Hoiva-avustajien pikakoulutusta ei tarvita Suomessa, katsoo sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehy.
Asia oli tänään torstaina esillä Helsingissä koolla olevassa Tehyn valtuustossa. Järjestö edustaa noin 160 000:ta sosiaali- ja terveysalan ammattilaista.
Tehyn mukaan erityisesti työ- ja elinkeinoministeriö on ajanut hallituksen rakennepaketissa esitettyä hoiva-avustajien koulutusta, jotta ikääntyneiden ja vammaisten sosiaali- ja terveyspalveluihin saataisiin lisää työvoimaa.
Järjestö pitää noin vuoden kestävää työvoimakoulutusta eettisesti arveluttavana. Sen mukaan haavoittuvimpien potilasryhmien hoidossa ei pitäisi tinkiä osaamisesta ja koulutuksesta.
"Nyt on käytävä arvokeskustelua näiden ryhmien oikeudesta laadukkaisiin palveluihin", sanoo Tehyn puheenjohtaja Rauno Vesivalo järjestön tiedotteessa
Avustavat tehtävät on Tehyn mielestä pidettävä selvästi erillään sellaisista tehtävistä, joissa vaaditaan hoitoalalla tarvittavaa osaamista ja koulutusta.
Järjestö huomauttaa, että sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston Valviran mukaan hoiva-avustaja ei voi työskennellä työvuorossa yksin eikä kantaa itsenäistä vastuuta asiakasta koskevista tehtävistä.
Avustajat eivät myöskään ole terveydenhuollon ammattihenkilörekisterissä. Tehyn mukaan valvontaviranomaiset ovat siksi mahdottoman tehtävän edessä, jos hoiva-avustajien työpanos hyväksytään edes osin mukaan hoitohenkilökunnan mitoitukseen.
Jos koulutuksen riittämättömyys aiheuttaa hoitovirheitä, Tehyn mukaan on epäselvää, kuka on vastuussa.
Järjestön mielestä julkisen sektorin toiminta sosiaali- ja terveysalalla ei muutu nykyistä tuloksellisemmaksi ja tuottavammaksi sillä, että työntekijöiden koulutustasoa madalletaan.
"Hoiva-avustajakoulutus on luomassa yhteiskuntaan uuden naisvaltaisen matalapalkka-alan, jonka asema työmarkkinoilla ja sosiaali- ja terveydenhuollossa on hyvin epämääräinen ja määrittelemätön", Tehy toteaa tiedotteessaan.
Sen mukaan pikakoulutusten sijaan sosiaali- ja terveysalalla olisi keskityttävä riittävän, koulutetun henkilöstömäärän turvaamiseen, palkkaukseen, työn organisointiin ja johtamiseen.
Asia oli tänään torstaina esillä Helsingissä koolla olevassa Tehyn valtuustossa. Järjestö edustaa noin 160 000:ta sosiaali- ja terveysalan ammattilaista.
Tehyn mukaan erityisesti työ- ja elinkeinoministeriö on ajanut hallituksen rakennepaketissa esitettyä hoiva-avustajien koulutusta, jotta ikääntyneiden ja vammaisten sosiaali- ja terveyspalveluihin saataisiin lisää työvoimaa.
Järjestö pitää noin vuoden kestävää työvoimakoulutusta eettisesti arveluttavana. Sen mukaan haavoittuvimpien potilasryhmien hoidossa ei pitäisi tinkiä osaamisesta ja koulutuksesta.
"Nyt on käytävä arvokeskustelua näiden ryhmien oikeudesta laadukkaisiin palveluihin", sanoo Tehyn puheenjohtaja Rauno Vesivalo järjestön tiedotteessa
Avustavat tehtävät on Tehyn mielestä pidettävä selvästi erillään sellaisista tehtävistä, joissa vaaditaan hoitoalalla tarvittavaa osaamista ja koulutusta.
Järjestö huomauttaa, että sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston Valviran mukaan hoiva-avustaja ei voi työskennellä työvuorossa yksin eikä kantaa itsenäistä vastuuta asiakasta koskevista tehtävistä.
Avustajat eivät myöskään ole terveydenhuollon ammattihenkilörekisterissä. Tehyn mukaan valvontaviranomaiset ovat siksi mahdottoman tehtävän edessä, jos hoiva-avustajien työpanos hyväksytään edes osin mukaan hoitohenkilökunnan mitoitukseen.
Jos koulutuksen riittämättömyys aiheuttaa hoitovirheitä, Tehyn mukaan on epäselvää, kuka on vastuussa.
Järjestön mielestä julkisen sektorin toiminta sosiaali- ja terveysalalla ei muutu nykyistä tuloksellisemmaksi ja tuottavammaksi sillä, että työntekijöiden koulutustasoa madalletaan.
