http://muisteja.illume.fi/
Bagc kertoo että "muisteja" tarkoitti Oulun seudulla tyttöjen keräämiä kiiltokuvia, tätä sanaa ei tunnettu etelä Suomessa, kuulemma.
Mikä on tuon sanan yksikkömuoto?
Bagc kertoo että "muisteja" tarkoitti Oulun seudulla tyttöjen keräämiä kiiltokuvia, tätä sanaa ei tunnettu etelä Suomessa, kuulemma.
Mikä on tuon sanan yksikkömuoto?
Vastaukset 26
Vanhimmat
"Dokumentin nimi ‘Muisteja’ viittaakin kiiltokuviin, muisteihin, joita vaihdeltiin lasten kesken. Itsellänikin taitaa olla edelleen tallessa useampi kiltsi (kiiltokuva) -kirja. Elokuvan nimen voi leffan jälkeen hyvin kuvitella myös viittaavaan siihen aikuisten yleisiin kokemuksiinsa lapsuudesta. Ne ovat palasia sieltä taäältä, jossain määrin pinnallisia, ajan kultaamia ja samalla kuitenkin tärkeitä oman (henkilö)historian kannalta."
Eikö Peter von Bagh puhunut aiheesta niin, että eri sijamuotoja olisi tullut esiin?
Ellei murre määritä jotain omanlaistaan, yksikkömuoto on muisti,
taipuu esim. muisti, muistit,
muistin, muistien,
muistiin, muisteihin,
muistille, muisteille,
muistista, muisteista,
ja vaikkapa muistitta, muisteitta
Mutta miten ne Oulussa sanoi tuon yksikkömuodon?
Muistoja.
Mnaah.
Mun muistin mukaan pikkutytöt sanoi niitä muistoiksi. Kaikilla oli jokin vihko, mihin sitten bestikset liimaili kiiltokuvia ja kirkjoitteli kaheleita runoja. Ne niinkuin kilpaili siitä, kellä eniten faneja ja vertailivat vihkojaan. Niihin käsittääkseni piirrettiin myös kaheleita prinssi/prinsessa kuvia jne. Sellaista kahelia pikkutyttöhömppää.
Että ylsikkö on mun mielestä muisto. Jonkinlainen idea kai oli nimenomaan tallentaa muistoja alakouluvuosista ja niistä kakaroista, joitten kanssa silloin hengaili. Liekö monellakaan tallessa, voi ollakin. Niillä jotka kirjoitelleet päiväkirjoja jne.
Tossa oli tietenkin yks eriarvoisuutta lisäävä tekijä. Varakkaammilla kakaroilla oli varaa käydä ostamassa kiiltokuvia kirjakaupoista, köyhimistä kodeista kotoisin olevilla sitten ei ollut. Elikkäs jälkeenpäin ajatellen toi hommeli jakoi kakaroita kasteihin. Varkkailla paksu vihko muistoja jäljellä, perceaukisella ei ollenkaan. Ihan normimeininkiä. Vois niinkuin verrata nykyajan someen joitain aikoja sitten. Osalla porukoista oli valtavat verkostot ja kaikenmaailman fanit jossain somessa, köyhillä ei ollut tietokoneita. Että liekö tällä hetkellä elo tasa-arvoisempaa sitten. En usko. Nyt menee niinpäin, että työttömillä ja muuten sosiaalisessa alaluokassa olevilla enenpi aikaa pitää jatkuvasti yllä jotain facebooksaittiaan, kiireisillä ja menestyvillä ihmisillä se on duunia ja edustamista varten. Eli kaks jengiä edelleenkin.
Niettä mun mielestä Bach on epäsyntyisenä Oululaisena muistellut pikkasen väärin, siis tämän "muisteja", tai sitten taiteilijan vapautta.. Lisäksi pitää muistaa, tyyppi ei ole käsittääkseni tyttökään, että omakohtaista kokemusta ei hälläkään asiasta ole.
=DW=
Köyhistä köyhimmän pentuna minulla on vieläkin tallessa kaksi paksua muistikirjaa, täynnään muisteja ja niiden lomaan kirjoitettuja runoja, sun muista mietelauseita.
Olemattomuus ei ole rahasta kiinni.
Kertoo enenpi toisten kakaroitten varallisuudesta.
=DW=
Niin mikä? Sekö, että minulla oli?
yksikkö lienee: MUISTE
Konrad von Baghin poika Peter, teki filmin muisteista.
Yksikkö on muisti. Kiitokuvat olivat muisteja, eivät mitään muistoja.
http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/muistien-keraily-on-siirtynyt-tyttarilta-aideille/73473/
Jonkun mielestä voi ollakin. Mun MUISTIN mukaan kaikki sanoivat niitä muistoiksi. Tollaset nimet tai sanat vaihtelevat aika paljon. Riippuu porukoista. Ikäni ihmetellyt, mikä lie "räkärieskan" virallinen nimi. Eikä sitä sanaa konditorioissa ymmärretty, piti osoittaa sormella. Siis rieskan kokoinen pyöreä viineri. Mulla tulee taas viineristä mieleen wienershnitsel :D
=DW=
Räkärieskahan oli pullan pyörykkä, joka oli päällystetty keltaisella ja punaisella rähmällä. ei mikään viinerin kokoinen, vaan kuin rieska ainakin.
