Olen niin ihastunut sinuun. Olet ensimmäinen mies joka sai minut todellakin tuntemaan itseni naiseksi. Keväällä olin niin onnellinen. Ja kesällä niin surullinen. Sait minut sekaisin. Haaveilin jopa yhteisistä lapsista. Silmissäsi näin lempeyden vaikka muuten olet kova. Pidän myös sinun huonoista päivistäsi. Olet suloinen mörkö. Olet minua aika paljon vanhempi. En todellakaan tiedä mitä sinä ajattelet minusta nykyään. Olen kuitenkin sama ihminen kuin keväällä. Haluaisin tietää. Tuntuu välillä todella pahalta. Tunteeni ovat vahvat. Tilanne ja olosuhteet ovat enemmän kuin vaikeat. Haluaisin jutella kanssasi kaikista asioista mutta olen lähelläsi niin ujo. Järkevintä olisi poistua takavasemmalle mutta se ei ole helppoa. Ensimmäisen kerran tavatessamme mietin, että haluaisin olla ystäväsi ja oppia sinulta asioita. Ei se mennyt ihan niin. Haluaisin edelleen olla ystäväsi.
Varatulle miehelle
sekopää
28957
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
No niin olen mäkin vähän niinku vaivaantunut lähelläs. Koko ajan sisällä sykkii ja kuohuu ja tietää, että pitäis yrittää viestiä tunteitaan sulle, mutta ei! Ei saa kunnolla asiaa puhuttua. Säästä ja sellasesta tyhjänpäiväsestä kyllä juttua riittää. Näen että säkin haluaisit puhua, mutta kumpa uskaltaa alottaa? Kokeillaanko huomenna? Mä sanon alun lauseeseen ja sä lopun? OK?
juuri kin n äin
Voi kuinka toivon että tuo viesti olisi minulle...
Minä olen ihastunut Sinuun, minua aika paljon nuorempaan ihanaan naiseen. Sinun kanssasi on ihana jutella, vähän välillä kiusoitellakin, ihailla kaunista hymyäsi ja kuunnella juttujasi.
Ja minä toivon,että tunteeni sinua kohtaan kuolisivat..juuri siksi kun olet varattu,eikä minulla ole mitään mahdollisuuksia sun suhteen.Juttuhetkemme töissä ovat mukavia ja antoisia,mutta tilanne on minulle erittäin tuskallinen.Ymmärrätköhän ollenkaan tilanteen vaikeutta?
Mistä tiedät ettei sinulla ole mahdollisuutta?
Yli puoli tässä katseltu eikä hänen puolelta mitään merkkiä kiinnostuksesta. Pieni flirtti ei tarkoita mitään. Tässä sitä kärsitään, kun ei tunnetta pois saa lähtemään..
Työpisteen vaihto edessä,ei voi muutakaan.
Siis yli puoli vuotta, tarkennus.
Joko olet provo tai sitten jotain muuta, en tiedä - minä, kun luonnostani olen aika epäluuloinen. Jos tämä ei kuitenkaan ole vitsi tms. niin laitetaan tähän vastaus. Ja mitä hittoa minä täällä oikein teen...Kuka saikaan kenet sekaisin? Onko tämäkään viisasta tänne kirjoittaa?
Moni asia tuossa kyllä pitää paikkansa. Olet nimenomaan naisellinen nainen ja ihmettelen, jos joku sinut toisella tavalla näkee. Olin hämilläni ja salaa onnellinen keväällä - kukoistit ja se tuntui hyvältä. Voisiko se johtua minusta? Epäilen. On totta, että olen kyynistynyt vuosien myötä - joku voisi sanoa henkisesti vahvistunut, mutta itse koen sen näin. Hyvä, jos näet katseessani lempeyttä, sillä sitä ja kaikkea muuta minä sinua kohtaan tunnen. Tunnen niin paljon, että tunnen tukehtuvani. Juuri siksi, että tilanne ja olosuhteet ovat enemmän kuin vaikeat. Todellakin järkevintä olisi vain kääntyä pois, mutta haaveilen minäkin. Huomaan kyllä, että välillä ujostelet. Tiedätkö, olet opettanut minutkin ujoksi. Et uskokaan kuinka haluaisin jutella kanssasi kaikesta. Ja mitä sitä peittelemään täällä - olen syvästi ihastunut sinuun ja haaveilen paljon enemmästä kuin ystävyydestä. Huonoja päiviä minulla on liikaakin ollut. Syitä riittää, mutta yksi on se, että minustakin tuntuu väliltä todella pahalta. Taitaa olla kaksi ihastunuttua hullua liikkeellä.
