Onko törmäyksiä valaisiin/kontteihin valtamerillä purjehdittaessa tilastoitu, esim vakuutus yhtiöiden toimesta.ja kuinka suuri riski todellisuudessa on.
valaat ?
arc2015
391214
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Pieni, hemmetin pieni.
Ei se riski nyt ihan hemmetin pieni ole, tai riippuu mitä hemmetin pienellä ymmärretään. Kannattaa riski joka tapauksessa ottaa huomioon ja varautua. sillä kyllä näitä törmäyksiä sattuu, ja jonkun kohdalla se riski aina toteutuu. Useampi suomalaisvenekin kokenut omalla kohdallaan. Törmäykset seuraukset voivat olla huonolla tuurilla hyvinkin vakavat, lievimmillään pelkkä säikähdys ilman mitään vaurioita. Usein jotain siltä väliltä. Peräsin kannattaa ainakin olla kunnolla tuettu, ja muutenkin mitä heppoisemmat rakenteet, sitä pahempaa jälkeä törmäys aiheuttaa. Moottorin käynnistäminen saattaa karkottaa uteliaat valaat, joten jos valaista on näköhavaintoja, kone käyntiin ja hidas vauhti, ettei ainakaan kovaa törmätä. Usein näitä sattuu kuitenkin yön pimeydessä, jolloin mitään etukäteisvaroitusta tai näköhavaintoja ei edes saada.
no eipä ole kuin kuukausi tai jotain sinne päin, kun suomalainen Melina törmäsi valaaseen Etelä-Afrikan lähellä. Samoilla vesillä kuulivat muutaman muunkin törmänneen lyhyen ajan sisällä. että ei se nyt ihan olematon riski ole. tosin perus-arcilaisilla (kysyjän nimimerkki arc2015) ei juurikaan huolta, törmäykset valaisiin ovat tietysti paljon todennäköisempiä vesillä, joilla valaita muutenkin liikkuu runsaasti.
Kaikkeen muuhun kuin valaisiin sattuu todennäköisesti useammin törmäyksiä kuin valaisiin; kelluviin puun runkoihin, erilaisiin ajelehtiviin romuihin jne. Valas tietysti kuulostaa eksoottisemmalta. Siksi niistä kerrotaan tarinoita, osa varmastikin tosia.
Tiettävästi useissa peräsinvaurioissa (myös ARC:ssa) on arveltu peräsinrakenteen repeämistä nukkuvaan valaaseen törmäämiseksi, vaikka minkäänlaista näköhavaintoa valaasta ei ollut. Näistä on ollut artikkeleita sekä Yachting World että Yachting Monthly -lehdissä. Kun itse osallistuin ARC:iin, yksi peräsinvaurion kärsinyt vene menetettiin Atlantin pohjaan. Se ei tiettävästi ollut törmännyt mihinkään, mutta yöllinen peräsimen rusahdus oli ollut äänekäs.
Ehdottomasti paras vakuutus on tukeva vene, jolla selviää hengissä.
ARC:n vahinkoraporttien pohjalta Atlantin ylityksessä 1 vene noin 500 joukosta törmää valaaseen, siis 1 törmäys joka toinen RC. Seuraus on joskus peräsin- tai kölivaurio, ehkä useammin vain säikähdys.
Esimerkiksi ARC 2003 yksi saksalaisvalmisteinen vene törmäsi valaaseen, ei vaurioita mutta valas lähti seuraamaan ja aiheutti pelkoa hyökkäyksestä.
Suomen Kuvalehdessähän oli taannoin juttu suomalaisesta Finn/Maestro 35:stä joka oli matkalla Azoreilta Eurooppaan ja kippari ja gasti jouduttiin lopulta evakuoimaan rahtilaivaan. Jos oikein muistan pelastaneen rahtilaivan ja/tai veneen kippari oli(vat) sitä mieltä, että vaikka keli olikin kova, tilanne lähti eskaloitumaan kun valas törmäsi veneeseen, mikä aiheutti vuodon.
