Ongelman ydin on että mä oon aina ajatellut että mä en kelpaa sulle. Mä oon kaikki kiireet tai väärinkäsitykset aina ottanu sillä tavoin. Ja nyt mä tajusin yhtäkkiä, että sähän olet myös antanut mulle rohkaisua, mut mä en oo uskonut. Sä oot niin ihana että sä et voi enempää. Säkin olet epävarma, et sä voi tulla päälle kuin yleinen syyttäjä... Sä oot koittanut huomioida ja koskettaa mua, sä oot sanonut niin niin kauniisti mulle monta kertaa ja mä vaan jäädyn tai pelästyä tai en usko että tarkoitat. Sä oot pitänyt yhteyttä. Etkä salli mun vaan kadota vaikka sitäkin yritin. Mä kuvittelen aina että sulla on naisia joka sormelle vaikken mä itse asiassa näe yhtään. Sä vaan oot mun mielestä niin ihana ja täydellinen että mä en ollenkaan tajua mitä sä voisit mussa nähdä. Eikä tää oo itsesääliä vaan mulla on 24/7 just näin huono itsetunto yhtään dramatisoimatta. Mä oon kehunut sua ja sä tiedät että mä pidän susta valtavasti ja varmaan huomannut että mä oon mustasukkainen vaikka peitänkin sen. Tätä menoa me ei koskaan mennä yhteen. Ja se on tän mun epävarmuuden syytä. Sä tapaat jonkun ja mä olen jo tavannut. Ja miten väärin se häntä kohtaan on. Mut on helppo kun ei välitä, se ei satukaan jos hylätään.
Second best
Nuppitohtorille kai...
25426
0Äänestä
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mäkin olin joskus epävarma itsestäni. Onneksi ne ajat on ohitse ja tajusin et mähän oon aika hottis. (Vihaan sanaa hottis, joten piti käyttää sitä). Pitää sopivasti rakastaa itseäänkin.
Lopeta ny vitun ääliö jo toi toisena esiintyminen!
Öh, niin joo sä oot se rähjääjä.
joko alotit sen joulukinkulla mässäilyn, rasvaa pää ja keho täynnä niin että sivullisellakin tulee ähky olo pelkästä sun näkemisestä :-)
Pitäisköhän sun mennä käymään tohtorilla? :D
En tykkää joulukinkusta. Ah nyt mä tiedän miksi loukkaannuit tällä kertaa. Koska sanoin yllä et oon hottis. Entä sitten jos pidän itsestäni? Sunki kannattais, niin ei tarvitse tuntemattomille rähjätä lopun elämää. Toivottavasti tästä on sulle apua.
Mee ny stana helevettiin täältä esiintymästä
Muut ovat tyhmempiä kuin minä, joten he lentävät lankaan.
Juu juu, palstamonsteri Ykasta siinä riehuu.
En tunne inside-elämäänne.
Voi harmi, ihanko totta?
Mikäs riehaannus täällä taas oon saatu aikaan, kun viattomat nukkunut ansaittua untaan?
Rauhaa siskot. ;)
Nyt live kutsuu velvollisuuksineen, kirjoitelkaa kauniita aloituksia, kuten tässäkin oli.
Palaan lukemaan iltapäivällä.
Joo älä vaan jää tänne äläkä tuu takasinkaan .
Puhumisella saisit asioihisi selvyyden eikä kannata pelätä mitään ottaa vastaan sen mitä tulee tai on tulossa olla avoin ja Mennä tilanteen mukaan.
Ongelmasi ydin on siinä että pelkäät ettet kelpaa sellaisena kuin olet. Ei siinä ole kenelläkään muulla mitään menetettävää kuin sinun miesystävälläsi ja jos tähän asti olette olleet yhdessä niin mitä pelättävää sinulla enään on. Hän on valinnut sinut omana itsenäsi.
Mustasukkaisuutta kannattaa käsitellä ja hyväksyä se osana omaa persoonaa. Jos on taipuisuutta toisen seuraamiseen ja puhelimen kyttäämiseen. Siihen on saatavilla apua.
Oh nO! Oikein pelästyin! tilanne just niinkuin olen alkanut yhdestä naisesta ajattelemaan kaiken "sähläämisen" syyksi. Ethän se sinä ole, tiedän, mutta huvittavaa,, että just nyt jollain naisella samat aatokset jostain miehestä kun mulla jostain juuri noin ajattelevasta naisesta. Vai mitens se nyt oli?
No voi sinua, kerro hänestä, sä sanoisit itse että eihän sitä koskaan tiedä :)
Ymmärrätköhän aloittaja, että saatat ajaa sen jonka olet tavannut, josta et välitä ehkäpä jopa itsetuhon partaalle. Sua ei ehkä satukaan, mutta ajatteles hetki mitä voit sille toiselle tehdä. Ja minkä takia? Vain sen tähden, että sulla ei ole itsetuntoa. Olet kuvottava, toivottavasti et edes saa sitä haluamaasi miestä.
alusta alkaen jos hän olet. uskomatonta selittelyä
Olin puoltoista viikkoa pois täältä kun alkoi pää pehmenemään. Nyt täällä taas kuin teksti, joka voisi tilanteeseeni sopia. Pelottavaa
tää on tätä.
http://www.youtube.com/watch?v=NEv1-jEVAX8
http://www.youtube.com/watch?v=FL0bjwez8mg
Voisin kuvitella, että nainen, jota rakastan ajattelee aika pitkälle noin ja vaikka hän onkin aiheuttanut minulle tuskaa olisin valmis hänelle antamaan toisen mahdollisuuden, jos hän minulle noin pystyisi kasvokkain avautumaan. No, katsotaan mitä tulee tapahtumaan ja olenko ollenkaan oikeilla jäljillä.