Kyllä tässä jo muutakin haluaisi kuin vain jutella.. Aikamoinen roihu sisimmässä, ja huh miten lähellä tänäänkin olit hetken! Mutta, koskea ei saa - vain katsoa.
Hui mite tutulta kuulosti aloittajan teksti, minä tosin en lapsista haaveillut mut muuten sama tilanne=/...nii et kolmas sekopää ilmoittautuu...voi meitä.
Täällä aloittaja taas haaveilee jos joku olisi oikeasti hän. Ja toisaalta iiiiik jos olisikin. Kyllä täytyy olla todellakin hullu kun täällä seikkailee. En ikinä oikeasti voisi paljastaa olleeni täällä enkä usko että sinäkään/hän tai eipä sitä koskaan tiedä. Eipä tässä paljon vaihtoehtoja ole. Ylpeys ei anna periksi puhua asioista, vaikka sekin kokenut jo ison kolauksen. Kyllä vain ja ainoastaan sinun vuoksesi kukoistin keväällä. En ole koskaan aiemmin ollut yhtä onnellinen ja sekaisin. Älä tukehdu ;) Kesällä "tukehduin" kaikesta ristiriitaisuudesta ja se ei ollut yhtään mukavaa. Voi että. En varmasti ikinä pysty puhumaan tunteistani sinulle. Kerro murheesi. Olen pelkkänä korvana. Aina. Olen yrittänyt kirjoittaa paperille kaikkia huonoja puoliasi, jotta elämä olisi helpompaa. Ei hyödyttänyt mitään :) En voi sille mitään, että tulen niin hyvälle tuulelle kun juttelen kanssasi pienenkin hetken tai olet lähelläni. Kiitos että olet olemassa. Tykkään susta niin että halkeen
Aloitusviestissä on kyllä paljon juuri sellaista mitä minäkin voisin kaipaamalleni miehelle kirjoittaa, joten täällä vielä yksi hullu ilmoittautuu. Minä voisin kyllä tunteeni ja täällä oloni hänelle tunnustaa, jos hän asiaa kysyisi. Ja on hän minut täältä tunnistanutkin, niinkuin minäkin hänet...
Niin, mitäs jos me olemmekin me? Enpä tiiä, mutta on mukava ajatella, että viime keväinen onnesi johtuisi minusta. Toisaalta, todella syvällä sisimmässäni ajattelin ja toivoin näin olevan - en vain oikein ymmärrä miten olen siinä onnistunut? Minua ei ylpeys estä puhumasta, sitä on ihan riittävästi kolhittu, joten ei tarvitse enää sen varaan perustaa. Enemmänkin nämä olosuhteet vaikeuttavat suun avaamista. Haluaisin kyllä - paljon. Haluaisin jakaa ajatukseni, murheeni kanssasi, mutta mielestäni se ei ole ainakaan nyt oikein sinua kohtaan. Sinulla on muuta ajateltavaa ja paineita omastakin takaa. Listan tekeminen huonoista puolista kuulostaa hyvältä idealta ja koitin sitä aloittaa pari kertaa itsekin, mutta oikeastaan en edes halua sellaista tehdä. Huomaan, että usein muutut alakulosta hyvälle tuulelle - ihan vain, jos pari sanaakin vaihdamme. Et ehkä sitä itse huomaa, mutta itse leijailen loppupäivän pilvissä - yrittäen sen mahdollisimman hyvin piilottaa. Et ehkä myöskään huomaa, mutta välillä hiljaa naureskelen itselleni ja tälle typeryydelleni vaalien niitä samoja pieniä hetkiä mielessäni. Lähelläsi, vierelläsi oleminen - en vain löydä sanoja kuvaamaan sitä hyvänolon tunnetta ja lämpöä, joka minut valtaa. Pidän sinusta, siinä kaikki, pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?
kirjoitat Nutcase uskomattoman selkeästi ja kauniisti. Todella kaunis sieluinen olet. Kerron tämän, koska kirjoitustyylisi kertoo paljon sinusta, sinulla on varmasti lempeät silmät, veikkaisin. Sykähdyttävä ajatusmaailma.
