Onko masennus vaikuttanut opiskeluusi?

HAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAHHAH. ONKO VAIKUTTANU? Kuule lopetettu on koulu ja takasin en ole menossa, valoa ei ole näkyny moneen vuoteen.

Onko vesi märkää?

Joo. Nyt olen sairauslomalla. Vakava masennus. 16-vuorias olen.

Jep, kahteen otteeseen olen itsekin ollut masennuksen vuoksi sairaslomalla yliopisto-opinnoista. ahdistaa hirveästi se että ehdinkö valmistua ennen kuin tukikuukaudet loppuu pysyvästi..

Ai mikä opiskelu? Kahesti oon jo suurella innolla alottaunu uuden koulun, mutta molemmilla kerroilla homma meni p****ks jo ennen joulua ja loppulukuvuosi meni palasia keräillessä. Tällä kertaa toipuminen on ollut niin hidasta, etten ole vieläkään päässyt takaisin koulunpenkille. Hieman juu nakertaa.

Onhan se arvosainoihin vaikuttanut, mutta en onneksi ihan ole lentänyt koulusta ulos. Tälläkin hetkellä yli 40 tuntia poissa oloa. ( Aika hyvin, eikö? Positiivisella tavlla )

Tänään oli hitusen onnea mukana, ettei tarvitse uusia yhtä tenttiä. Vielä olen aikataulussa. Mutta kyllä se ahdistaa, ahdistaa mennä sinne, olla siellä ja tulla kotiin koska joutuu taas huomenna kouluun, vaikkei siellä kukaan siellä minulle teekkään mitään.

Yöunille olen saanut sanoa hyvästi, samoin säännölliselle syömiselle. Särkylääkkeillä ja kofeiinilla elänkin nykyään päivät. : ) Ei pitäisi olla valittamisen varaa, hyvinhän tämä menee, aika tiukilla, mutta kuitenkin.

On vaikuttanut hyvinkin paljon. Olen muutamat koulut ihan keskeyttäny kestämättömän ahdituksen takia, lisäksi koulusta, josta sitten lopulta valmistuin olin muutaman viikon jakson sekä yhden parin kuukauden jakson sairaslomalla. Koulu tuli kyllä tosi hyvin vastaan ja pääsin jopa valmistumaan ajallani. Nyt työelämä tuokin sitten omat haasteensa...

Enemminkin opiskelu on vaikuttanut masennukseeni. Näin päin se minusta enemmän mulla menee. Stressi on jatkuvaa ja ylävatsa on kipeänä. Voi johtua osittain särkylääkkeistäkin, koska niitä on tullut syötyä vähän kaikkiin kipuihin. Nyt sitten kovasssa arestissa. Koko ajan muutenkin joutuu ramppaamaan jossain lääkärissä ns. pienistä asioista. Olen ollut aina laiska ja se näkyy ryhdissä ja lihaksissa. Masennus vetää sohvalle ja aiheuttaa pahoinvointia. Kaikki tuntuu liian raskaalta. Tälläistä vuodesta toiseen.

Olen aloittanut monia kouluja innokkaana ja sitten on tullut ahistus, stressi. yö unet on mennyt => koululoppunut.

Syksyllä alotin innolla koulun käynnin.
2vk sitten tuli uuvahtaminen ja ahistuminen. Yritn hakea saikkua. En saanut. nyt oon omalla vapaalla ja palaan koululle takaisin joululoman jälkeen.
Opettajan kanssa sovittu.

Tällä hetkellä työkkärin kanssa on kuntouttavan prosenssi käynnissä että saisin käytyä nytten loppuun koulun kunnialla. Vaikka lyhemmillä viikolla ja lisävuodelle menisi opiskelut. Mut tiedän enemmän ensi vuoden puolella sitten.

Vaikka tykkään opiskella/tehdä töitä. En tunne itseäni työkykyiseksi :( Harmittaa aidosti.

Moni ihminen ei ymmärrä sitä että masennus on psyykkinen sairaus ja voimavarat ei riitä. Sukulaiseni kiusaavat aina minua kun näkevät koulun lopettamisen takia, nauraavat ja no jokos tämäkin koulu on sitten loppunut? olisit mennyt yliopistoon ym. tuntuu vaan niin pahalta.

Mulla masennus on vaikuttanut lähinnä niin, että olen ollut alisuoriutuja. Luennoilla olen hyvin jaksanut istua masentuneenakin, mutta luovuutta vaativien harjoitustöiden tekeminen on ollut todella vaikeaa. Muisti ja keskittymiskyky ovat olleet surkeita. Jostain syystä minun ei ole tarvinnut olla sairauslomilla.

kyllä on. olen ollut vuoden saikulla aikaisemmin ja nyt menossa taas vuoden saikku... vaihdoin siis noiden saikkujen välillä opiskelualaa amk:ssa. nykyinen ala kyllä kiinnostaa, ei vaan ole voimia opiskella kun ahdistaa, pelottaa ja väsyttää 24/7.. ahdistaa ajatuskin kouluun palaamisesta vaikka siellä tykkäsinkin olla

anteeksi että tulen tänne mutta.. olen 16vuotias koululais tyttö en tiedä että mikä minulla on.. luulen että olen masentunut koska minua on kiusattu koko koulu ikäni koulussa ja syrjitty. kyllä minulla kavereita on paljonkin mutta joskus tuntuu hyvin yksinäiseltä vaikka olisinkin 100 kaveri kanssa koska syrjäydyn aina porukasta koska tuntuu etten kuulu siihen... mutta niin.. itken tyyliin joka yö ku mietinkin läheisteni kuolemaa tms. en uskalla mennä puhumaan ongelmistani kuraattorille koska en ole ikinä puhunut ongelmistani kenellekkää niin ei ole tottumusta siihen. en uskalla sanoa äitillenikään mitään että olen surullinen ja tarvitsisin jotain apua koslaisi koska hän vain nauraisi koska ole aina niin "iloinen ja pirtsakka" koska et tahdo näyttää omaa sisäistä" tunnettani" kaikki näkevät vain ulko kuoreni vaikka olisinkin masentunut niin ei kukaan sitä huomaisi olen näkymätön.. mutta voitteko kertoa onko tässä minun tilanteessani mitään että minun pitäisi oikeastixmennä puhumaan koulu kuraattorille..?