Sinulle haluaisin sanoa, että olet aika hyvin pystynyt tunteitasi käsittelemään ja ymmärtämään. Jos ongelmansa ymmärtää ja on valmis tekemään töitä niiden eteen, en näe, että ns. "kunnollinen" parisuhde ei olisi mahdollinen, kun vain tuntemuksistaan pystyy avoimesti ja rehellisesti puhumaan. Sen uskalluksen luottaa toiseen se vaatii ja sen, että pystyy ainakin suurimman osan ajasta pitämään itseään rakkauden arvoisena, sekä uskomaan ansaitsevansa olla onnellinen.
Se, että tunnistaa ja tunnustaa ongelmansa on alku, mistä täysipainoinen elämä alkaa. Pikku hiljaa alkaa ymmärtämään käytöstään ja pystyy vaikuttamaan oman elämänsä kulkuun, oppii ottamaan vastuuta omasta käytöksestään ja onnesta, tämä taas johtaa itseluottamuksen kohoamiseen, kun ei ole enää ns. kohtalon riepoteltavana.
Nuppitohtorille kannattaa mennä, jos ei pysty heikkouksiensa tunnistamisen jälkeenkään vaikuttamaan käytökseensä tai alunperinkään tunnista mikä mättää, kun koko ajan hommat kusee ja ahdistaa. Itsensä kehittäminen on elämän pituinen projekti. Välillä tulee epätoivon hetkiä, eivätkä kaikki siihen pysty, mutta uskon, että se kannattaa.
Voimia sinulle, eläkä tyydy toiseksi parhaaseen, jos sinulla on mahdollisuus saada se paras. Täytyyhän sun nyt olla aika siisti pakkaus, jos olet tuollaisen kuvailemasi miehen itseesi rakastumaan saanut.
kerron,ettein ne nuppitohtorit auta ihmistä kuuntelemalla. Kirjoittavat elämää leimaavan diagnoosin. Laittavat reseptille jotain mututuntumalla roppia, tasaavaa, piristävää tai hidastavaa, unettavaaa tai rauhoittavaa. Ei ne auta sen enempää, sairasloman kirjoittavat. Mutta IHMISEN itsensä on KYETTÄVÄ auttamaan itse itseään TERVEEKSI. Vastuu onnellisuudesta on ihmisellä itsellään. Psykoterapeutti ja vastaava kuuntelee, avaa ehkä ovea sinun minuuden lukkoihin, mutta itse se työ on tehtävä.
Kuva psykiatrisesta ei ole niin ruusuinen kuin oletetaan. Joskus kun ihminen kokee tarvitsevansa apua. ei sitä saa. Tai jos sukulainen haluaa sinulle hoitoa, vaikket itse tarvitsisi, sitä saisit. Noin se on. HYVIN OUTOA meillä täällä takapajulassa, Suomessa!
Auttaa ketä auttaa. Toisille terapiasta voi olla isokin hyöty, toisille taas melkein yhtä tyhjän kanssa. Terapiamuotoja myös on paljon erilaisia, niin kuin myös ongelmia, kaikkihan olemme yksilöitä, niin "potilaat", kuin terapeutitkin. Kaikki terapeutitkaan eivät usko diagnooseihin ja ymmärtävät, että ne ovat työkaluja, eivät mitään sairauksia. Joillekkin se, että joku kuuntelee ja ymmärtää riittää pitämään ns. paketin kasassa. Jotkut taas tarvitsevat viikottaisen Reality Checkin jne.. Ehkä on myös niitä, jotka käyttävät terapeuttiaan psykoosinsa ylläpitämiseen.
Olen samaa mieltä kanssasi, että ainoastaan ihminen itse voi ongelmansa ratkaista. Terapeutti voi vain ymmärtää ja ohjata oikealle polulle, jos sattuu sopivaan terapeuttiin törmäämään. Toisille tosiaan terapia voi varmaan aiheutta lähinnä lisä vaikeuksia ja pää menee vain entistä enemmän sekaisin. Varsinkin juuri diagnoosin saaminen voi toisille olla viimeinen isku, jos ei oikein ymmärrä mikä diagnoosi yleensä on, vaan ymmärtää jotenkin, että olen nyt tietynlainen. Ikään kuin antaa diagnoosin määrittää oman identiteetin. Loppu peleissä ihminen kuitenkin itse "päätää" sen kuka hän on, mikä on minun tarinani jne. tai näin ainakin pitäisi olla.
Ja sanoithan, että et oikeen pysty edes kuvittelemaan, että jättäisin sut, mut silti se pelottaa ja ahdistaa liikaa.