Olen vielä kovin nuori, lukiota käyvä tytöntyllerö. Olen kuitenkin elämäni aikana joutunut kokemaan paljon, niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Jo yläasteella aloitettu seurusteluelämä lienee yksi joka vaivaa minua vieläkin; tein hirveitä asioita, jotka satuttivat poikaystävääni sekä ystäviäni. Tunnen suurta häpeää enkä tunne löytäväni tietä ylöspäin. Löysin kuitenkin erään ihmisen, jolta luulin saavani vastakaikua. Pian kuitenkin ilmeni, ettei henkilö tuntenut minua kohtaan mitään. Olen nähnyt paljon sekavia unia kuolemasta ja uhasta. Yläasteelta kantautuva häpeä vahvistui äskettäisessä torjunnassa. Minusta tuntuu, ettei kukaan pidä minusta ja kaikki pitävät minua kauheana ihmisenä. Olen epäonnistuja.
Onko minun elämäni tarkoitettu olla tällaista, vai tulenko minä löytämään vielä tasapainoisen elämän, jossa minuakin rakastetaan? Voin olla vielä nuori, mutta tuskani on suuri. Sitä on vaikea sanoin selittää.
Onko minun elämäni tarkoitettu olla tällaista, vai tulenko minä löytämään vielä tasapainoisen elämän, jossa minuakin rakastetaan? Voin olla vielä nuori, mutta tuskani on suuri. Sitä on vaikea sanoin selittää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.