"Hoiva-avustajakoulutus on luomassa yhteiskuntaan uuden naisvaltaisen matalapalkka-alan, jonka asema työmarkkinoilla ja sosiaali- ja terveydenhuollossa on hyvin epämääräinen ja määrittelemätön", Tehy toteaa tiedotteessaan.
Sen mukaan pikakoulutusten sijaan sosiaali- ja terveysalalla olisi keskityttävä riittävän, koulutetun henkilöstömäärän turvaamiseen, palkkaukseen, työn organisointiin ja johtamiseen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hoitoalalla taitaa tilanne pian olla niin vaikea, että hoiva-avustajia on pakko saada mukaan kuvioihin. Työntekijöitä ei yksinkertaisesti riitä. Työtä sen sijaan riittää ja tulee joka päivä lisää, kun suuret ikäluokat vanhenevat.
En minäkään innosta hypi, kun luodaan tällainen uusi matalapalkkainen ala, mahtaako liksa sitten riittää heillä edes elämiseen? Luultavasti siinä tullaan paljon hyväksikäyttämään maahanmuuttajia.
Vaikka asiassa on siis paljon epäkohtia, niin tulevaisuudessa ihan varmasti hoiva-avustajat tulevat kuvaan mukaan. Se on väistämätöntä. Hoiva-avustajan kouluttaa halvemmalla ja nopeammin kuin lähi- tai sairaanhoitajan, sitäkin päättäjät varmasti ynnäilevät. Koulutuksen järjestäminen ei välttämättä vaadi sellaista ammattikoulujen ja opistojen verkkoa, kuin mitä perinteiset hoitajakoulutukset ovat edellyttäneet.
Monet eivät lähihoitajista halua vanhuksiin,Työvoimaa on saatava lisää ja on hyvä että perustehtäviin koulutetaan väkeä.Lääkkeet ja toiminpiteet pysyvät lähihoitajien takana ja hyvä niin.Saadaan työpaikkoja monelle ja vaikka palkka ei iso saahan alalla ilisiä.Nostavat mukavasti palkkaa.
Hoidon laatu kärsii, kun ei hoitajilla ole ammattitaitoa tarpeeksi. Kaikki menee päin prinkkalaa....
Joutuvathan lähiavustajat koulutukseen.Koulutuksen kesto lyhyt koska käyvät vaan osatutkinnon sen vanhuksen osion.Eihän vanhuksissa tarvii kun vanhuksien koulutuksen,
NIIN EI PÄÄSE JOS EI AVUSTAVAA KOULUTUSTA
Vai ei "vanhuksissa tarvii kun vanhuksien koulutuksen"???? Ikäänkuin vanhus ei olisi enää ihminenkään. Vanhukset ovat usein monisairaita, ja heillä on runsas lääkitys. Laadukas vanhustenhoito vaatii koulutettuja hoitajia. Ihan hirvittää tulevaisuus vanhana ihmisenä, jos asenteet ovat tuollaisia.
vANHUKSET OVAT LAITOKSISSA HUONOLLA HOIDOLLA VAIKKA SIELLÄ ON KOULUTETTUJA SAIRAANHOITAJIA JA LÄHIHOITAJIA SE EI OLE KOULUTUKSESTA KIINNI VAAN HOITAJISTA JOTKA EIVÄT TEE TYÖTÄÄN JA VÄLITÄ VANHUKSISTA
Sinähän se laitosten työtilanteen ja hoitajien laiskuuden tiedät...... Opetttele vaikka ennen kommentointia näppäimistön käyttö (ja ennen kaikkea välimerkkien käyttö).
Kaikki hyvät ideat tuomitaan kaikilla ihmeellisillä syillä.Kertakaikkiaan jos ei saada lähihoitajia remmiin niin on pakko kouluttaa muita ja tässätapauksessa lähiavustajia.Eikö ennenkin ole ollut hoitoapulaisia ja avustajia jopa sairaaloissa.Lähihoitajista on tullut niin ihmeellinen ammatti ettei kukaan muu voi hoitaa enää.Lääkejaot pysyköön lähäreillä muuten avustajat ovat ok.
Samanlaisia avustajia voitaisiin ottaa muillekin aloille. Puolet poliisesta huit helvettiin ja työpariksi järjestysavustaja. Hän ei tosin saisi mitään paperitöitä tehdä tai muutenkaan käskyttää mutta kauniisti pyytämälläkin tulee varmaan hommat hoidettua ja ei varmaan rassaa yhtään sitä työkaveriakaan joka tekee kaiken.
Sitten sammutusavustajia palomiehille, päättäjille mietintäavustajia ja tradenomeille kaupallisia avustajia. Ja he tietysti nimenomaan korvaavat sen pätevän tekijän siinä hommassaan. Miljardien säästöt odottavat ja maailma pelastuu.
