Mulla on nyt 13 viikkoinen suomenlapinkoira uros. Erittäin reipas, avoin ja leikkisä tapaus. Sisällä on oikein tottelevainen ja harvoin haukkuu. Ulkona kuitenkin on tullut ongelmaksi ohitukset. Aina vetää ja haluaisi tervehtiä kaikki ohimenevät. Ja nyt on löytänyt äänensä ja välillä saattaa aloittaa armottoman haukunnan ja kiljumisen. Siinä tilanteessa korvat unohtuu, ei namit eikä lelut kiinnosta. En usko että pelkää, vaan ehkäpä turhautuu siitä ettei pääse tervehtimään.
Miten tuossa tilanteessa kannattaa toimia ja miten kouluttaa, jotta tulevaisuudessa ohitukset onnistuisivat?
Miten tuossa tilanteessa kannattaa toimia ja miten kouluttaa, jotta tulevaisuudessa ohitukset onnistuisivat?
Vastaukset 1
Vanhimmat
itse annatko koiran tervehtiä joka kerta, joskus harvoin vai et koskaan. Kerrot tämän päätöksen koirallesi joka kerta ja toteutat haluamaasi politiikkaa. Ei, ei se sitä puhetta vielä ymmärrä, mutta tämän kertoessasi vahvistat kuitenkin johtajuuttasi koirasi silmissä - sinä päätät miten menetellään ja pulinat pois. Olet vaan määrätietoinen ja toimit joka kerta samalla tavalla, oli päätöksesi noista tapaamisista sitten mikä tahansa. Samoin toimi kaikessa muussakin. Päätä asia tykönäsi, sitten kerro se koiralle ja pidä kiinni päätöksestäsi - joka ainoa kerta.
Pieni poikkeus silti: Jos päätät sallia tervehtimisen aina, niin tee kuitenkin poikkeus niiden kohdalla jotka voivat olla turvallisuusuhka koirasi terveydelle.
Ja tärkeä muistutus: Kysy vastaantulijalta lupa tervehtimiseen. Edellytä samaa myös vastaantulijoilta.