Joo, tiedän että jo otsikko kuulostaa huonolta vitsiltä, mutta ei se sitä ole. Löytyykö täältä muita minun kaltaisiani?
Minä olen mieslesbo. Vähän hölmö termihän se kieltämättä on, mutta parempaakaan en keksi. Olen ihan tyytyväinen olooni ja elämääni miehen kehossa, eli transsukupuolinen en sinänsä ole. En myöskään pukeudu naisten vaatteisiin, mutta periaatteessa toivon, että olisin syntynyt naiseksi. En ole mitenkään yltiönaisellinen, mutta kiinnostuneempi "naisten jutuista" kuin "miesten jutuista". Ulkonäöltäni olen ihan keskivertomiehekäs, on leveät hartiat ja partaa ja ihan hyvä niin.
Käytännössä aina kun olen ollut vakavasti kiinnostunut jostakusta naisesta, hän on myöhemmin paljastunut biseksuaaliksi, pari kertaa ihan lesboksikin. Kaikista vähän alle kymmenestä vähänkään pidemmälle edenneestä suhteestani yksi oli heteronaisen kanssa, eikä sekään toiminut alkuunkaan. Tutkani taitaa siis olla kunnossa. :D
Sängyssä touhu menee niin, että olen melkeinpä yli-innokas antamaan naiselle suuseksiä ja pelkkä penetraatio tuntuu tylsältä ja epäkiihottavalta ajatukselta. Itseasiassa "normaali" yhdyntä on minulle pikemminkin jonkinlainen velvollisuus koska naiset sitä useimmiten haluavat, itse voisin aivan hyvin olla ilmankin. Todellisen nautintoni saan kun pimppiä nuollessani ajattelen, että olenkin nainen tai kun nainen ottaa minulta suihin ja ajattelen, että hän nuolee ja imee klitoristani.
Jos saisin täysin vapaasti valita minkälaista seksielämäni on, se koostuisi pelkästään "lesboilusta" eli suuseksistä, käsin kiihottamisesta ja herkkien paikkojen hieromisesta toisiaan vasten ilman varsinaista penetraatiota. Kuitenkaan en ole ikinä kokenut minkäänlaista tarvetta tai halua korjata sukupuoltani. Mielikuvitus riittää vaikka välillä harmittaakin, että en olekaan nainen.
Mikä minä siis muka olen paitsi mieslesbo? Itse en ole ikinä ollut tyytyväisempi kuin päästyäni lopultakin asiasta selvyyteen. Joskus menneisyydessä minua vaivasi paljonkin se, että miksi ns. normaali heteroseksi ei ole mielestäni kovinkaan kiihottavaa, vaikka yksinomaan naisista olenkin seksuaalisesti kiinnostunut. Epäilin syyksi erektiovaikeuksia ja ties mitä, mutta nyt tiedän mikä olen ja voin lopultakin nauttia täysillä seksistä niin kuin "oikea" lesbo siitä nauttisi.
Joillekin kumppaneilleni olen tästä asiasta kertonut, toisille en. Reaktiot ovat vaihdelleet kiinnostuksen, välinpitämättömyyden ja hoitoonhakeutumiskehotusten välillä. Aivan sama sinänsä mitä muut ajattelevat, mutta kiinnostaisi ihan silkasta mielenkiinnosta tietää, että onko tämä kovinkin yleistä.
Minä olen mieslesbo. Vähän hölmö termihän se kieltämättä on, mutta parempaakaan en keksi. Olen ihan tyytyväinen olooni ja elämääni miehen kehossa, eli transsukupuolinen en sinänsä ole. En myöskään pukeudu naisten vaatteisiin, mutta periaatteessa toivon, että olisin syntynyt naiseksi. En ole mitenkään yltiönaisellinen, mutta kiinnostuneempi "naisten jutuista" kuin "miesten jutuista". Ulkonäöltäni olen ihan keskivertomiehekäs, on leveät hartiat ja partaa ja ihan hyvä niin.
