Lääkkeistä (ja lääkkeettömyydestä)

Minut on aikanaan diagnosoitu 2 -suuntaiseksi (2 -tyyppi), ja hetken jopa tyhmyyksissäni söin määrättyjä lääkkeitä. Pari vuotta tämän jälkeen kävin uuden asuinpaikkani terveyskeskuksessa pitkittyneen flunssan vuoksi. Kun tämä päivystävä tuoreehko lääkäri näki minulle aikanaan määrätyn lääkecocktailin koneeltaan, hän oli silminnähden järkyttynyt. Hänen ensimmäinen kysymys oli " Ethän vain ole syönyt näitä lääkkeitä? ".

Onneksi en. Tämän lääkärin pyynnöstä toimitin kaikki edellisellä asuinpaikalla tehtyjen psykiatristen diagnoosien dokumentit eteenpäin. Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että diagnoosini oli täysin tuulesta temmattu ja neuroleptilääkitykseni oli täysin turha. Kriteerit 2 -suuntaiseen ei missään vaiheessa täyttynyt.

Tapaturmaisesta aivoverenvvuodosta johtuvat lievät muisti- sekä keskittymishäiriöt ja senhetkinen työstressi laitettiin kylmästi 2 -suuntaisen piikkiin taustoja sen kummemmin tutkimatta.

Mitä tästä opin? Ainakin sen, etten IKINÄ mene MINKÄÄNLAISEN "mielenterveyden ammattilaisen" puheille. Jopa terveyskeskuslääkäri on pätevämpi.
4149
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Täällä kun lukee näitä kirjoituksia puolesta ja vastaan lääkkeistä ja diagnooseista ei kohta tiedä mikä on totta ja mikä tarua.

Kun luulee että lääke auttaa on todella pettynyt kun lukee sitten ettei autakaan. Mistä sitten apu ? Sairastat vaan ja kuolet. Niinkö ?

Uskon kyllä että vääriä diagnooseja tehdään tuntemetta potilasta sen kummemmin.

Terran puhuin lääkärille että korvistani kuuluu ääniä, niin hän kysyi että mitä ne äänet sulle sanoo.
Eihän ne äänet mitään sanonut mutta korvissa vinkui ,suhisi ja kohisi. Eli korvissa jotain vikaa ei päässä

Äänestä

Vastaanlaisia tapauksia on varmasti useita kymmeniä Suomessa, psykiatrit parhaillaan näkevät parhaillaan kaikkialla bipolaaria.

Se, että kohdallesi sattui pätevä tk-lääkäri on harvinaista. Monet perusterveydenhuollon lääkärit eivät kovin helposti uskalla/halua kyseenalaistaa psykiatrien kannanottoja.

Ei kohdallanikaan bipon kriteerit täyttyneet, ei alkuunkaan. Psykiatri ei vain voinut myöntää, että pääni oli sekaisin masennuslääkkeiden jälkeen (rahantuhlaus ja epätoivottomuus)

Lääkkeitä en ole syönyt vuosiin, enkä pidä itseäni mielisairaana. Olen siis sairaudentunnoton.

Oli aikoja kun hakemalla minulle haettiin hypomaanisia piirteitä ja löytyihän niitä mm olin kiinnostunut kutomisesta, jopa tästä sai psykiatri hypomaanisen piirteen.

Minä en ole koskaan ollut kiinnostunut seksistä, en käytä alkoholia (olen absolutisti) en tupakoi, en tiedä mitä on ajatustenriento, nukun 9 tuntia yössä jne jne

Äänestä

Ikävää että terveitä ihmisiä diagnosoidaan ja annetaan noita aivomyrkkyjä. Kyllä jotain vikaa mun pääkopassa on ihan oikeasti kun oli pakko nostaa seroquel 800 mg pahimpana aikana ja silti oli vaikea saada unta. Mies otti vahingossa yhden 200 mg tabletin kun luuli ibuprofeiiniksi. Kun lääke alkoi vaikuttamaan hän ei voinut muuta kuin mennä nukkumaan ja nukkui 11 tuntia putkeen. Minä olen just sellainen mitä sinä et edellinen kirjoittaja ole. Eli itseoikeutettu bilettäjä ja seurauksista viis kun on menojalka päällä. Suutun tuhottomasti jos joku yrittää minua estää tekemästä typeryyksiä kun on se vaihe.

Äänestä

Luulen, että minun kohdallani lääkäri oli senverran uusi, ettei häntä oltu vielä lobattu tarpeeksi, tai tiedä häntä... Jokatapauksessa olen ikuisesti kiitollinen hänelle...

Äänestä

Kommentoi aloitusta


- nakki - kirjoitti:

Minut on aikanaan diagnosoitu 2 -suuntaiseksi (2 -tyyppi), ja hetken jopa tyhmyyksissäni söin määrättyjä lääkkeitä. Pari vuotta tämän jälkeen kävin uuden asuinpaikkani terveyskeskuksessa pitkittyneen flunssan vuoksi. Kun tämä päivystävä tuoreehko lääkäri näki minulle aikanaan määrätyn lääkecocktailin koneeltaan, hän oli silminnähden järkyttynyt. Hänen ensimmäinen kysymys oli " Ethän vain ole syönyt näitä lääkkeitä? ".

Onneksi en. Tämän lääkärin pyynnöstä toimitin kaikki edellisellä asuinpaikalla tehtyjen psykiatristen diagnoosien dokumentit eteenpäin. Tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että diagnoosini oli täysin tuulesta temmattu ja neuroleptilääkitykseni oli täysin turha. Kriteerit 2 -suuntaiseen ei missään vaiheessa täyttynyt.

Tapaturmaisesta aivoverenvvuodosta johtuvat lievät muisti- sekä keskittymishäiriöt ja senhetkinen työstressi laitettiin kylmästi 2 -suuntaisen piikkiin taustoja sen kummemmin tutkimatta.

Mitä tästä opin? Ainakin sen, etten IKINÄ mene MINKÄÄNLAISEN "mielenterveyden ammattilaisen" puheille. Jopa terveyskeskuslääkäri on pätevämpi.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu