltä muut olette ?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Huomasitko oliko tuo henkilö lihassa oleva ihminen vai oliko hän Jumala itse? Jos hän oli Kaikkivaltias Jumala, (jota en missään tapauksessa usko) niin silloin hänellä olisi ollut mahdollista sormeilla tätäkin puolta.
Luomistyö oli silloin kun ensimmäinen elävä siemen luotiin, siis siittiösolu ja munasolu.
Paneskelu ei siten ole enää mitään luojan työtä, (kokemuksesta tiedän) vaan ihan ihmisen teko.
Kysyit:
"....onko lapsenteko autuaaksitekevä asia."
Hän vastasi:
" EI "
Etkö ymmärrä lukemaasi? Yritäpä uudelleen ajatuksen kanssa!
Minä luulen, että puhuja ei halunnut vahvistaa sinun epäilyksiäsi kertomalla omistaan. Eli antoi tahallaan kai onnistuneemman kuvan itsestään kuin se todellisuudessa on.
Näin epäilen, koska hänkin on ihminen. Mutta jos hän ei ole ajatteleva ihminen, niin onhan mahdollista, että hän puhui totta.
P.s. eikö niitä lapsia ollut oikeasti pari vähemmän?
monta perhettä, jossa on yksi lapsi. Ja jonka vanhemmat ovat eronneet, isä ja äiti alkoholi ongelmissa. Lapsi huumee ongelmissa ja jossain tarkkailu luokalla tai jossain lasten kodissa.
Kaikki tuntuvat tietävän aika hyvin meidän vl:ien ongelmat. Mun mielestä teillä on tarpeeksi aihetta keskittyä ensin omiin ongelmiinne, ennen kuin tulette syyttämään meitä omista ongelmistamme.
Lue itse Ramattua: siellä ei sanota, ettei saisi ehkäistä. Näille "saarnamiehille" ehkäisykielto on vain vallankäyttöä. Eivät he uskalla itse ottaa kantaa asiaan, vaikka kuinka tosia asioita elämästä kertoisit. He pelkäävät lentävänsä ulos, menettävänsä vallan kuin Paavo Lipponen. Ei vallan aseista luopuminen ole helppoa, eikä ole rehellisyyskään, jos vaarassa on vallan meno.
Kuulkaas väärät, kyllä teillä eroja riittää, ilman että pitää saivarrella...
Ensinnäkin kärkeen haluan korostaa, että minä en siis ole vl. Uskon, että haluaisit kommentteja nimenomaan vl-ihmisiltä. Kommentoin nyt kuitenkin jotakin, mitä ajatuksia kertomuksesi minussa herätti.
Niin, ensinnäkin ihmisen henkinen kestokyky on rajallinen. Vl-ihmiset eivät minun käsitykseni mukaan eroa tässä suhteessa ei-vl-ihmisistä mitenkään. Vl:n henkinen kestokyky ei ole sen parempi kuin muillakaan. Tietenkään se ei ole huonompikaan!
Toisaalta kun puhutaan uupumuksesta ja henkisen kestokyvyn pettämisestä, ei olla tekemisissä kovin pienien asioiden kanssa. Tämän saman havainnon olit itsekin tehnyt kertoessasi tuon toisen perheen tilanteesta. Se, että perheessä vanhemmat voivat hyvin, on lasten hyvinvoinnin ehdoton edellytys.
En usko, että tuo saarnamies valehteli harkitusti. Minulle tulee sellainen mielikuva, että tämä saarnamies otti sinulle hyllyltä valmiin vastauksen vaivautumatta lainkaan näkemään sinun pointtiasi asiassa. Ehkä tämä saarnamies ei ollut valmis siihen. Täytyy nimittäin pitää mielessä, että saarnamieskin on ihminen! Ja kun ihminen yllättäin joutuu jonkin uuden asian eteen, yksi tavallinen keino suojautua, on torjua asia suoralta kädeltä.