Ja muisti on virallinen nimitys.
wienerschnitzel :D
ja viroks viinerit on nakkeja.
räkärieskan kuulin ensimmäistä kertaa,
en ole liikkunut niissä porukoissa.
sitä räkärieskan nimeä olisit voinut kysyä siellä konditoriossasi
Tietty leipomo aikoinaan leipoi räkärieskoja, kuin monenmoista muutakin vehnästä.
Nykyisenä pul(l)a-aikana valikoima on erittäin paljon kaventunut.
Sainpahan lapsena kerran joulupukilta lahjaksi mekkokankaan. Sitä siinä levitellessäni ja katsellessani putosi jostakin poimuista mahdottomasti kiiltokuvia. Kauniita olivat ja monen ystävän muistokirjaan niitä liimailin runojen kanssa.
Nykyisin on noita muistokirjoja valmiina kuvineen kirjakaupoissa ja tavarataloissa myytävinä.
Mitä alkuperäisten muistien ja niihin liitettyjen omakätisten kirjoitusten kanssa on tekemistä jollain kaupan painetulla valmispakkauksella?
Kenen muistoja siihen liittyy??
Siinäpä se.
Samanlaisia kuvia oli kuin ennenvanhaan muistovihkoissa/-kirjoissa ja samanlaisia runojakin. Jotensakin oli menettänyt makunsa. Katselin kerran niitä kirjakaupassa etsiessäni lahjaa kummitytölleni. Kirjan ostin.
Meillä se oli muisti, ja se vihkonen jonne niitä liimailtiin oli nimeltä esim. Annan Muistivihko, tai Muistojani... se kiersi tyttörinkiä ja kukin siihen muiston kirjoitti.
Tämä e-p.
Vaikkapa... Kolme on oksaa onnenpuussa usko, toivo ja rakkaus.
Yhden niistä mä sulle annan ja se olkoon rakkaus.
Pappani on kirjoittanut kauniilla käsialallaan vanhemman muistikirjani kanteen lauseensa, vuonna 1959.
Koulussa muisteja vaihdeltiin. Vihko oli taiteltu, ja väliin oli laiteltu muisteja.
Toinen sitten summamutikassa laittoi väliin oman muistinsa, ja sitten ne vaihdettiin.
Kyllä vaihdeltiin ja ´kauppaa´ käytiin, niissä jossa oli kimmellyskiteitä piti antaa parikin tavallista muistia... myös vaahteranlehdillä joita toin Tampereen kyläreissulta ja käsittelin kasvien prässimenetelmällä sain upeita kiteisiä muistia.;))
Niitä kiteitä sai ostaa jossain pikkupurkeissa paperikaupasta. Niitä me tytöt sitten liimailtiin kiiltokuvien päälle. Koska ne kiteet olivat melko suuria, huomasin pian, etten ollut tyytyväinen laatuun. Mielestäni kauniit kiiltokuvat menivät pilalle ja se askartelu loppui lyhyeen.
Peterillä on ihana ääni.
"Dokumentin nimi ‘Muisteja’ viittaakin kiiltokuviin, muisteihin, joita vaihdeltiin lasten kesken."
http://outinleffaopas.fi/2013/09/muisteja-pieni-elokuva-50-luvun-oulusta-remembrance/
Helsingissä kerättiin muistoja ja kiltsikoita. Kiltsikoita vaihdeltiin ja liimattiin kavereiden muistokirjoihin samalla kun kirjoitettiin joku värssi sinne. Myös opettajilta pyydettiin vielä oppikoulun alaluokilla kirjoituksia muistokirjoihin. Osa opettajista liimasi erityisen upeita kiiltokuvia kirjoituksen viereen tai aukeaman toiselle sivulle.
Mieleeni on jäänyt muutamia kirjoituksia, esim. seuraavat:
"Sun lapsenuskos kallis on,
sit ilman olet turvaton,
sen kautta yksin löytyy tie
mi taisteluista voittoon vie."
Musiikinopettajamme Jorma Väänänen vetäisi nopeasti:
"Ars longa, vita brevis." - Eikä suostunut suomentamaan latinan kielistä tekstiään.
"Kun lehdet putoo, niin kannet jää,
ja kansissa säilyy muisto tää."
taisi olla sellainen, jonka monet kaverit toivoivat pääsevänsä kirjoittamaan.
Muisteja? Omituinen nimi. Minulla oli pikkutyttönä muistokirja ja siinä muistoja. Muisteista en ole koskaan kuullutkaan tässä yhteydessä ennen kuin se nyt on putkahtanut esiin. Onko niin, että jonkun muisti ei toimi.
Ylläolevasta linkistä:
"Tässä kohtaa on tarpeen huomata, että kyseessä on ‘Muisteja’ ei ‘Muistoja’, joten liiallista nostalgista selostusta omasta lapsuudesta on turha odottaa valkokankaalta. Leffasta enemmän kiinnostuneet voivat klikata itsensä "
Oulun kieltä muistit.