Toivon, etten olisi koskaan syntynyt. Aina iloitessani romahdan takaisin masennukseeni. Ajattelen aina, miten tämä ilo ei kestä kuin hetken. En koe maailmaa kodikseni, enkä koe mitään omakseni.
Mutten tapa itseäni syvimmässäkään hädässä, sillä minä tiedän, että vaikka kuinka tumma taivas olisi, seuraa sitä kuitenkin päivä.
Voi, millainen ilon hetki se onkaan. Joku päivä minä pääsen tuskistani ja pakko-oireisista ajatuksistani. Mikään ei hyväksikäytä enää minua eikä mikään satuta minua. Aina on toivoa.
Mutten tapa itseäni syvimmässäkään hädässä, sillä minä tiedän, että vaikka kuinka tumma taivas olisi, seuraa sitä kuitenkin päivä.
Voi, millainen ilon hetki se onkaan. Joku päivä minä pääsen tuskistani ja pakko-oireisista ajatuksistani. Mikään ei hyväksikäytä enää minua eikä mikään satuta minua. Aina on toivoa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olemme muukalaisia maan päällä.
Täällä Pohjan tähden alla on nyt kotomaamme, mutta tähtein tuolla puolen toisen koton saamme. Täällä on kuin kukkasella aika lyhyt meillä, siellä ilo loppumaton niin kuin enkeleillä. Sinne toivon siivillä ja sydän pieni lennä, seillä kun on kotonmaani sinnen toivon mennä.
Lukiessa rivejäsi tuli mieleen tämä kaunis laulu lapsuuden kouluajoilta.
Ei meillä kenelläkään ole mitään. Voimme vain hetkellisesti erehtyä luulemaan että saamme jotain mitä toivomme. Mutta pian sekin asia menettää hohtonsa tai sen menettää. Lopulta kaikki loppuu kun kuolema tulee, silloin menetämme itsemmekin ja kehomme.
Ei ole toivoa, joten turha odottaa sitä. Parasta on vain elää ilman mitään odotuksia siitä miten elämän "kuuluisi mennä". Lopeta toivominen, niin vapaudut kaikesta halusta joka tekee sinut onnettomaksi.