Kuten itsekin arvelit, en minäkään usko, että olet vaimosi kanssa vl-liikkeen sisällä ajatustesi kanssa yksin. Sinun ajatuksesi on torjunut vasta yksi ihminen! Varmasti vl-liikkeen sisältä löytyy rohkeita ihmisiä, jotka ovat valmiita näkemään asiassa myös sen toisen puolen ja sen ääneen lausumaan. Toivon, että löydätte pariskunnan/pariskuntia, jotka ovat miettineet aivan samaa asiaa ja ovat aivan samassa tilanteessa. Vertaistuki on sitä paitsi parasta tukea, mitä voitte saada. Neljä ihmistä keksii jo enemmän ratkaisuja ja löytää uusia ajatuksia paremmin kuin kaksi. Jos te ensin istutte iltaa yhden tai useamman samassa tilanteessa olevan pariskunnan kanssa ja pohditte asiaa ja sitten menette joukolla jonkin saarnamiehen luo ja selitätte asian, voipi olla, että saarnamieskin suhtautuu ja paneutuu asiaan toisella tavalla. Ihmisen täytyy kyllä mielestäni olla melkoisen sokea, jos ei ole valmis myöntämään vanhempien uupumuksen lapsille aiheuttamia haittoja.
Ihmisten henkinen kestokyky ei myöskään ole mikään vakio. Se missä toinen pärjää viidentoista lapsen kanssa, voi taas toiselle kolme lasta aiheuttaa saman henkisen kuorman. Ihmiset ovat erilaisia. Mielestäni myös tämä pitäisi olla valmis näkemään.
Minun on aika vaikea nähdä sitäkään, etteikö vl-liikkeen piirissä oltaisi jossain vaiheessa valmiita ottamaan tämäkin asia pohdittavaksi. Ei mielestäni vanhempien ja etenkin lasten henkisen hyvinvoinnin puolesta puhuminen voi loppujen lopuksi olla mitenkään ristiriidassa vanhoillislestadiolaisen uskon kanssa.
Riippuu varmaankin vähän tilanteesta ja tilaisuudesta, jossa näistä yrittää keskustella. Ehkä tilanne oli sellainen, että saarnamiehellä ei ollut tilaisuutta jäädä asiasta keskustelemaan? Hänen perheensä odotti eteisessä/kahviossa/autossa? Tuosta olisi kyllä pitänyt enemmän keskustella. Kannattaa myös muistaa, että meitä on monenlaisia: yksi pohdiskelee asioita ja muodostaa itse oman käsityksensä, toiselle kelpaa valmiiksi pureskeltu malli. Molemmat ovat mielestäni yhtä arvokkaita tapoja muodostaa käsityksensä. Usein, esimerkiksi tuntemieni vl-ihmisten keskuudessa, molemmat tavat myöskin lopulta johtavat samaan ajattelutapaan.
Olen itse (todella) suuresta perheestä ja itselläni on suuri perhe. Tuntemillani suurilla perheillä on huomattavan vähän kuvailemasi kaltaisia ongelmia. Pari ongelmaperhettä toki mahtuu minunkin vl-tuttavapiiriini. Laajemmin tuollaisia ongelmia kuitenkin alkaa löytyä heti, kun alan miettiä tuntemiani ei-vanhoillislestadiolaisia, yleensä pieniä perheitä. On uskottomuutta, lasten huonoa huolehtimista. Alkoholi kuuluu kuvaan 12-vuotiailla, jotka kulkevat kaupungilla seksikkäiksi meikattuina. Itsemurhiakin on tapahtunut. Huumeita ei onneksi ole vielä minun tuttavapiirissäni sen kummemmin suurissa kuin pienissäkään perheissä. En halua sanoa, että pienperheisistäkään kovin suurella osalla menisi näin huonosti, ei todellakaan. Hätkähdyttävän suuri kuitenkin on esimerkiksi avioerojen määrä.
Tulee mieleen viimeisen Päivämiehen kirjoitus, jossa haastateltiin ambulanssinkuljettajana toimivaa vl-naista. Luepa ajatuksella.
Olen toki miettinyt ja yrittänyt kyseenalaistaakin suuren perheen mielekkyyden, kyllä kiusauksiakin on ollut. Olen kuitenkin aina tullut siihen tulokseen, että lasten lukumäärä ei ole minun päätettävissäni. En myöskään halua lähteä siihen, että otan tästä uskosta itselleni vain ne osat, jotka miellyttävät minun maallista osaani ja maailmaa. (Tulee mieleen Raamatun kohta Egyptin tavaroiden houkutuksesta).