Jos intoa riittää, juttu saattaa löytyä vielä SK:n nettisivuilta.
http://www.morganscloud.com/2009/12/18/avoid-whales-when-sailing/
Valaanpyynnin rajoittamisen jälkeen valaiden määrä on lisääntynyt 13.9% muutamilla Australian merialueilla ja yli 8% Pohjois-Atlantilla.
On arveltu, että erilaiset laivojen voimakkaat äänet (military sonar) ja seisminen aktiviteetti on johtanut valaiden kuulon heikkenemiseen ja siksi nukkuvat valaat eivät enää heräisi purjeveneiden hiljaisiin ääniin. Moottorin käynnistäminen saattaa herättää nukkuvan valaan, jolloin se ehkä väistää. Mannerlaattojen reuna-alueen (valasparvien tavallinen oleskelualue) ylityksen voisi ajoittaa tapahtuvaksi päiväsaikaan valaiden näkemiseksi ja siten törmäysriskin vähentämiseksi.
http://www.yachtingworld.com/blogs/elaine-bunting/416996/whale-collisions-a-perennial-risk
Elaine Bunting (YW) esitti epäilyn, että veneiden lisääntyneiden nopeuksien myötä on aikaisempaa enemmän valastörmäyksiä ja vaurioita. Tilastoja tästä ei kuitenkaan ole olemassa ja ajatus perustuu anekdootteihin. Kirjoituksessa kuvataan 8 valaaseen törmäystä eri kilpailuista valtamerillä v. 1964 – 2005.
Saksalaistutkija Fabian Ritterin artikkeli kannattaa lukea!
http://m-e-e-r.de/uploads/media/JCRM_Collisions_Cetaceans-Sailors_Worldwide_2012.pdf
Tässä ensimmäisessä purjeveneiden ja valaiden törmäyksiä koskevassa tieteellisessä tutkimuksessa analysoitiin maailmaanlaajuisesti kaikki eri tavoin raportoidut valaskolarit vuosilta 1964-2010.
Purjehtija itse oli raportoinut törmäyksen 54 tapauksessa, 52 oli löytynyt internetistä.
Ko ajanjaksona oli raportoitu kaikkiaan111 valaskolaria ja 57 läheltä piti törmäystä. Näistä 75% oli vuosina 2002-2010. Lisätiedot tapahtumista hankittiin sähköpostihaastatteluilla. Valas oli tunnistettu 54 tapauksessa, tavallisimmin kyseessä oli ryhävalas tai kaskelotti.
53 valaskolaria sattui päiväsaikaan, 9 aamu- tai iltahämärässä ja 19 yöllä. 54 tapauksessa valasta ei havaittu ennen törmäystä, 22 tapauksessa ennen kolaria (ei ehditty väistää). Kaksi törmäystä oli dokumentoitu videolle: http:// www.sailvalis.com/Pac%20Cup%2008/Images/Whale.mpg
(tämä linkki ei kylläkään avautunut, mutta toisen moni lienee nähnyt jo aikaisemmin)
http://www.youtube.com/watch?v=D21iF3N_cbY
Pitkäköli jossa peräsin on vieläpä kiinnitetty kölin takareunaan tuskin vaurioituu törmäyksessä toisin kuin vain yläpäästään kiinni valaille tarjottavat "hammastikut"
Törmäsin valaaseen yöllä pilkkopimeässä Hout Bayn ulkopuolella Etelä-Afrikassa hiljaisella vauhdilla. Kuulin vain voimakkaan äänen PUFF PUFF ja tunsin vähän erikoista hajua, mutta en nähnyt mitään. Sitten pursi alkoi taas liikkua. Aallokko oli hyvin pientä. Syvyys oli 40 m. Tuntia myöhemmin jäin kiinni kelp-saarekkeeseen noin 10 m vedessä. Yritin siitä irti koneella ja luulin jo potkurin hajonneen, mutta sitten kaikki alkoi