Käytännössä aina kun olen ollut vakavasti kiinnostunut jostakusta naisesta, hän on myöhemmin paljastunut biseksuaaliksi, pari kertaa ihan lesboksikin. Kaikista vähän alle kymmenestä vähänkään pidemmälle edenneestä suhteestani yksi oli heteronaisen kanssa, eikä sekään toiminut alkuunkaan. Tutkani taitaa siis olla kunnossa. :D
Sängyssä touhu menee niin, että olen melkeinpä yli-innokas antamaan naiselle suuseksiä ja pelkkä penetraatio tuntuu tylsältä ja epäkiihottavalta ajatukselta. Itseasiassa "normaali" yhdyntä on minulle pikemminkin jonkinlainen velvollisuus koska naiset sitä useimmiten haluavat, itse voisin aivan hyvin olla ilmankin. Todellisen nautintoni saan kun pimppiä nuollessani ajattelen, että olenkin nainen tai kun nainen ottaa minulta suihin ja ajattelen, että hän nuolee ja imee klitoristani.
Jos saisin täysin vapaasti valita minkälaista seksielämäni on, se koostuisi pelkästään "lesboilusta" eli suuseksistä, käsin kiihottamisesta ja herkkien paikkojen hieromisesta toisiaan vasten ilman varsinaista penetraatiota. Kuitenkaan en ole ikinä kokenut minkäänlaista tarvetta tai halua korjata sukupuoltani. Mielikuvitus riittää vaikka välillä harmittaakin, että en olekaan nainen.
Mikä minä siis muka olen paitsi mieslesbo? Itse en ole ikinä ollut tyytyväisempi kuin päästyäni lopultakin asiasta selvyyteen. Joskus menneisyydessä minua vaivasi paljonkin se, että miksi ns. normaali heteroseksi ei ole mielestäni kovinkaan kiihottavaa, vaikka yksinomaan naisista olenkin seksuaalisesti kiinnostunut. Epäilin syyksi erektiovaikeuksia ja ties mitä, mutta nyt tiedän mikä olen ja voin lopultakin nauttia täysillä seksistä niin kuin "oikea" lesbo siitä nauttisi.
Joillekin kumppaneilleni olen tästä asiasta kertonut, toisille en. Reaktiot ovat vaihdelleet kiinnostuksen, välinpitämättömyyden ja hoitoonhakeutumiskehotusten välillä. Aivan sama sinänsä mitä muut ajattelevat, mutta kiinnostaisi ihan silkasta mielenkiinnosta tietää, että onko tämä kovinkin yleistä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse en ole niin lesbomies kuin sinä, enkä naisena haluaisi elää. Mutta olisi ihan mukavaa varmaan elää lesbonaisen elämää.
Olen itsekkin pillunnuolija enkä piittää niin nussimisesta...ensi elämässä valikoin sitten lesbonaisen elämän :)
Et ole yksin. Tässä toinen mies, joka haaveilee naisena olemisesta. Minäkään en koe olevani transmies, koska en missään tapauksessa halua vaihtaa sukupuoltani. Toisin kuin sinä, minä sekä pukeudun naisten asuihin toisinaan että rakastan yhdyntää.
Kuitenkin pidän enemmän naisten jutuista, ihailen naisia ja harmittaa, etten saanut syntyä naiseksi. Päädyn aina suhteisiin bi-naisten kanssa, sängyssä noin 1/2 kerroista kuvittelen olevani nainen ja 1/2 kerroista nain ankaran miehekkäästi.
Olen itsekin usein pohtinut, olenko mieslesbo. Nykyään en enää määrittele itseäni. Vietän aikaa naisten seurassa (en juuri lainkaan miesten), tyttöilen aina välillä, kun kaipaan irti miesideniteetistäni ja minusta elämä on parempaa, kun ei tarvitse mennä jäykkiin miesöyhötyksiin mukaan vaan saa oleilla naisten kanssa, joita sekä himoitsen että ihailen ja kunnioitan.
Minä taas olen nainen. Olen kiinnostunut yksinomaan miehistä, joten lesbo en ole (vaikka melko epänaisellinen olenkin - en esim. käytä hameita tai tiukkoja/paljastavia vaatteita). Ihailen miehekkäitä piirteitä: partaa, leveitä hartioita, lihaksia), mutta paneminen ei juurikaan kiinnosta. Suuseksiä, sekä antamista että ottamista, sen sijaan rakastan. Onneksi maailmaan mahtuu kaikenlaisia ihmisiä ja onneksi joskus nuo "kummajaiset" jopa löytävät toisensa. Tsemppiä teille!
Miehistä kiihottuva nainen, joka ei välitä yhdynnästä, on mielestäsi kummajainen? Sellainenhan on tuiki tavallinen, tyypillinen keskivertonainen.
Onko? Ei tapailemieni miehien mielestä, heiltä olen kuullut vaikka minkälaista palautetta...