Ja minä tunnen hyvin paljon ihmisiä ja olen hyvin, hyvin paljon lukenut.
provo oli ukkohihihi.
Tarina jatkuu. Kaiken muun lisäksi tilanteesta vaikean teki ja tekee se, että avomieheni on yksi niistä harvoista ihmisistä joihin luotan ja haluaisin olla sen luottamuksen arvoinen. Tunnen syyllisyyttä kun ajattelen toista miestä. Avomies on myös ystäväni. Tarkemmin kun olen asiaa ajatellut, siihen se taitaa sitten melkein jäädäkin. Sinulla sormus sormessa, minulla pallo jalassa toisen ihmisen kanssa. Tästä jos mistä voi mennä aika sekaisin pieni ihminen. Hieno paikka tämä on koska voi selventää omia ajatuksiaan ja kirjoittaa niitä. Ehkä myllerrys oman pään sisällä myös helpottaa kun saa tunteitaan ja ajatuksiaan järjestykseen sekä ehkä jotain järkeä kaikelle tapahtuneelle. Järjen ääni huudan apua. Tunteet tekee hulluksi, varsinkin jos ei voi niitä näyttää.
Olet oikeille raitelle kääntymässä.Onnea matkallesi.
Huomenta. Tunnen itseni todella typeräksi enkä oikeasti, oikeassa elämässä tiedä yhtään mitä ajattelet minusta. Jokainen päivä on selviytymistä ja puhumattomuus ei yhtään helpota tilannetta. Saan sinusta silti paljon voimaa jaksaa eteenpäin. Haluaisin oppia tuntemaan sinut paremmin, mutta se on vähän hankalaa, sillä usein välttelen sinua koska tunteeni paistaa niin selkesti läpi. Joku on ehkä joskus saattanut ihmetellä hyväntuulisuuttani ja mielialan vaihteluitani. Yritän tunteitani parhaani mukaan piilotella, mutta en vain voi itselleni mitään lähelläsi. Ehkä sen pienen hetken pystyn aina tsemppaamaan. Olet ajatuksissani. Vähän liikaakin. Vaikeuksia keskittyä asioihin. Ihailen ja kunnioitan sinua todella paljon. Tunnen oloni lähelläsi niin turvalliseksi, että alkaa itkettää. Itsetuntoni ja itseluottamukseni on kokenut niin ison kolauksen, että en tiedä miten tulen selviämään. Yritän todellakin vakuuttaa itselleni, että olen sama ihminen kuin ennenkin. Kuitenkin välillä kaikki uusi pelottaa, vaikka poistuminen olisi järkevin vaihtoehto. Jokin kuitenkin pitää kiinni tässä sisintä raastavassa tilanteessa. En varmasti ole ainoa ihminen, joka kamppailee ristiriitaisten tunteiden kanssa. Toiset vain ovat herkempiä. Tunteilleen ei saisi antaa valtaa, mutta minkäs teet.
Haluaisin olla tukenasi, mutta koen riittämättömyyttä kun en siihen pysty tai et halua minulle puhua. Ajattelen välillä, että ainoastaan säälit minua. Voi olla niinkin, mutta se ei tunteitani muuta. Olet ollut minulle todella kiltti. Olen niin kiitollinen. Joskus kun ei olla nähty pitkään aikaan, olen päässäni saanut asiat järjestykseen niin että ajattelen tilannetta järjellä. Sitten kun näen sinusta vilauksenkin, kaikki unohtuu ja tunteet saa vallan. Elämä on tuntunut niin tasapaksulta monta vuotta kunnes kohtasin sinut. Herätät minussa jotain sellaisia tunteita, joiden olemassaolosta en ole aiemmin ollut tietoinenkaan. Haluaisin, että olet onnellinen.
Niin ja paha olo johtuu myös siitä, että ikävöin sinua aivan valtavasti!!!
Voi kun oliskin miulle toi alotusviesti...:(
Kauniisti kirjoitettu.
Ikävöin minäkin. I K Ä V Ö I N! K A I P A A N! Tätäkö sen on, kun paha olo tuntuu kipuna kehossa? Jos olisit tässä nyt, istuisin vain puhumatta hiljaa sinua sylissä pitäen. Suutelisin käsiäsi, pitäisin päätäsi olkapäätäni vasten. Tiedän, että murtuisin itsekin. Joku on sanonut, että jos nykyinen elämä olisi kohdallaan, ei tällaisille ajatuksille olisi tilaa. Tiedän, että ikäväni loukkaa niin montaa ihmistä - ja silti en itselleni mitään voi. En vaan voi.