toimia normaalisti ja pääsin aamulla päivän valjettua satamaan. Scubamies totesi kaiken olevan kunnossa. Samalla viikolla toinen teräspursi törmäsi samalla alueella päivällä valaaseen ja näki sen leveän pyrstön heilahduksen kun se sukelsi. Ei siinäkään käynyt sen kummemmin. Että kyllä valaaseen voi törmätä myös ihan harmittomasti (,jos sattuu olemaan ystävällismielinen valas, joka esim. varoo murjomasta teidän "roikkuvaa" peräsintä). www.snoopy.fi
Tuubissa on video samalta seudulta, tosin hyvin vanha sellainen jossa purkkari ajatui valasemon ja poikasen väliin. Tästä vimmastuneena emo haki vauhtia ja hyppäsi purkkasin päälle hajottaen veneen. Videolle se päätyi sattumalta kun takana tuleva purjeven oli videoinut kohtauksen. Veneessä olijat eivät tajunneet lainkaan mitä tapahtui, ilmeisesti kaikki kuitenkin selvisivät hengissä.
Ilman omia kokemuksia valaaseen törmäämisestä (vain yksi näköhavainto) olen lukenut useiden valtameripurjehtijoiden kertomuksista, joissa valaat ilmiselvästi pitävät purjeveneitä joko kavereinaan (uivat venettä seuraten) tai kilpakosijoinaan (törmäävät veneeseen tahallaan).
Ilmeisesti pohjamaalin värityksellä on merkitystä, pitääkö valas purkkaria kaverina/kilpakosijana (että ainakin valaan värinen pohja houkuttelisi valaita enemmän), mutta tästä ei liene kovin tieteellistä tutkimusta? Enkä tiedä, miten hyvin valaat erottavat värejä yön pimeydessä...
Pohjan väristä on ristiriitaisia tarinoita. Joidenkin mukaan valkoinen on huono, toiset taas ovat arvelleet sinistä ja mustaa huonoksi. Ilmeisesti värillä ei ole merkitystä valaiden törmäämiseen, mutta veneen vedenalaisilla ulokkeilla on. Arvellaan, ettei valas havaitse syvää bulbiköliä eikä peräsintä. Syvät eväkölit ja peräsimet ovat myös rakenteellinen riski valaskolareissa. Monirunkoveneiden valaskolarit ovat harvinaisia.
Tässä artikkelissa todetaan mm. että venesuunnittelijoiden tulisi huomioida valtameripurjehdusten lisääntynyt valasriski.
http://iwc.int/cache/downloads/5qggdz52mocoo0cs88ko4gkg0/11 Lonsdale.pdf
Merten jättiläiset:
http://areena.yle.fi/tv/2067882
"lapioperäsin heikko" . Juuri samoin ARC:n perustaja Jimmy Cornell totesi esitelmöidessään Hgissä Venemessujen yleisötilaisuudessa. ARC:n tilastoissa tavallisin totaalihaverin syy oli lapioperäsimen rikkoutuminen. Siksi lapioperäsin ei Cornellin mukaan ole turvallisin konstruktio valtamericruiseriin.
Yle.areenan valasfilmi on kyllä hieno, mutta ryhävalaiden hypyt eivät mielestäni erityisemmin liittyneet lapioperäsimiin.
Ihan hyvästä koosteesta jäi kuitenkin puuttumaan se jossain aiemmassa ryhävalaspätkässä ollut viimeinen niitti - vitsailevat...
Porukka kuvasi kumpparista tuota kuplaverkkokalastusta ja hyväksi lopuksi kuplaverkko tuli veneen ympärille. No, porukka odotti kalpeena tuleeko ne 10-20 valasta haavit auki veneen alta. Ei tulleet, kyllästyivät paparazzeihin...
