mulle ei oo vieläkään selvinnyt nämä kaikki lestadiolaisten käsitykset näistä kaikista maailman asiosta ja miksi he eivät itse niitä noudata ja siltiki sanovat itseään uskovaisiksi...kun asuin oulussa aikoinaan, niin tutuistuin siellä kymmeniin lessuihin ja jopa seurustelin parin uskovaisen kanssa. minun parhainpiin kavereihinki nykyään kuuluu täysin uskovainen tyttö, joka on aivan ihana ihminen.itse en ole uskovaisesta perheestä. minä olen häneltä yrittänyt monesti kysyä vastauksia kaikkiin epäselviin asioihin, mutta kun hän ei osaa vastata minun kysymyksiin.. minusta tuntuu todella pahalta katsoa vierestä häntä kun hän on selvästi ahdistunut hänen elämässään ja enkä voi enkä osaa mitenkään auttaa häntä.. auttakaa!!!
auttakaa pulassa!!!!!
minä
3784
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kumpi teistä on sinun mielestäsi nyt pulassa ja kenelle sinä etsit nyt apua? Luuletko sinä että joku vl luottaisi siihen mitä sinä hänelle sanot, hui hai. Hän luottaa vankkumatta siihen mitä hänelle seurakunnassaan opetetaan olipa se oikein eli väärin.
Sinun tehtäväksesi jääkin ainoastaan olla hänen rinnallaan sellaisena kun hän on.
Mielestäni sinullaki olisi rukouksen paikka siinä, että Kristus kirkastaisi itsensä sinullekin syntiselle Vapahtajaksi.
Kukaan meistä ei pelastu ilman Kristusta helvetistä, sillä olemme kaikki pois poikenneita ja syntiin langenneita. Me jokainen tarvitsemme Vapahtajan.
Jumalan valtakunnassa ei opeteta väärin..
Vaan Pyhä Henki neuvoo mikä on oikein.
"Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan, niin kaikki muukin hyvä teille annetaan." Ja: "Kolkuttakaa, niin teille avataan."
Kyllä taidat olla itse pulassa, mutta siihen löytyy kyllä ratkaisu, kun etsit jonkun kunnon vl:n, joka varmasti on oikeasti sydämestään uskomassa ja puhut hänen kanssaan asioista.
kaikkea hyvää toivottaen,
yksi sisar
Jos se sinun kaveri on ahdistunut elämästään niin eiköhä se tee omaa ratkaisua... kieltää uskon tai ei... Jos hän ei halua kieltää uskoa niin silloinhan sen elämä ei luultavasti ole mitenkään ahdistunut... se vain tuntuu.. Ja varmaan minunkin kaveri luulee kun minusta on niin hankala tunnustaa uskoa ja alkaa selittää kaikkea asioita kun tietää ettei hän ymmärrä... Mutta asiahan ei luiltavasti mulle kuulu...