Mä en oikeesti tiedä

Miksi sä et koskaan voisi viikonloppuna vaikka tempaista jotain niin saisit jotain aikaakin ;)

Itse en yritä väkisin saada erästä mielestäni.
Ennemmin viettäisin hänen kanssa tätä eloa kuin kenenkään muun..
Mut ..en tiedä
Yksin sitten..vietän

Ei ole ollut esittämistä vaan aidoista tunteista kyse.
Elämässä asioita voi järjestellä siten että se yhteiselo on mahdollista, ihan oikeesti.
Jos kohtaa erityisen tärkeältä tuntuvan ihmisen, ja kokee syviä tunteita, ei sellaista haluaisi hukkaan heittää.

Onko sekin esittämistä jos on tunteita, joita ei voi kertakaikkiaan hyväksyä. Vai jäikö nalkkiin, kun ei koskaan saanut selvitellä niitä tunteita "hänen" kanssa. Voi kai ajatella, että on silloin jäänyt tunteiden vangiksi.

Mene ja tiedä ja hiton turhaa sanoa, että selvittele irl, Se on jo tavallaan koettu. Nyt on aika selvitellä vyyhtiä omassa päässä ja yrittää tehdä tahtopäätöksiä. Itse mietin, onko päätöksen tekeminen siksi niin vaikeaa, koska ei ole tavallaan halunnut päästää irti (alitajuisesti).

Vieläkin uskon, ettei mitään tapahdu, jos niin ei ole tarkoitettu, ja kaikella on kuitenkin tarkoitus, ei välttämättä toiveiden mukainen, tarkoitus selviää ehkä vuosien päästä, minulle tai hänelle, tai molemmille. Ja silloin voi sanoa, että näin tässä piti käydä, tämä kokemus sai mut ajattelemaan ja toimimaan näin.

Niin voimakkaasti voi tuntea toisen ihmisen sielussaan, ja silti kaikki voi jäädä vain tuntemisen tasolle. Uskon, että hän myös tunsi jotakin, koska häneen niin paljon ajatuksia ja helliä tunteita tuhlasin, jos nyt niin asian voi ilmaista. Ja miksi ei voi, koska kaikki muu eläminen on jäänyt vähemmälle.

Hänelle toivon aina vaan hyvää, joskus mietin sitä, että onko minun kannettava häntä ajatuksissani, koska ajatuksen voima on tosi, uskon siihen. Oletko koskaan tuntenut lämpöä sisimmässä yllättäen ja samalla tajuten että sua ajatellaan nyt.

tulipahan sanottua kirjoitti:

Onko sekin esittämistä jos on tunteita, joita ei voi kertakaikkiaan hyväksyä. Vai jäikö nalkkiin, kun ei koskaan saanut selvitellä niitä tunteita "hänen" kanssa. Voi kai ajatella, että on silloin jäänyt tunteiden vangiksi.

Mene ja tiedä ja hiton turhaa sanoa, että selvittele irl, Se on jo tavallaan koettu. Nyt on aika selvitellä vyyhtiä omassa päässä ja yrittää tehdä tahtopäätöksiä. Itse mietin, onko päätöksen tekeminen siksi niin vaikeaa, koska ei ole tavallaan halunnut päästää irti (alitajuisesti).

Vieläkin uskon, ettei mitään tapahdu, jos niin ei ole tarkoitettu, ja kaikella on kuitenkin tarkoitus, ei välttämättä toiveiden mukainen, tarkoitus selviää ehkä vuosien päästä, minulle tai hänelle, tai molemmille. Ja silloin voi sanoa, että näin tässä piti käydä, tämä kokemus sai mut ajattelemaan ja toimimaan näin.

Niin voimakkaasti voi tuntea toisen ihmisen sielussaan, ja silti kaikki voi jäädä vain tuntemisen tasolle. Uskon, että hän myös tunsi jotakin, koska häneen niin paljon ajatuksia ja helliä tunteita tuhlasin, jos nyt niin asian voi ilmaista. Ja miksi ei voi, koska kaikki muu eläminen on jäänyt vähemmälle.

Hänelle toivon aina vaan hyvää, joskus mietin sitä, että onko minun kannettava häntä ajatuksissani, koska ajatuksen voima on tosi, uskon siihen. Oletko koskaan tuntenut lämpöä sisimmässä yllättäen ja samalla tajuten että sua ajatellaan nyt.