Veikkaan, että törmäät laituriin todennäköisemmin kun valaaseen.
Snoopy kertoili omista törmäilyistään, joten kerronpa omistani (pallonkierto 2 Atlantin ylitystä useita Pohjanmeren-Pohj.Atlantin reissuja). Lähietäisyydeltä on tullut useita valashavaintoja ja valokuviakin niistä. Galapagoksen ja Ransk.polynesian välisellä legillä valas ui kohti, mutta sukelsi ajoissa. Tongalla oli yksi lähitilanne, mutta ei todellista törmäysriskiä (ryhävalas sukelsi juuri ennenkuin laitoin veneen käsiohjaukselle), Etelä-Afrikan itärannikolla oli pari lähihavaintoa ryhävalaasta, ei vaaratilanteita. Pohjanmerellä ja Norjan merellä on sattunut useita miekkavalaita lähietäisyydelle, mutta ei kertaakaan väistämistarvetta.
Samana ajanjaksona on tullut rajuhko osuma uppotukkeihin 3 kertaa, propsin kokoisiin puun pätkiin ja ajelehtiviin puulaatikoihin tai muuhun rojuun us. kertoja, korallipylvääseen kerran (peräsin osui, kun vene oli ankkurissa ja tuuli kääntyi), kerran osuin avomerellä ajelehtineeseen metallipoijuun (isku osui keulaan, en ehtinyt väistää), kerran tynnyriin, alkukantainen kalastusvene ajoi kylkeen ankkurissa ollessani, Karibialla ankkuroidessani katamaraani rekasi kylkeen. Luonnonsatamissa tietysti on sattunut erilaisia pieniä kolhuja kylkikiinnityksessä (Norjassa kylkikiinnitykset kallioon ovat tyypillisiä) tai ankkuroinneissa.
Oman statistiikkani mukaan en pitäisi valaita ensisijaisena törmäysriskinä, enemmänkin elämyksinä ja valokuvauskohteina.
Kyllä, olen usein törmännyt ns. lähiövalaaseen. Liikkuvat ostareiden liepeillä, kesällä enimmäkseen pubien terasseilla. Paino yli 100kg, elää siiderillä ja euroshopperin ja lidlin eineksillä. Suttuisia tatuointeja olkavarressa ja pohkeissa. Kiinnostunut pitkäkölisistä kaksilahkeisista ja voi tunkeutua vaarallisen lähelle. Pysy kaukana.
Kesällä ryhäanneli-tyyppisiä lähiövalaita on ostareilla vähemmän, koska ne muuttavat Sipoon Kaunissaareen,
http://www.iltalehti.fi/iltvluontojaelaimet/20131130033482277_v6.shtml
Entäs merimiina? Kelluuko niitä muka yhä jossain? Hurjimpien huhujen mukaan jopa Suomenlahdella voi törmätä sellaiseen sodanaikaiseen?
Itte kyllä pelkäsin meriroistoja eniten jos veneilisin ulkomailla?
Mitä teen jos miina tarttuu veneeseeni? Voiko sen irrottaa sarvista nostamalla ja tuupata kauemmas? Tietääkö joku veteraani kuinka on syytä menetellä jos epäilee
että, miina on "aktivoitunut" ja saattaa räjähtää pienimmästäkin vika liikkeestä?
eniten pelkään laiturilla asuvia häiriköitä
Kaveri on parhaillaan purjehtimassa Kap Verdeltä Karibialle ja viestitti just valashavainnoista (ei osumia, pelkkiä näköhavaintoja). Itseäni kyllä alkaisi aikalailla jännittää, jos valaita näkyisi lähellä venettä. Varmaan päräyttäisin ainakin koneen käyntiin.