Niin maailma muuttuu toiset häviävät ja toiset voittavat,Lähiavustavia tarvitaan jokatapauksessa.Kaikki eivät halua vanhuksiin hoidon raskauden vuoksi.Hyvä jos töitä on ja vanhuksissa sitä on.
Entäs omaishoitajien koulutus? Vanhustenhoitohan keskitetään kotiin omaisten varaan, vain kolme prosenttia otetaan laitoshoitoon. Monisairaita, hyvinkin huonokuntoisia vanhuksia hoitaa useimmiten itsekin sairas ja väsynyt omainen tahtiin 24/7. Minkä koulutuksen he saavat, kuinka pitkän?
Sairaalajakson aikana on tyypillistä, että vanhuksen kantapäät aukeavat ja mahdolliset haavat tulehtuvat hoitamattomina. Ihmettelen ankarasti joka kerta tätä sairaanhoitajien ammattitaitoa, jota Tehy kuuluttaa. Omainen sitten taas kotona hoitaa haavoja kuntoon.
Omaisteni laitosvaiheen aikana kävin syöttämässä heitä säännöllisesti. Vieressä syötti tytär erittäin huonosti nielevää isäänsä. Kukaan hoitaja ei koskaan kysynyt, onko meitä koulutettu tähän.
Tätä päivää on juuri tämä, että heikkokuntoinen vanhus joutuu sairaalaan ja siellä hänelle tulee makuuhaavoja, kantapäät aukeavat, pissatulehdus jne. täysin ehkäistävissä olevia komplikaatioita. Etenkin erikoissairaanhoidossa perus/lähihoitajien tilalle on otettu sairaanhoitajia. AMK-sairaanhoitajat osaavat sairaanhoidon teorioita ja prosessimalleja, mutta perushoito ei jostakin syystä joko kiinnosta tai sitä ei osata. Tietokone ja lääkkeiden jako kiinnostaa huomattavasti enemmän, kun ruokakärry ilmestyy osaston käytävälle ja huoneessa märissä vaipoissa vanhus odottaa ruokaa ja syöttäjää. Omaisena olen vierestä seurannut, kun ruokatarjotin vietiin vanhuksen edestä koskemattomana pois, koska kukaan ei tullut syöttämään häntä. Istuin omaiseni vierellä ja mietin, että voinko minä ulkopuolisena ryhtyä syöttäjäksi.
Ymmärrän kiireen, mutta olen huolestunut suuntauksesta, koska ikäihmisten määrä kasvaa ja monisairaina he joutuvat toisinaan sairaalahoitoonkin. Säästöt vähentävät hoitajien määrää, mutta perus/lähihoitajien korvaaminen AMK-sairaanhoitajilla ei nosta hoidon tasoa. Tarvitaan hyvää perushoitoa, että pystytään antamaan laadukasta erikoissairaanhoitoa.
Miksi ihmeessä ja millä logiikalla et olisi voinut itse syöttää kerta omainenki olet? Olisit voinut helpottaa hoitajien työtaakkaa, tai peräti osoittanut empatiaa ja lähimmäisenrakkautta omaistasi kohtaan sillä että olisit avustanut häntä itse etkä vain voivotellut kun ei nyt kukaan tullut syöttämään. Varmasti olisi hänkin pitänyt siitä että sinä olisit vaihteeksi avustanut hoitajien sijaan. Järki ja lusikka käteen seuraavalla kerralla, voit jopa itse tarjoutua syöttämään vaikka hoitaja siinä olisikin valmiina.
Ilmeisesti ilmaisin asian epäselvästi ja siksi tarkennan. Istuin oman omaiseni vieressä ja samassa huoneessa, viereisessä vuoteessa oli vanhus, jonka ruokailua/ruoatta jäämistä seurasin. Totta kai avustin omaa läheistäni ruokailussa, mutta viereisen vuoteen vanhus jäi ilman ruokaa, koska syöttäjää ei tullut. Kuinka usein tällaista tapahtuu, kun kukaan ulkopuolinen ei ole näkemässä?
Erikoissairaanhoidossakin hoitajilla pitäisi olla tieto siitä, että kuka tarvitsee apua ruokailussa. Mitä tapahtui niille lääkkeille, jotka olivat pöydällä lääkelasissa odottamassa? Mahdollisesti ruokailun yhteydessä oli tarkoitus ne ottaa.
Olisin toki voinut syöttää tämän naapurinkin, mutta kuka olisi ollut vastuussa, jos jotakin odottamatonta olisi tapahtunut? Avuton vanhus ei itse osannut vaatia ruokaa tai soittaa soittokelloa.