Ihana haave. Oltaisiin ihan hiljaa. Niinhän seon että omassa elämässä ei kaikki ole hyvin. Joskus olen ajatellut, että pitäisin varmasti myös lapsistasi. En saa ajatella näin pitkälle mutta en voi sille mitään. Oikeassa elämässä vaan en saa mitään aikaiseksi eikä se olisi järkevääkään. Lähelläsi on vain niin hyvä olla.
Näinkö nettiriippuvuudet syntyvät? Mieli kiertää kehää - kyllä, ei, kyllä, ei. Vaikea sanoa, vaikeaa. Olen tottunut pettymyksiin - ne ovat kasvattaneet tai paremminkin kovettaneet. Olen tavannut niin paljon erilaisia ihmisiä ja niin monta kertaa kokenut saman pettymyksen - lähellä ja kaukaa. Mutta sinä. Ei sinunlaisia voi olla olemassa! En ole ollut valmistautunut siihen, että jotain sellaista kuin sinä tulisit eteeni - hehkuen kaikkea sitä hyvää, mitä kaipaan. Elämänarvoni ovat menneet jo päälaelleen, enkä ole siitä tippaakaan harmissani. Kyllä, varmasti lapseni pitäisivät myös sinusta. Pelkästään tällaisen kirjoittaminen tuntuu hullulta. Ja silti niin luonnolliselta. Mikä on järkevää ja mikä ei? Tiedän vain, että pienikin hetki lähelläsi saa minut rauhoittumaan.
Kyllä nimenomaan elämänarvot ovat minullakin todella sekaisin. Voisiko tämä tunne olla kuitenkin jotain koko elämän mittaista ja pysyvää. Olen hölmö kun mietin näin. Huomaan miten kunnioitamme toisiamme paljon. Olisipa jokin kristallipallo jolla voisi nähdä tulevaisuuteen niin voisi yrittää järjestellä omat ajatuksensa.
Me kaksi kahjoa, ei voi muuta sanoa. Toivon, että tämä nyt ei ole leikittelyä täälllä tai irl. Tuntuu todella siltä - olen selittämättömällä tavalla varma - että tämä olisi juuri sitä syvää ja kestävää, mitä niin monet turhaan etsivät. Jotkut, kuten minä, antavat jossain vaiheessa periksi ja alistuvat - ehkä huomaten tehneensä elämässään vääriä valintoja vain siksi, että ovat halunneet vastata odotuksiin. En pelkästään kunnioita, vaan arvostan sinua, arvostan taitojasi ja arvostan kykyjäsi. Kristallipalloa kyllä kaipaisin itsekin. Voimme puhua vaikka harrastuksista, mutta muuten tuntuu, että silmäsi, kehosi ja äänesi kertoo aivan muuta. On vaikea erottaa - olet välillä etäinen, välillä haluat lähelle. Jos näen sinut, voit olla ensiksi kylmä, mutta vaihdettuaamme pari sanaa olet hetken kulutta hyväntuulinen - en saa selkoa. Vihjaat jostain epämääräisestä omassa elämässäsi, mutta et puhu suoraan. En ymmärrä. Tulen epäluuloiseksi jälleen - ei silti, minähän se virallisesti varattu meistä olen, enkä sinun elämääsi tunkeilla. Pääkoppa vain, ei oikein tahdo kestää tällaista.
Ikävöin ja kaipaan minäkin sinua. Olet antanut minulla paljon henkistä ja hengellistä voimaa. Toivoin meistä paria ja rakastavaisia, mutta sinulla on rakas miehesi ja rakkaat lapsesi. Minulla ei ole oikeutta pilata onneasi ja elämäniloasi. Minkä Jumala yhdistää, sitä ihminen ei saa rikkoa. Olet aina minulle Rakas Ystävä.Kirjoitan tänne aina silloin tällöin, toivottavasti et loukkaannu kun olen välistä sellainen "koiranleuka" Mihinkäs Pantteri pääsee pilkuistaan, yritän kehittyä ihmisenä.
Haluaksia rakkaalle "koiranleualle". Älä viitsi noita yhdistämis ja Jumala juttuja.