Miten uskaltaisit purjehtia öisin edes Kap Verdelle asti, koska pimeässä et pysty erottamaan meressä ajelehtivia uppotukkeja tms rojua? Valashavainnot ovat omasta mielestäni olleet purjehduspäivien kohokohtia. Niiden puhaltamat vesisuihkut näkyvät kauas. Ryhävalaan ja kaskelotin erotat toisistaan vesisuihkun perusteella, ryhävalas puhaltaa suoraan ylös, kaskelotti vinosti ylös.
Pelkäätkö valaita enemmän kuin esim. laivasta pudonneita kontteja? Osa niistä ei uppoa heti, vaan jää kellumaan joksikin aikaa.
Meri on ISO! Vain hyvin harva ihminen uskaltaa lähteä sinne purjeveneellään. Suuri joukko purjehtijoita haluaisi lähteä, mutta siirtää lähtöpäivää tuonnemmeksi erilaisilla tekosyillä. Suunnittelu, varustelu ja työasioiden aikatauluttaminen ovat asioita, joilla lähtöä voi siirtää oman maailmansa tappiin asti. Rohkea purjehtija selviää noista asioista lipsumatta aikatauluistaan ja lähtee suunnilleen määräämänään lähtöpäivänä.
Valaita ja merirosvoja kannattaa pelätä. Merirosvot voi välttää reitinvalinnalla ja muulla omalla toiminnallaan. Valat kuuluvat normaaliin riskinottamiseen. Niihinkin voi varautua normaaleilla turvavarusteilla, jotka joka tapauksessa kuuluvat valtameriveneen perusvarustukseen.
Erilaisten törmäysten kannalta tärkein turvavaruste isoille vesille on veneen tukeva rakenne!
Näyttää siltä, että keskustelusta tulee yleensä vilkas, jos teema vähänkin sivuaa valtameriretkiä. Moni haaveilija kommentoi ja korostaa riskejä. Haaveilijoista vain harva lähtee - kuten totesit. Syy ei aina ole uskalluksen tai osaamisen puutteesta. Monessa tapauksessa lähtöä siirretään vuodesta toiseen eläkeikää odottaessa tai vaikkapa veneen loputtoman varustelun takia. Vähitellen haave muuttuu yhä epärealistisemmaksi vanhenemisen myötä, kun terveyskin alkaa pettää.
Onhan se jännittävää, jos niin valtava eläin on lähellä, varsinkin kun tiedetään niiden joskus leikkimielisesti rusikoineen purkkareita. Totta kai niitä ja kontteja voi olla lähellä silloinkin, kun ei ole mahdollista nähdä niitö, mutta sellaista on tietysti turha murehtia, kun asialle ei mitään mahda, muuten kuin lähtemällä tukevarakenteisella veneellä. Valtameripurjehdukseen kuuluu tiettyjä riskejä, jotka voivat toteutua tai olla toteutumatta. Saa kai niitä jännätä, ei se lähtöä kuitenkaan välttämättä estä. itse olen nähnyt kelluvan kontin keskellä merta, joten tiedän ettei sekään pelkkää villiä huhupuhetta ole.
Täällä nämä hauskat pojat unelmoivat törmäyksestä valaaseen, vaikka se on erittäin epätodennäköistä kilpailtaessa kevytpursilla venesataman ulostuloväylän tukkeena!
Tänään oli Hesarissa, tuossa totuuden aikakauden ylväässä julkaisuusa, jotta valaat vaanivat purjeveneiden peräsimiä Espanjan rannikolla. Ei sinne uskalla mennä kuin Colin Archerilla! Tässä pätkä 14.9 HS:n artikkelista: "MIEKKAVALAIDEN laumat ovat jostakin syystä alkaneet viime kuukausina käydä huviveneiden kimppuun Espanjan ja Portugalin rannikoilla. Monta venettä on mennyt hyökkäyksen jälkeen telakointikuntoon esimerkiksi peräsinvaurioiden vuoksi, kertoo esimerkiksi brittilehti The Guardian. Lehden mukaan tiettävästi uusin tapaus sattui perjantaina suurehkolle, 36-jalkaiselle purjeveneelle, jota oltiin siirtämässä Espanjan luoteiskulmasta A Coruñasta Britanniaan. Siirrosta huolehtivan yhtiön edustaja Pete Green kertoo, että venettä ei kyetty enää ohjaamaan ja se jouduttiin hinaamaan satamaan vaurioiden tarkistamista varten".