Ja vielä: tälläkin palstalla on paljon keskusteltu siitä, että jos äiti tai isä on kovin väsynyt, sairas jne., on Raamatun ohjeiden mukaista silloin jättää avioelämä pois. Kyllä mies tekee väärin, jos hän tällaisessa tilanteessa ei pysty pysymään erossa vaimostaan. Tämähän ei meidän inhimilliselle osallemme kelpaisi neuvoksi millään, kun pitäisi sukupuolielämästäkin saada nauttia ilman vastuuta, mutta on myöskin hyvä muistaa, että jos jotakin haluaa saada, on usein myös jostakin luovuttava.
vl2003: "Olen itse (todella) suuresta perheestä ja itselläni on suuri perhe. Tuntemillani suurilla perheillä on huomattavan vähän kuvailemasi kaltaisia ongelmia. Pari ongelmaperhettä toki mahtuu minunkin vl-tuttavapiiriini. Laajemmin tuollaisia ongelmia kuitenkin alkaa löytyä heti, kun alan miettiä tuntemiani ei-vanhoillislestadiolaisia, yleensä pieniä perheitä. On uskottomuutta, lasten huonoa huolehtimista. Alkoholi kuuluu kuvaan 12-vuotiailla, jotka kulkevat kaupungilla seksikkäiksi meikattuina. Itsemurhiakin on tapahtunut. Huumeita ei onneksi ole vielä minun tuttavapiirissäni sen kummemmin suurissa kuin pienissäkään perheissä. En halua sanoa, että pienperheisistäkään kovin suurella osalla menisi näin huonosti, ei todellakaan. Hätkähdyttävän suuri kuitenkin on esimerkiksi avioerojen määrä."
Niin, mielestäni ei ole millään tavalla korrektia alkaa tässä kilpailemaan siitä, että kummalla menee paremmin, suurella vl-perheellä vaiko pienellä ei-vl-perheellä. Jos uupumusta tai mitä tahansa muuta ongelmaa perheessä ilmenee, on aivan samantekevää, onko perhe vl tai ei-vl. Uupumus on aina vakava asia.
Minä en omassa aikaisemmassa kommentissani puhunut, tai ainakaan tarkoitukseni ei ollut puhua, yleensä vl:n periaatetta vastaan hankkia suuri perhe. Tarkoitukseni oli ainoastaan se, että otettaisiin tässä asiassa huomioon myös ihmisten henkisen jaksamisen erilaisuus. Jos jotkin vl-vanhemmat uupuvat, on mielestäni aivan kohtuutonta vetää esille se seikka, että suurin osa vanhemmista jaksaa. Kyllä tällöin ajetaan ongelmissa olevaa perhettä yhä suurempaan ahdinkoon. Tällöin perheelle tulee varmasti mielikuva, että he ovat vielä kaiken lisäksi huonompia kuin muut, kun eivät inhimillisiltä voimavaroiltaan kykene uskonsa vaatimusten mukaan elämään.
Kirjoitit: "Olen kuitenkin aina tullut siihen tulokseen, että lasten lukumäärä ei ole minun päätettävissäni."
Ja jatkoit: "...Raamatun ohjeiden mukaista silloin jättää avioelämä pois. Kyllä mies tekee väärin, jos hän tällaisessa tilanteessa ei pysty pysymään erossa vaimostaan."
Tässä on ristiriita. Jos mies pysyttelee erossa vaimostaan, siinä on silloin nimenomaan tarkoituksena estää uusien lapsien syntyminen. Mies tällöin kajoaa tuohon päätäntävaltaan. Jos lasten lukumäärä ei kerran ole ihmisen päätettävissä, miksi miehen sitten tarvitsisi pysytellä erossa vaimostaan!??? (Lue tuo viimeinen lauseeni alleviivattuna!)
Missä kohti tuossa on ristiriitaa?
"Missä kohti tuossa on ristiriitaa?"