Entä jos toinenkin tunsi yhtä paljon kuin sinä?
Itselläni oli sellaiset tunteet.
Ei se ole mitään esittämistä vaikka olisikin ns.kiellettyjä tunteita. Ei niitä tunteita päähän itekseen/huvikseen luoda, ne vaan TULEE.
Enkä allekirjoita tuota nalkkiin jäämistäkään.
Ei tunteita usein järjellä selitetä.
Itse olen tekemässä isoa muutosta elämääni,
En vai tämän suuren rakkauden myötä vaan että
Elämänlaatuni olisi parempi.

tulipahan sanottua kirjoitti:

Onko sekin esittämistä jos on tunteita, joita ei voi kertakaikkiaan hyväksyä. Vai jäikö nalkkiin, kun ei koskaan saanut selvitellä niitä tunteita "hänen" kanssa. Voi kai ajatella, että on silloin jäänyt tunteiden vangiksi.

Mene ja tiedä ja hiton turhaa sanoa, että selvittele irl, Se on jo tavallaan koettu. Nyt on aika selvitellä vyyhtiä omassa päässä ja yrittää tehdä tahtopäätöksiä. Itse mietin, onko päätöksen tekeminen siksi niin vaikeaa, koska ei ole tavallaan halunnut päästää irti (alitajuisesti).

Vieläkin uskon, ettei mitään tapahdu, jos niin ei ole tarkoitettu, ja kaikella on kuitenkin tarkoitus, ei välttämättä toiveiden mukainen, tarkoitus selviää ehkä vuosien päästä, minulle tai hänelle, tai molemmille. Ja silloin voi sanoa, että näin tässä piti käydä, tämä kokemus sai mut ajattelemaan ja toimimaan näin.

Niin voimakkaasti voi tuntea toisen ihmisen sielussaan, ja silti kaikki voi jäädä vain tuntemisen tasolle. Uskon, että hän myös tunsi jotakin, koska häneen niin paljon ajatuksia ja helliä tunteita tuhlasin, jos nyt niin asian voi ilmaista. Ja miksi ei voi, koska kaikki muu eläminen on jäänyt vähemmälle.

Hänelle toivon aina vaan hyvää, joskus mietin sitä, että onko minun kannettava häntä ajatuksissani, koska ajatuksen voima on tosi, uskon siihen. Oletko koskaan tuntenut lämpöä sisimmässä yllättäen ja samalla tajuten että sua ajatellaan nyt.

Entä jos toinenkin tunsi yhtä paljon kuin sinä?
Itselläni oli sellaiset tunteet.
Ei se ole mitään esittämistä vaikka olisikin ns.kiellettyjä tunteita. Ei niitä tunteita päähän itekseen/huvikseen luoda, ne vaan TULEE.
Enkä allekirjoita tuota nalkkiin jäämistäkään.
Ei tunteita usein järjellä selitetä.
Itse olen tekemässä isoa muutosta elämääni,
En vai tämän suuren rakkauden myötä vaan että
Elämänlaatuni olisi parempi.

sanottua tämäkin kirjoitti:

Entä jos toinenkin tunsi yhtä paljon kuin sinä?
Itselläni oli sellaiset tunteet.
Ei se ole mitään esittämistä vaikka olisikin ns.kiellettyjä tunteita. Ei niitä tunteita päähän itekseen/huvikseen luoda, ne vaan TULEE.
Enkä allekirjoita tuota nalkkiin jäämistäkään.
Ei tunteita usein järjellä selitetä.
Itse olen tekemässä isoa muutosta elämääni,
En vai tämän suuren rakkauden myötä vaan että
Elämänlaatuni olisi parempi.

Niin, uskon että tunsi, koska jos toinen ajattelee, niin sen voi tuntea, jos ajatellaan samaan aikaan, ja mä kun ajattelen kaiken aikaa, niin väkisinhän tuo ihminen sen jossain tunsi, hänen ajatukset ei ehkä olleet samoja, ehkä vaan ihmetteleviä, mutta kuitenkin

Hienoa, että järjestelet omaa elämääsi, mulla kadonnut mielenkiinto ja kuitenkin elän, joten eiköhän tämä tasaannu joskus.