Nukkuuko valas osittain pinnalla?
Miksi siinä peräsin rikkoontuu, luulisi että törmäys olisi aika pehmeä.
Minä luulen, että näissä törmäyksissä on usein kysymys siitä, että valas tulee tekemään tuttavuutta tai uteliaisuuttaan tutkii. Purjehtija tietenkin kokee sen törmäyksenä.
En usko, etteikö valas pystyisi välttämättään venettä, jos tahtoisi.
Iltalehdessä 15.9 porukka osoittautui suomalaisiksi: "Sitten ruori ei yhtäkkiä enää totellut, vaan alkoi iskeytyä päin kättä ohjatessa. Sitten tuli huuto, että ”miekkavalaita, miekkavalaita”. Tässä vaiheessa Brandt oli tietoinen yhdestä aiemmasta miekkavalaiden hyökkäyksestä espanjalaista sotilasalusta kohti. Myöhemmin selvisi, että niitä oli ollut lukuisia muitakin.. Datasta näkyy, että valaat kiersivät venettä useita kertoja, ja kuten muissa tapauksissa, kävivät kiinni etenkin peräsimeen. Ne iskeytyivät ainakin 15–20 kertaa voimalla päin peräsintä."
Uutisessa oli myös kuva valaiden aloittamasta pohjaremontista, ne olivat kaapineet hampaillaan sieltä täältä veneenpohjan eriväriset myrkkymaalikerrokset pois. Iskujaan ne olivat uutisen mukaan suunnaneet juuri peräsimeen.
Miekkavalas on eräs delfiinilaji. Harhaanjohtavaa vihapuhetta valaista.
Delfiinit ovat valaita. Hammasvalaita siinä, missä kaskelotit tai vaikkapa pyöriäiset. Se, että miekkavalaat kuuluvat delfiineihin, ei estä kutsumasta niitä valaiksi.
Omat osumani 6,5 vuoden seikkailuissa Euroopan rannikoilla:
2×Algarven Culatralla on toinen rekaava vene osunut omaani, ei vaurioita. Kummatkin osuneet veneet olivat Espanjasta.
Törmäys tukkiin Biskajan kaakkoiskulmassa. Vaurio rungossa kuituun saakka.
Espanjan kaakkoiskulmassa sähläävä paikallinen ankkuroija osui veneeseeni. Lippu tankoineen hävisi, kovaa perkelöintiä ja liki pataanlaitto siinä kun ei oikein asiaa meinattu muuten saada selväksi.
Gastina tanskalaisessa First 31.7:ssä ja kippari broutsautti veneen ankkuroidun rahtilaivan kylkeen. Vene lyheni keulasta noin First 31.4:ksi.
Niin vähän liikkuu veneitä koronan takia nyt täällä että ne kaksi valasosumaa, Trafalgarin niemellä ja La Corunan tienoilla huolestuttavat oikeasti. Trafalgarista ei mene ohi edes kymmentä venettä/vrk nyt.
Hiukan noita eksoottisempi juttu oli kun tuttu ulkolainen oli tyrskäyttänyt karille Huippuvuorilla. Lunki patu jäi siihen odottamaan hinausta irti ja alkoi kokkaamaan. Jääkarhu haistoi kai ruuan ja tuli veneelle. Patu kuvasi videon veneensä sisältä, jääkarhu rymisteli ja möyrysi siinä ulkopuolella. Patulla oli joku Ukko-Mauseri tms. framilla tilanteessa.
Ariel 336.