Jos et ymmärrä viimeistä kappalettani ja erityisesti sen viimeisen (ei suluissa olevaa) lauseen logiikkaa, en voi sinua auttaa. - Metrin rautatiekiskosta on nimittäin niin vaivalloista vastausta vääntää! ;-)
Kyllä minä ymmärsin. Minulle kuitenkin tuli sellainen tunne, että sinä et tainnut edes haluta ymmärtää minun kirjoitustani?
Voin minäkin vääntää rautalangasta:
- elävästi uskomassa oleva ihminen ei halua puuttua Jumalan luomistyöhön suunnittelemalla perhettään, tässä tapauksessa sen kokoa tai lasten syntymän ajankohtaa
- Raamatussa ei kuitenkaan kerrota, että autuus ansaittaisiin pitämällä huoli siitä, että perheenäiti on koko ajan raskaana. (Tästähän meitä usein syytetään)
- Käsittääkseni Raamatussa kehoitetaan erilleen silloin, kun on sairautta ja väsymystä
Kirjoitit: "elävästi uskomassa oleva ihminen ei halua puuttua Jumalan luomistyöhön suunnittelemalla perhettään"
Ja
"Raamatussa ei kuitenkaan kerrota, että autuus ansaittaisiin pitämällä huoli siitä, että perheenäiti on koko ajan raskaana."
Eli tuo suunnitteleminen ja ehkäisy pidättäytymällä on sitten kuitenkin sallittua tietyissä tilanteissa? Tässä se pieni ristiriidan poikanen piilee!
Jos on siis perheessä on kyse pidempiaikaisesta väsymisestä, kuten lienee Erkin esimerkissä, on suotavaa, että lasten lukumäärää tässä tapauksessa voidaan rajoittaa eli ehkäistä pidättäytymällä seksistä. Ihminen siis ottaakin ohjat tässä tilanteessa omiin käsiin? Hmmm...
Niin.. Eikös ole selkeätä ja yksinkertaista? ;)
Kyllä sun pitäis jo uskoa. :)
T: Lapseton
Niin, kyllähän sekin on suunnittelua. Siinä ON ristiriita. Minuakin on kummastuttanut kovasti tuo mainitsemasi asia, vaikka olen uskovainen. Mutta olen nähdäkseni kuitenkin saanut sen käsityksen (myös srk:n julkaisujen, kuten Päivämihehen kautta) uskovaisten ystävieni kanssa käymistä keskusteluista, että se ei varsinaisesti ole vielä ehkäisyä, koska siinä ei tehdä mitään.
Siis ei ole aktiivista tekemistä tai ehkäisemättä jättämistä, koska eihän kenenkään muutenkaan ole pakko koko ajan harrastaa seksiä. Siis sama asia kuin silloin kun ei muutenkaan haluta.
Valaistuiko??!
Tsemppistä! Käyhän seuroissakin.. :) Se kannattaa.
Ei näitä asioita ajatella järjellä, pääsee paljon helpommalla. Ollaan onnellisia omaan elämäämme eikä oteta toisten kiviä omaan reppuun. Mene ja tarjoa apua heidän perheelleen!
Pyydä vaikka kylään. Samalla tavalla niitä huumenuoria löytyy yksilapsisesta perheestäkin.
Tai omasta perheestäsi sitten joskus.
Onnea sinun elämääsi ja kysyppä asiaa vielä joltain toiselta ihmiseltä, mutta ei ehkä kannata tänne kylvää tallaista.
En siis kertomallani esimerkillä pelkästään kyseenalaistanut suuren lapsimäärän autuaaksitekevyyttä, vaan puhujan rehellisyyttä.
Mitä olen keskustellut ikäisteni perheellisten kanssa asiasta olen JÄRJESTÄIN saanut kuulla jokaisen epäilevän tai ainakin epäilleen asiaa. Ja joukkoon kuuluu myös vanhempia uskovaisia joilla on myös suuret perheet olleet...
Peräänkuuluutan ainoastaan tämän puhujan kommentteja joissa hän ei kertomansa mukaan ole IKINÄ kyseenalaistanut asiaa, eikä hänellä ko. asian tiimoilta ole KOSKAAN ollut epäilyksiä. -Sitä en edelleenkään usko.
Epäilen vaan edelleen että puhuja ei kertonut asiaa sydämensä mukaisesti, vaan peitteli totuutta eli valehteli (niin pahalta kun se tuntuu todeta).